 |
| Amerikkalainen tyttö (Den amerikanska flickan, 2004) / Monika Fagerholm. Teos, 2010. 530 sivua. |
Monika Fagerholmin Amerikkalainen tyttö valikoitui lukupiirimme loppukesän kirjaksi. Tämä on taas sellainen ihmeellinen kirja, josta en oikein tiedä mitä kirjoittaa tai sanoa.
Tapahtumat sijoittuvat Seudulle jossa vuonna 1969 löydetään amerikkalainen tyttö, Eddie de Wire, kuolleena Bule-lammesta. Eddie on hukkunut ja pian löydetään myös nuori mies hirttäytyneenä eräästä vajasta. Tästä lähtee tarina, kuka oli tuo amerikkalainen tyttö, entä kuollut poika?
Seudulla asuvat Sandra sekä hänen ystävänsä Doris Flinkenberg ovat kovin kiinnostuneita amerikkalaisen tytön kohtalosta ja alkavat teini-ikäisinä ottaa tarkemmin selville, mitä vuonna 1969 oikeasti tapahtui. Leikkien, vanhojen tavaroiden tutkimisen ja toisten ihmisten haastattelujen avulla tytöille alkaa selvitä amerikkalaisen tytön kohtalo. Mutta matkaan mahtuu paljon tapahtumia. Liejuisimman laidan talossa eletään välillä mitä kummallisinta arkea, Sandran isän naisystävät vaihtuvat tiuhaan tahtiin mutta missä oikeasti on Sandran äiti? Entä kuka oikein on tuo serkkumamma jonka luona Doris asuu, missä on hänen oikea kotinsa?
Amerikkalainen tyttö on erikoinen, hieman sekava ja lukijalle aika vaikea kirja. Fagerholmin kielenkäyttö on omalaatuista, mutta positiivisella tavalla. Myös kirjan tunnelma on aivan omanlaisensa. Se mikä teki kirjasta minun mielestäni vaikean luettavan oli suuri määrä henkilöitä, ajassa hyppiminen, henkilöiden oudot nimet ja kutsumanimet ja myös hieman utopistiset tapahtumat. Mikä oli jonkun kuvitelmaa, omaa keksintöä, mielen temppuja, mikä taas totta?
Tämä on myös ns. tiiliskivikirja, sivuja pokkarissani oli yli 500 ja on myönnettävä, että välillä asioita toisteltiin turhan paljon ja turhan usein. Kirjan puoliväliin saakka odotin jotain käännettä, sitä, että kirjassa ja juonessa tapahtuisi jotain. Kun sitä ei ikinä tullut, luin loppukirjan kuitenkin nauttien sen tunnelmasta josta pidin. Kyseessä ei silti välttämättä ole ihan minun kirjani, pidin Fagerholmin Ihanat naiset rannalla -kirjasta huomattavasti enemmän.
Lukupiiritapaamisessamme kaikki olivat pitkälti yhtä mieltä tästä kirjasta. Aika pitkäveteinen, tylsä ja vaikea ymmärrettävä ja monella olisi kirja jäänyt kesken, jos se ei olisi ollut lukupiirikirja. Minä olisin kuitenkin lukenut tämän loppuun vaikka lopussa ei toivomaani selvitystä tapahtumista oikeastaan tullutkaan...
★★★ -
Hyvin kuvaat kirjaa. Luin tämän kotimaisen kirjallisuuden opintojen osana ja suhteeni kirjaan oli todella ristiriitainen. Toisaalta luin paikoin kirjaa aivan ahmien. Halusin vain tietää, mikä oli tuon kadonneen tytön salaisuus. Tunnelma teki toisen koukutuksen - olin jotenkin kiinni siinä vähän samaan tapaan kuin Twin Peak -sarjassa aikoinaan.
VastaaPoistaSitten koin myös tylsäksi ja kummalliseksi kirjan paikoin ja jotenkin hajanaiseksi. Aivan kuin meneillä olisi ollut monta kirjaa samanaikaisesti minun tietämättäni. Tästä oli vaikea saada otetta. En ole tarttunut jatko-osaan. Se ehkä kertoo jotakin. Ja siitä huolimatta minun on kyllä sanottava, että jollakin omituisella tavalla tässä kirjassa on imua ja se on aika taidokkaasti rakennettu.
En ole lukenut Amerikkalaista tyttöä, mutta kuvaus tuo mieleen toisen Fagerholmin kirjan, Diivan, joka sekin oli vähän tuollainen kummallinen ja toisteinen mutta silti oudon kiehtova tunnelmaltaan. Aika erilainen kuin Ihanat naiset!
VastaaPoistaSanna, kiitos, että pelastit minut! Olen kuvitellut, että Fagerholm olisi kirjailija minua varten, mutta ei todellakaan. Aika on sitä mitä meiltä uupuu, nyt sain aikaa jollekin paremmalle kirjalle kiitos sinun.
VastaaPoistaPakko tunnustaa, että olin niin koukussa Twin Peaksiin...katsoin sen kahteen kertaan.
Juuri tämän takia en halua, uskalla tarttua näihin muihin Fagerholmeihin. Rakastin Ihania naisia rannalla niin intohimoisesti, ja sitten petyin täysin erilaiseen Diivaan, joka - myönnettäköön - oli minulle liian vaikea. Tätä ja Säihkenäyttämöä toki kehutaankin paljon, mutta minä taidan olla lopulta helpomman, tai ainakin erilaisen, ystävä.
VastaaPoistaSilti pitäisi tietysti itse kokeilla ennen luovuttamista..
Luin toissa keväänä sekä tämän että Säihkenäyttämön. Myös minä kärsin Fagerholmin hyppivästä ja muutoinkin välillä hyvin haasteellisesta kerrontatavasta, mutta silti, jollain kummallisella tavalla, molemmat kirjat olivat hyvin kiehtovia. Ihanissa naisissakin hyppelehtimistä oli, muttei niin paljon kuin tässä ja Säihkenäyttämössä. Mulle jäi myös ristiriitainen olo: pidin paljon, mutta lukijaa ei kyllä päästetä helpolla.
VastaaPoistaLukija ei todellakaan päästetä helpolla! Arvoituksellinen, aavistuksen uhkaava ja mystinen tunnelma leijuu kirjan yllä, haluaisi kiihkeästi saada tietää, mitä "oikeasti" tapahtui, mutta turhaan... Vaikea luettava, eikä välttämättä perinteisellä tavalla palkitsevakaan lukukokemus. Miten F. oikein tekee sen?
VastaaPoistaVoi, lumouduin tästä kirjasta aivan totaalisesti joskus pari vuotta sitten. Ostin se kirjahyllyynikin odottamaan uudelleenlukua, joka varmasti tapahtuu vielä joku päivä. Amerikkalaisen tytön arvoitus oli toki kiinnostava, mutta eniten muistan pohtineeni Sandran perheessä vallinnutta tilannetta: mitä kun perheenjäseniä on kolme (äiti,isä ja Sandra) mutta vanhemmat huomaavat rakastavansa toisiaan niin paljon että yksi (eli lapsi) on auttamatta ylimääräinen. Tuota kuviota muistan pohtineeni uudelleen ja uudelleen.
VastaaPoistaJatko-osaan en ole vielä tarttunut, koska uskon siihen, että ajoituksen täytyy olla ihan nappiin enkä tiedä milloin sellainen olisi. Toki pelottaa myös, että jatko-osa jotenkin pilaa ensimmäisen osan olemalla keskinkertainen, mutta se riski on otettava:) Amerikkalainen tyttö on kuitenkin ehdottomasti elämäni kirjat top 10:ssä.
Valkoinen kirahvi, kirjan tunnelma oli minustakin koukuttava ja koko kirja on taidokas -ehkä minun makuuni hieman liiankin. En tiedä aionko lukea jatko-osan. Ehkä joskus sille päälle sattuessani...
VastaaPoistaLuru, Fagerholm osaa näköjään taidokkaasti luoda hienon tunnelman kirjoihinsa. Erilainen kuin Ihanat naiset tämä tosiaan oli, vaikka tunnelma on kummassakin hieno:)
Leena Lumi, eipä kestä;) Minun on hankala sanoa, kenelle Fagerholmin kirjat sopivat. Olen kuitenkin kuullut niistä paljon kehuja ja ymmärrän hyvin hänen suosionsa. Minulle kuitenkin hieman liian hidas kirja..
Karoliina, minäkin tykkäsin niin pakjon Ihanista naisista että tämä oli pettymys, vaikka tiesin että tämä on kovin erilainen. En tiedä jaksanko lukea Säihkenäyttämöä..ehkä joskus.
Anna Elina, olet oikeassa -jotain kiehtovaa tässä kirjassa ja sen tunnelmassa on vaikka en täysin osaakaan sanoa mikä. Kun kirjoja on niin paljon ja aikaa niin vähän niin en taida hetkeen ainakaan Säihkenäyttämöön tarttua..
Kirsi, sanos muuta! Ehdottomasti taitava kirjailija kyseessä, niin taidokkaasti ja hienosti rakennettu kirjan tunnelma. Ja eihän tällainen lukijalle vaikea kirja voi olla helppo kirjoitettavakaan?
Sonja, minustakin kirjan alussa ollut osa joka kuvasi Sandran lapsuutta ja hänen perhettään oli kirja kiinnostavinta-harmi vain että se oli kuitenkin aika lyhyt osa. Hienoa, että tämä on sinulle tärkeä kirja!:)
Luin Säihkenäyttämön jokunen vuosi sitten ja nyt Amerikkalaisen tytön. Säihkenäyttämöstä pidin, Amerikkalaisesta tytöstä en.
VastaaPoistaMinusta Amerikkalainen tyttö ei ole taidokkaasti vaan huonosti rakennettu. Liian pitkä, liikaa tarinoita ja henkilöitä. Dorista, Sandraa, Rita Rottaa, Eddietä jne. Yhtä ja samaa, en loppujen lopuksi osannut nähdä mitään eroa henkilöissä. Kirjan alkuosa vielä toimi.
Itse asiassa Fargerholmin koko tuotanto tuntuu toistavan yhtä teemaa: tytön naiseksi kasvamista. Seudulla/Tammisaaressa/jne. Ja aina jonkun näistä tytöistä pitää kuolla.
Toisaalta, parhaimmillaan Fagerholm on lumoava maailmanrakentaja ja tarinankertoja. Twin Peaks -vertaus on hyvä. Parhaimmillaan Fagerholmin tavaramerkki, toisto ja tarinoiden sekoittaminen, saa aikaan ihmeitä lukijassa.
Säihkenäyttämö on paranneltu versio Amerikkalaisesta tytöstä. Kolmiodraama, johon kirja keskittyy (Eddie ja kaksi poikaa), on kutkuttava.
Yritin viime vuonna lukea Fagerholmin uusinta, Lolaa, ja en saanut siitä mitään tolkkua. (Luin kirjan alkuosan kahteen kertaan.)
Amerikkalainen tyttö oli käsittääkseni aikoinaan myyntimenestys Ruotsissa.