Sivut

lauantai 14. tammikuuta 2012

Bilden av Phoebe (Muisto tyttärestäni) / Kim Edwards


Bilden av Phoebe / Kim Edwards

Bra Böcker, 2009. 465 sivua.
Alkuteos: The Memory Keeper's Daughter, 2005
Kääntäjä: Ingegerd Thungström
Kannen suunnittelu: Göran Alfred
Mistä minulle: nettikaupan alennusmyynneistä

Minulla on ollut Kim Edwardsin romaani Bilden av Phoebe, eli suomeksi Muisto tyttärestäni, kesken ihan hirmuisen kauan. Nyt sain sen vihdoin luettua loppuun. Kirja ei minusta ollut niin huono, että lukemisessa sen vuoksi kesti näin kauan, mutta lukeminen ruotsiksi tökki hieman. Kirjan ruotsinnos oli minusta hieman kökkö ja muutamat sanavalinnat, jotka toistuivat useasti, ärsyttivät minua suunnattomasti.

Kirja alkaa vuodesta 1964 jolloin lääkäri David Henryn Norah-vaimon synnytys alkaa, maaliskuisena lumimyrskyisenä yönä. David lähtee viemään vaimoansa sairaalaan, mutta huonon ajokelin vuoksi he eivät ehtisi ajoissa perille, joten David päätyy viemään Norahin omalle vastaanotolleen. Siellä Norah Davidin ja sairaanhoitaja Caroline Gillin avulla synnyttää terveen poikavauvan, Paulin. Yllätyksenä kaikille Paulin jälkeen syntyy vielä toinen vauva, pieni tyttö. David huomaa kuitenkin tyttäressään piirteitä Downin syndroomasta ja tekee ratkaisun, joka vaikuttaa koko perheen loppuelämään. David antaa tyttövauvan, Phoeben, hoitaja-Carolinelle ja pyytää tätä viemään tytön hoitokotiin, jossa vammaisista lapsista huolehditaan. Vaimolleen David kertoo, että Paulin kaksossisko menehtyi synnytyksessä.

Caroline ei pysty jättämään pientä vauvaa kamalaan hoitokotiin joten hän ottaa vauvan mukaansa ja kasvatta Phoeben omana tyttärenään. Kirjassa seurataan kahden perheen ja kahden lapsen, Paulin ja Phoeben, varttumista ja perheiden sisäisiä suhteita, arkea ja vaikeuksia. Davidin ja Norahin avioliitto ajautuu ongelmiin jo kun Paul on pieni. David uppoutuu valokuvausharrastukseensa pystyäkseen elämään valheensa kanssa, kun taas Norah uppoutuu uuteen työhönsä matkatoimistossa. Paulista kasvaa taitava kitaransoittaja, mutta hänestä tuntuu kuitenkin, ettei hän pysty elämään isänsä toiveiden mukaan.

Muisto tyttärestäni kiinnosti minua aluksi aiheensa vuoksi. Kirjoitin viime syksynä kandini liittyen Downin syndroomaan ja aloitin kirjan lukemisen jo silloin. Minusta Edwards kuvailee henkilöä jolla on Downin syndrooma varsin hyvin ja uskottavasti, joskin välillä arki kehitysvammaisen lapsen kanssa on kuvailtu kovin helpoksi (tietenkin se voi olla helppoa, mutta kokemusta on kyllä vaikeammistakin tapauksista). Koko tarinan idea on minusta myös hyvä, Paulin ja Phoeben varttumista seurataan syntymästä aikuisuuteen saakka. Kirjan loppuratkaisu oli minusta hieman pliisu ja ennalta-arvattava ja oikeastaan kirjan käänne tuli minusta hieman myöhään. Kirjan keskivaiheilla tylsistyin tapahtumien paikallajunnaamiseen, ja silloin pidin monta viikkoa taukoa kirjasta. Loppua kohden tunnelma kuitenkin tiivistyi ja viimeiset sata sivua vetivät minut mukaansa. Kirjan keskeltä olisi kuitenkin voinut karsia hieman, tai sitä yhtä käännekohtaa aikaistaa.

Minä luin kirjasta ruotsinkielisen pokkariversion jonka takakansi paljastaa kirjasta aivan liikaa. Yksi suuri juonenkäänne paljastetaan takakannessa ja jäin odottamaan sitä kirjan alusta saakka. Lopulta se tuleekin, mutta vasta aivan kirjan lopussa ja tämä paljastus ärsytti minua suunnattomasti. Taidan tästä lähtien jättää takakannet kokonaan lukematta. Kirjan ruotsinnoksesta mainitsinkin jo, se oli myös yksi syy siihen, että pidin kirjasta taukoa monta viikkoa. Tyhmiä, outoja sanavalintoja ja muutamia ihan selviä kielivirheitä jotka osuivat pahasti silmään.

Kokonaisuutena tämä oli kuitenkin ihan mukava lukuromaani, surullinen ja traaginenkin tarina kahdesta perheestä ja erotetuista sisaruksista. Kirja on samalla surullisen lohduton, mutta etenkin loppua kohden myös lohtua antava, toiveikaskin. Mutta kesivaiheen tylsistymisen, hieman kökön käännöksen ja lattean lopun vuoksi en tykännyt tästä niin paljon kuin olisin toivonut.


★★★

 Myös seuraavissa blogeissa on käsitelty tätä kirjaa:

Kirjapeto
Leena Lumi

9 kommenttia:

  1. Siitä on jo sen verran aikaa kun olen tämän lukenut, että muistikuvat ovat hämärtyneet, mutta aika samoilla linjoilla mielipiteeni kanssa olin silloin kuin sinä nyt.

    Muistan, että kirjan hahmot eivät oikein iskeneet Paulia lukuunottamatta, mutta hän tuntui olevan niin pienessä osassa, että siitäkään paljon iloa irti repinyt.

    Moraalisesti kiinnostava kirja.

    VastaaPoista
  2. Minä luin tämän useampi vuosi sitten suomeksi ja muistan, että pidin tosi paljon. Koitin pari vuotta sitten metsästää tätä Suomalaisen alestakin omaan hyllyyn, mutta oli mennyt heti.

    VastaaPoista
  3. Luin tämän pari vuotta sitten (suomennoksena) ja kuten sanoit, ihan ok lukuromaani. Aivan uskomaton tarina kyllä, onneksi tuollaista ei voi nyky-Suomessa tapahtua, jenkeistä en tiedä. Davidia on jokseenkin vaikea ymmärtää.

    VastaaPoista
  4. Mä tykkäsin tästä joskus tosi paljon kun luin englanniksi. Hmm. (Onneksi Susakin oli tykännyt etten ole ihan outo :))

    VastaaPoista
  5. Katri, moraalisesti tosi kiinnostava kirja, tästä voisi sanoa vaikka mitä ja esim. lukupiirikirjaksi voisi olla hyvä valinta. Henkilöt eivät oikeen minuunkaan iskeneet, paitsi Paul oli symppis ja Norahiakin jaksoin jotenkin;)

    Susa, minä yritin löytää tämän suomeksi mutta kotipaikkakuntani pikkukirjastosta ei löytynyt. Ehkä olisin tykännyt tästä enemmän suomeksi tai englanniksi...

    Maria, aivan totta. Davidia minäkään en oikein ymmärtänyt. Toisaalta lapsuuden traumat, siskon kuolema jne. olivat minusta ihan "ymmärrettävä syy" mutta kuitenkaan en oikein häntä ymmärtänyt...

    anni.M., kyllä ymmärrän että monet ovat tästä tykänneetkin eli ette te nyt outoja varmastikaan ole ;D

    VastaaPoista
  6. Kiva, että joku arvioi ruotsinkielisiäkin kirjoja. Itse olen vähän vältellyt niiden arvioimista, kun olen olettanut (ehkä virheellisesti) ettei ne kiinnosta ketään.

    VastaaPoista
  7. Velma, minä olen yrittänyt arvioida kaikki kirjat jotka luen ja silloin tällöin luen myös äidinkielelläni ruotsiksi, joten olen sellaisiakin arvioita kirjoitellut. Pari kertaa kyllä ruotsinkieliset kirjat eivät ihan kiinnosta yhtä paljon kuin muut (kommenteista päätellen) mutta tämä oli ainakin poikkeus. Ehkä siksi, että tämä on myös suomennettu:)

    Tulipas pitkä jaaritus :D

    VastaaPoista
  8. Minulle suositteli tätä niin kiivaasti eräs paljon lukeva ystäväni, että noudin kirjan lainastosta ja luin. Minä pidin!

    Minä joskus ihmettelen, miksi kirjallisuus, lehdet, muutkin mediat tekevät elämästä down-lapsen kanssa niin auvoista, kun totuus on usein aivan toinen.

    Olenko nähnyt unta, että tästä on tehty elokuvakin...

    Hiukan ennalta-arvattava, mutta silti, taidan lukea vielä joskus uudelleenkin.

    VastaaPoista
  9. Leena, tästä on tosiaan tehty elokuva ja se tulee itse asiassa Liv-kanavalta muistaakseni ensi kuun alussa! Senhän voisi katsoa:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.