Sivut

torstai 3. marraskuuta 2011

Lauantai / Ian McEwan


Lauantai / Ian McEwan

Alkuteos: Saturday, 2005
Otavan kirjasto, 2006. 388 sivua.
Suomentaja: Juhani Lindholm
Kannen kuva:  Chris Frazer Smith
Mistä minulle? ostos viime vuoden kirjamessuilta


Ian McEwanin Lauantai valikoitui lukupiirimme kuukauden kirjaksi. Lauantai kertoo, nimensä mukaisesti,  yhdestä lauantaista neurokirurgi Henry Perownen elämässä. Vaikka kyseessä on vain yhden päivän tapahtumat, ei kirja kuitenkaan mene tylsäksi asioiden listaamiseksi vaan siinä kerrotaan paljon Perownen menneisyydestä ja myös tulevasta.

Eletään vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeistä aikaa. Henry Perownen aamu alkaa jo aamuyöllä kun hän ei saa nukutuksi joten päivä lähtee käyntiin liekehtivän lentokoneen katselulla makuuhuoneen ikkunasta. Terrori-iskujen jälkeen kaikki mikä muistuttaa niistä tapahtumista, saavat Henryssä aikaan pelon tunteita. Lentokoneen katselun jälkeen Henry jatkaa aivan normaalin vapaapäivän viettoa, mutta aamuiset näkymät ikkunasta ja kaupungilla liikkuvat mielenosoittajat tuovat mieleen paljon ajatuksia maailman tilanteesta ja politiikasta. Henry lähettää kuitenkin rakkaan vaimonsa töihin ja jatkaa vapaapäiväänsä pelaamalla squashia työkaverinsa kanssa. Lauantai muuttuu lopulta hyvin erilaiseksi vapaapäiväksi sillä Henry huomaa pian, että päivästä ei tullut alkuunkaan sellainen kuin hän oli suunnitellut.
En aio kertoa juonesta sen enempää, sillä jo kirjan kansilieve paljasti minusta tapahtumista liikaa. Suosittelen siis lukemaan ja kokemaan päivän tapahtumat ihan itse.

McEwanin kirja kertoo hienolla tavalla kuinka pienillä yksittäisillä tapahtumilla voi olla kovin suuri merkitys yhden ihmisen tai yhden perheen elämässä. Kirjassa käsitellään lääketiedettä, psykologiaa, yhteiskuntaa, politiikkaa, rakkautta, pelkoa ja vihaa. Olen usein kovasti tykästynyt McEwanin tapaan luoda henkilöhahmoja kirjoihinsa, niin myös tässä. Henry Perowneen on helppo samaistua ja hänestä on helppo pitää. Myös Perownen ympärillä pyörivät ihmiset, perheenjäsenet ja työkaverit ovat hienosti kuvailtuja ja heitä on kaikenlaisia. Mainittakoon esimerkiksi Perownen vaimon isä, kuuluisa omaperäinen runoilija joka oli kaikessa koppavuudessaan varsin mielenkiintoinen tapaus.

Lauantai on myös kielellisesti taattua McEwania. Minusta McEwan kirjoittaa kauniisti ja tässä kirjassa esimerkiksi squashottelun kuvailu oli todella yksityiskohtaista ja hienoa. Minusta se on myös taitavan kirjailijan merkki, jos osaa kirjoittaa lähes 400 sivua yhden päivän tapahtumista kirjan silti olematta tylsä. Koska yhden päivän tapahtumiin oli myös lisätty Henryn ajatuksia menneestä ja tulevasta, pysyi mielenkiinto yllä läpi koko kirjan. Ja erityisesti yhden käännekohdan jälkeen ahmin kirjan loppuun saakka täysin uppoutuneena...

En oikein osaa enää laittaa lukemiani McEwaneita paremmuusjärjestykseen, mutta ehkä ei tarvitsekaan. Ian McEwan on yksi suosikkikirjailijoitani ja minulla on vielä paljon kehuttu Sovitus lukematta. Odotan siis sen lukemista innolla ja olen varsin tyytyväinen tämänkertaiseen kirjavalintaamme lukupiirissä. Suurin osa meistä oli aika samoilla linjoilla ja tykkäsi kirjasta ja se on lukupiirillemme jokseenkin harvinaista;)


★★★★


Kirjaa on käsitelty myös seuraavissa blogeissa:

Leena Lumi

ja Kirjavinkeissä.

12 kommenttia:

  1. Hitto unohdin sanoa, mutta mun mielestä oli niin hauskaa kun Henry käveli tutuilla kaduilla, missä itsekin on tallustellut :)

    Hyvin kirjoitettu arvostelu!

    VastaaPoista
  2. Juu, hyvä arvostelu :)

    Ei muuten tänään puhuttu kirjan kannesta ollenkaan! Jostain syystä kansi ei oikein viehätä mua, kenties vähän halvan näköinen?

    VastaaPoista
  3. En ole pitkään aikaan lukenut yhtään McEwania, Lauantai tosin löytyisi omasta kirjahyllystä..hmm! :)

    VastaaPoista
  4. Anni, kiitos:) Ai oot tallustellut samoilla kaduilla, siistiä! Olisi ollut kiva kuulla niistä enemmänkin, muista seuraavalla kerralla!:)

    TN, no kiitos:) Mä tykkään tuosta kannen kuvasta, musta se on nätti mutta ei se kyllä kirjasta hirveästi kerro...:)

    Naakku, luepa vaan. Olisi kiva lukea muidenkin mielipiteitä tästä;)

    VastaaPoista
  5. Minulla tämä odottaa hyllyssä lukemistaan ja odotukset nousivat taas asteen verran. Olen pitänyt tähän mennessä kaikista lukemistani Ian McEwaneista!

    VastaaPoista
  6. Haha joo, olin keväällä Lontoossa ja lukiessani sain joitain älähdyksiä "äh! oon käyny!!". Lempikaupunki, toivottavasti pian uudelleen :)
    Mun mielestä kansi on ihana, mä jotenkin tykkäsin. Mä ajattelin heti, että tuo on se aamuöinen näkymä ikkunasta kirjan alussa.

    VastaaPoista
  7. Sanna, ihanaa! Just arvostelu minun mieleeni. Ja muistathan mihin voi käyttää lauantai-iltapäivät kun ulkona leijailee lumihiutaleita ja hämärtää...

    Nimenomaan McEwanin henkilöhahmojen värikkyys koukuttaa minua, mutta toki myös se, että hän paremmin kuin kukaan toinen osoittaa, miten kaikki, aivan kaikki, voi olla kiinni sattumasta. Ihan mitä tahansa voi tapahtua kelle tahansa.

    Pidin muuten tästä kirjasta niin paljon, että tämä on kolmen McEwan kärjessäni, vaikka pidän kaikista hänen kirjoistaan...tosin hiukan pelästyin Viraan turvasta, mutta se johtuu varmasti siitä, että kurkkasin siitä filmitrailerin. Luen Vieraan turvan ensi tilassa uudestaan.

    Omistin muuten arvosteluni Lauantaista miehelleni, joka täytti pyöreitä juuri sopivasti tälle kirjalle. Minäkin pidän Henrystä ja hän muisuttaa...

    Ja nyt lähden linkittämään sinua. Olethan huomannut, että McEanin kirjat ovat minulla Sovituksen filmikuvan alla oikeassa palkissa.

    VastaaPoista
  8. Susa, niin minäkin. Jopa Polte oli minusta hyvä vaikka aihe (fysiikka kai?) ei niin kiinnostava ollutkaan;)

    Anni, oih, mäkin haluan Lontooseen! Ja kannen kuvahan tietty on joo se aamuöinen maisema. Siellähän näkyy se lentokonekin. Miksiköhän mä en aiemmin sitä tajunnut;D

    Leena, kiitos kommentista:) Kyllä tämä taitaa nousta minunkin top kolmoseen luetuista McEwaneista mutta onneksi minulla on vielä paljon häneltä lukematta. Seuraavaksi Sovitus ja Amsterdam...;)

    VastaaPoista
  9. Minä mietin että pitäisikö minun lukea tämä vai Polte seuraavaksi mutta koska tämä on jo äidiltä lainassa niin ehkä sitten tämä. Ainakin vaikuttaa mielenkiintoiselta, kiitos kivasta arvostelusta. :)

    VastaaPoista
  10. linnea, kiitos:) Suosittelen tätä, Polte oli minusta paikoin tylsä ja vaikea kun siinä oli niin paljon sitä fysiikkaa. Mutta jos aihe kiinnostaa sitä arvostaa varmasti ihan eri tavalla:)

    VastaaPoista
  11. Minä olen lukenut McEwanilta vain Sementtipuutarhan, josta en pitänyt, mutta tämän sinun kirjoituksesi perusteella Lauantai ehkä kannattaisi lukea.

    VastaaPoista
  12. Margit, tämä on kyllä aika erilainen kuin Sementtipuutarha jonka aihe oli todella rankka. Minä tykkäsin myös Sementtipuutarhasta:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.