Traumbach / Joel Haahtela
Otava, 2012. 112 sivua.
Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta
Onpa ihanaa päästä lukemaan uusi kirja ihan tuoreeltaan! Joel Haahtelan uusi peinoisromaani Traumbach piti minut otteessaan eilisillan, sillä Haahtelan muidenkin (tai no sen yhden jonka juuri luin) kirjojen tavoin tämä oli nopealukuinen, mutta silti suuri lukukokemus.
Traumbachin kertojaääni on valtavan mielenkiintoinen ja jännästi ratkaistu. Kertoja on kaikkitietävä henkilö joka kertoo ja puhuu kirjan päähenkilöstä, parikymppisestä Jochenista, lukijalle. Kertoja kuvailee Jochenin tekemisiä enimmäkseen positiivisesti ja kuvailee samalla saksankielistä kaupunkia, josta Jochen etsii arvoituksellista miestä, Traumbachia. Taskussaan Jochenilla on Frankurter Allgemeine-lehden käyntikortti, tehtävänään tavata herra Traumbach, kysellä ja kirjoittaa haastattelu. Tehtävä osoittautu kuitenkin vaativaksi, sillä vaikuttaa siltä, että Traumbach tarkoituksellisesti pakenee Jochenia. Matkan aikana Jochen tapaa muita kiinnostavia ihmisiä, jotka matkan varrella muuttuvat ja pakenevat. Kuka Traumbach lopulta on? Missä menee todellisuuden ja kuvitelman raja, kuinka hyvin ihminen tuntee oman persoonansa?
Kirjoitin viimeksi Pettersonin kirjasta, ja sanoin, ettei siinä mässäillä tapahtumilla. Haahtelan kirjoissakaan ei jatkuvasti tapahdu suuria, mullistavia asioita. Jochen kävelee tuntemattoman kaupungin kaduilla, muistelee marsipaanileivoksia, ihailee kahviloita. Minä pidän juuri tällaisesta rauhallisuudesta ja Haahtela onnistuu jälleen luomaan kirjaansa sellaisen ihanan, mukaansatempaavan tunnelman joka jää päälle kirjan lukemisen jälkeenkin. Kun kieli on näin kaunista, en osaa kaivata mullistavia tapahtumia.
Traumbach on takakannen mukaan leikkisä pienoisromaani, ja tämä pitää minusta hyvin paikkansa. Kertojaääni itsessään on jo "leikittelevä", ja Traumbach sai kyllä minulla muutenkin hymyn huulille. Haahtela kuvailee henkilönsä lempeiksi. Kertojaäänikin kuvailee Jochenia harvinaisen lempeästi, jopa suloisesti, ja se saa lukijankin suhtautumaan henkilöihin samalla tavalla, iloisen sympaattisesti. Traumbach on raikkaan leikkisä, kaunis, yllätyksellinen, tunnelmaltaan vahva. Ja kaiken muun hyvän lisäksi Traumbachin loppu on vielä kivan arvoituksellinen, psykologinen ja yllätyksellinen. Minä olen nyt kahden Haahtelan jälkeen täysin myyty!
★★★★+
Myös Katja, Karoliina ja Pekka ovat lukeneet Traumbachin tuoreeltaan.
Kiva kun tykkäsit, tervetuloa fanikerhoon! :)
VastaaPoistaTuo Petterson vaikuttaa myös todella kiinnostavalta, merkitsin sen muistiin.
Pekka, kiitosta:) Pettersonia kannattaa ehdottomasti myös lukea!:)
VastaaPoistaKirjoitit ihanasti tästä. Minua Traumbach hymyilyttää vieläkin, vaikka lukemisesta on "jo" puolitoista viikkoa. Suosikki-Haahtelaani tästä ei tullut, mutta kaunis ja levollinen - oi kyllä!
VastaaPoistaAjattelin kirjasta hyvin pitkälti samoin. Ihanuushan se tämäkin oli! <3 Ja juu, minäkin haluan tutustua Per Pettersoniin tänä vuonna. :)
VastaaPoistaKatja, kiitos:) Minä en osaa oikein sanoa, pidinkö enemmän tästä vai Lumipäiväkirjasta. Uskon, että parhaat Haahtelat minulla on vielä lukematta:)
VastaaPoistaKaroliina, niinpä:) Odotan kyllä mielipidettäsi Pettersonista!
Tämän haluan lukea ilman muuta! Nyt vain silmäilin tekstiäsi. Palaan, jahka kirja minut tavoittaa.
VastaaPoistaValkoinen kirahvi, kiva, odotan mielipidettäsi;)
VastaaPoista