He eivät olleet eläimiä / Anu Silfverberg
Avain, 2011. 256 sivua
Kannen suunnittelu: Satu Kontinen
Mistä minulle? saatu arvostelukpl kustantajalta
Anu Silfverbergin uusi novellikokoelma He eivät olleet eläimiä koostuu kymmenestä lyhyestä tarinasta. Näissä novelleissa ihmiset kohtaavat toisensa mutta mietitään myös, kuinka me ihmiset lopulta eroamme eläimistä:
"Mikä lopulta erottaa ihmisen eläimestä? Mikä muu kuin tavarat, velvollisuudet ja valheet?"Kokoelma sisältää monipuolisia novelleja; yhden jossa veljekset tapaavat toisensa isän kuoleman jälkeen tämän asunnossa, toisen jossa raskaana oleva nainen tapaa raskaana olevan emakon. Yhdessä novellissa masentunut äiti ei jaksa omaa lastaan mutta kohdistaa hellyytensä vieraaseen, pulassa olevaan lapseen ja toisaalla jätetty vaimo seuraa miehensä ja tämän uuden naisen suhdetta ehkä hieman liiankin läheltä.
Minä en tunnetusti ole kovinkaan suuri novellien ystävä, minulle jää lyhyistä tarinoista yleensä vain sellainen fiilis, että haluaisin lukea enemmän. Tässäkin oli muutamassa kohdassa juuri niin, mutta minusta useimmat näistä tarinoista oli juuri sopivan pituisia tällaisina lyhyinä novelleina. Minun suosikkinovelleihini tästä kirjasta kuuluu ehdottomasti "Raija Orava" sekä "Liima". Ensiksi mainittu kertoo juurikin niistä kahdesta aikuisesta veljeksestä jotka tapaavat ensi kerran pitkään aikaan kun he saapuvat kuolleen isänsä asunnolle siivoamaan ja jakamaan tämän tavaroita. "Liima" taas kertoo masentuneesta äidistä joka suuttuu omalle lapselleen, mutta osoittaakin kiintymystä ja hellyyttää vierasta lasta kohtaan.
Silfverbergin kieli on kaunista ja takakannen teksti "viiltävän tarkkaa" kuvailee hänen kielenkäyttöänsä mielestäni hyvin. Novelleissa käsitellään tärkeitä aiheita ja jokaisesta jää käteen jokin opetus tai jokin ajattelemisen arvoinen seikka. Vaikka minun on hieman vaikea arvioida novelleja minä siis tykkäsin tästä kokoelmasta aika paljonkin, jokainen pieni tarina oli omalla tavallaan hyvä. Ja luulen, että (entisenä) novellivihaajana opin vihdoin oikean tavan lukea näitä kokoelmia: ei koko kirjaa putkeen, vaan yksi herkkupala silloin tällöin!
★★★+
Hyvä Postaus :)
VastaaPoistaMinulla on ollut sama, että pikku hiljaa olen alkanut pitää novelleista, ja viime aikoina jopa aforismeista :)
Tarkastelin tätä kirjaston uutuushyllyssä ja mietin kuka hitto tällaista lukee, mutta Sanna ilmeisesti :D
VastaaPoistaSanna, tämä on minulla pinossa, mutta en tiedä vielä...teenkö.
VastaaPoistaJos haluat avartaa novellitajuntaasi, kokeile Raymond Carverin Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta ja myös Herta Müllerin Matala maa.
PS. Huomasin, että meillä on ihan samat kirjat seuraavaksi, paitsi että nyt menossa vielä dekkari ja sitten tuli yllättävä houkutus eli tulen sitten perässäsi;-)
VastaaPoistaARGH! Kommenttini katosi tuhkana tuuleen. En ala. :(
VastaaPoistaNoh, nopeasti sanon vain tähän, että Emakkohäkki oli oma suosikkini näistä novelleista. Mie pidän kauheasti nimenomaan novelleista ja nytkin olen lukenut vaikka kuinka monta novellikokoelmaa putkeen.
Jokke, kiitos:) Nyt kun novellit jo minulta sujuu, pitäisi alkaa opetella tykkäämään myös runoista. Niitä en vielä osaa lukea;)
VastaaPoistaANNI, voi sua :D Ei tämä ollut edes huono, jos novelleja haluaa lukea suosittelen kyllä tätä;)
Leena, kiitos novellivinkeistä. Mülleriltä olen lukenut yhden romaanin ja tykkäsin joten ehkäpä luen hänen novellejaan joskus...Kiva katsoa mistä yhteisistä tulevista kirjoista puhut...;)
Hanna, voi ei, temppuileeko blogger:( Emakköhäkki oli minustakin yksi suosikkejani. :)
Kiitos hyvästä arvostelusta. Pitääpä joskus tutustua tähän kirjaan. Mukava kansi tässä kirjassa :).
VastaaPoistaMinä en vielä tiedä, luenko tätä. Sinällään hassua, ettei kirja jostain syystä hirveästi innosta, kun rakastin ja palvoin Silfverbergin esseekokoelmaa Luonto pakastimessa. Ehkä se liittyy tähän aiheeseen, josta taidan mieluummin lukea asiatekstiä.
VastaaPoistaAamunkajo, kiitos kommentista:) Suosittelen kyllä tätä varsinkin novellien ystäville!
VastaaPoistaKaroliina, minä en ole lukenut Silfverbergiltä muuta mutta ehkä pitäisi lukea noita esseitä jossain vaiheessa. Tykästyin kovasti juuri hänen kielenkäyttöönsä joten olisi kyllä kiva lukea enemmänkin:)