 |
| Huominen on liian kaukana (The Thing Around your Neck, 2009) / Chimamanda Ngozi Adichie. Otava, 2011. 261 sivua. |
Jos haluat hyvän kuvan nigerialaisnaisten asemasta, elämästä, arjestakin kotimaassaan ja maahanmuuttajina Yhdysvalloissa -lue tämä Chimamanda Nqozi Adichien hieno novellikokoelma. Huominen on liian kaukana sisältää 12 novellia, kaikki hienoja ja hyviä, kaikki toisiinsa kietoutuneet aiheen kautta.
Mitä miettii nuori nigerialainen nainen, kun hän joutuu piiloutumaan vanhaan kauppaan Lagosin väkivaltaisuuksia pakoon? Entä mitä samanikäinen nigerialaisnainen joka on muuttanut aviomiehensä kanssa Yhdysvaltoihin ajattelee, kun kaikki muuttuu. Kun hän ei enää saa kokata mausteisia, voimakkaasti tuoksuvia perinneruokiaan, kun hänen aviomiehensä yhtäkkiä on Dave eikä enää Ofodile? Entä miten nuori nigerialaisnainen selviytyy rankasta lapsettomuudesta, kun hän haluaisi uuden talonsa täyteen tepsuttelevia lapsenjalkoja? Mitkä mahtavat olla amerikkalaisperheen lastenhoitajana työskentelevän nigerialaissyntyisen Kamaran päivien ilot, syyt joiden avulla hän jaksaa nousta sängystä aamulla? Mitä miettii nuori nigerialaistyttö surmatessaan veljensä?
Kirjan kantavana teemana on nigerialaisuus, nigerialainen kotimaassaan mutta usein myös maahanmuuttajana Yhdysvalloissa. Kansalaisuus voisi varmasti olla mikä tahansa, kotimaa mikä tahansa Afrikan maa, mutta uuden kotimaan ja oman syntymämaansa kulttuurin yhteentörmäystä ei usein voi välttää.
Aiheet ovat rankkoja, mutta kuvailevat taatusti nigerialaisnaisten elämää todentuntuisesti. Adichie on ehdottomasti taitava kirjoittaja, en ole vielä lukenut kumpaakaan hänen suomennetuista romaaneistaan mutta ne ovat ensi talven lukupinossa päällimmäisinä. Tarinat ovat mielenkiintoisia, ja monista niistä lukisi mielellään ihan kokonaisen kirjan. Minä en ole (ennen ollut) novellien suuri ystävä, mutta tätä kirjaa lukiessani en edes ajatellut lukevani novelleja. Harmittelin vain muutamaan otteeseen, että lyhyt tarina loppui jo.
Kirja sisältää kaksitoista hienoa novellia, muutama suosikki niiden joukosta löytyi, mutta mielestäni mikään ei ole selvästi huonompi kuin muut. Ehjä kokonaisuus, kaksitoista yhtä hienoa ja tärkeää tarinaa.
"Sinä kesänä kysyit mummilta, miksi Nonso joi ensimmäisenä, vaikka Dozie oli kolmentoista eli vuotta vanhempi, ja mummi vastasi, että Nonso oli hänen ainoa pojanpoikansa, joka jatkaisi Nnabuisin suvun nimeä, ja Dozie puolestaan vain nwadiana, hänen tyttärenpoikansa. Sinä kesänä löysit nurmikolta käärmeen luoman nahan, joka oli ehjä ja ohut kuin naisten nailonsukka, ja mummi kertoi, että sen luoneen käärmeen nimi oli echi eteka, `huominen on liian kaukana`. Yksi purema, hän sanoi, ja kaikki on ohi kymmenessä minuutissa."
Novellien ystävät, ja minun kohtalotoverini -te jotka luulette että novellit eivät ole teidän juttu - lukekaa tämä!
★★★★
Myös näissä blogeissa on luettu tämä kirja:
Opuscolo
Kirjainten virrassa
Kirsin kirjanurkka
Juuri tällaista
Suomennos:Sari Karhulahti
Kannen suunnittelu: Emmi Kyytsönen
Minäkin aloitin tällä teoksella Adichien tuotantoon tutustumisen. Ostin huuto.netistä nyt purppurakirjan omakseni ja jatkan sitten sillä. :)
VastaaPoistaKuten sinä ja Hanna, minäkin suunnittelin tutustuvani Adichien tuotantoon tämän novellikokoelman kautta. Kiitos hienosta arviosta!
VastaaPoistaEn ole lukenut juuri yhtään novelleja, mutta tämä kirja herätti mielenkiinnon, että ehkä voisi tutustua hieman novelleihinkin. Kiitos arviosta! :)
VastaaPoistaHanna, tästä oli minusta hyvä aloittaa Adichieen tutustuminen. Kiva kuulla, etten ole ainoa joka ei noita romaaneja vielä ole lukenut:)
VastaaPoistaMaria, kiva jos tykkäsit arviosta, kiitos kauniista sanoista:)
Kirjahiiri, suosittelen. Minäkin tutustuin novelleihin vasta viime vuonna ja tämä on yksi parhaita novellikokoelmia joita olen lukenut:)
Ihana kuulla, että pidit tästä! Ehkä tämä on tosiaan hyvä aloitus Adichien kohdalla. Silloin odotukset eivät nouse liian korkeiksi. On muuten jännä, miten jokin teos nousee tuotannossa ylitse muiden joskus riippuen siitäkin, minkä luki ensiksi.
VastaaPoistaTämä olisi tarkoitus lukea joku päivä. Olen lukenut "Purppuranpunaisen" ja sen jälkeen jäi sellainen fiilis, että kirjailijalta voisi jotain vielä lukaistakin. Jostain syystä en ole saanut itseäni innostumaan "Puolikkaasta", joten tämä novellikokoelma voisi olla hyvä valinta.
VastaaPoistaP.S. Bannerisi kuva on ihastuttava!:)
Valkoinen kirahvi, luulen että oli hyvä aloittaa tästä. Puolikas ja Hibiskus on niin kehuttuja, että pakostakin nousee paineet tykätä niistä;)
VastaaPoistaSonja, suosittelen;) minä haluan kyllä lukea sekä Hibiskuksen että Puolikkaan. Kunhan vaan ehtisi;) ja Kiitos!:)