Sivut

tiistai 10. tammikuuta 2012

Kirottu ajan katoava virta / Per Petterson


Kirottu ajan katoava virta / Per Petterson

Otavan kirjasto, 2011. 218 sivua.
Alkuteos: Jeg forbanner tidens elv, 2008
Suomentaja: Katriina Huttunen
Mistä minulle? Kirjastosta lainaamalla

Ihastuin viime vuonna Per Pettersonin taitoon luoda kaunistunnelmaisia, rauhallisia, hurmaavia hetkiä, kun luin hänen ensimmäisen suomennetun romaanin Hevosvarkaat. Nyt tartuin Pettersonin toiseen suomennettuun romaaniin Kirottu ajan katoava virta suurella innolla. Ihan ensiksi täytyy kehua kirjan kaunista nimeä, jo se sai minut alunperin kiinnostumaan! Kirjan nimi tulee Mao Tse-tungin runosta:

"Häipyvä uni, silti läheinen vielä –
kirottu ajan katoava virta!
Kotiseutuni kolmenkymmenen vuoden takaa!"

Kirjassa eletään monessa eri ajassa. Kertojana toimii Arvid joka vuonna 1989 saa selville, että hänen äitinsä sairastaa syöpää. Tämän lisäksi Arvidin avioliitto on samoihin aikoihin päättymässä avioeroon ja Berliinin muuri on kaatumassa. Arvid lähtee Norjasta sairaan äitinsä perään äidin kotimaahan Tanskaan. Tuolla matkalla Arvid käy mielessään läpi monta muistoa, ajan katoamista ja tapaa tuttuja ihmisiä menneisyydestä. Lukijalle selviääkin pian, että Arvidin ja hänen äitinsä suhde on aina ollut vaikea. Nuorena Arvid jätti koulun kesken ja siirtyi tehdastyöläiseksi kommunististen aatteiden vuoksi. Äiti ei tästä pitänyt, ja heidän välinsä ovat siitä lähtien olleet tulehtuneet. Nyt kun äiti on sairastunut vakavasti, Arvid kuitenkin haluaa selvittää välit, ennen kuin on liian myöhäistä.

1980-luvun lopun lisäksi kirjassa pääsee Arvidin muistojen mukana 1970-luvulle jolloin mies vietti nuoruuttaan. Hän muistelee aikoja ihanan tytön kanssa, tytön josta myöhemmin mahdollisesti tuli Arvidin vaimo. Hän muistelee, miltä tytön lämmin vartalo tuntui omaa vartaloa vasten peittojen alla sängyssä, kuinka tyttö aina joi kupin teetä heti koulusta tultuaan, kuinka onnellisia hetkiä he viettivät yhdessä Arvidin pienessä asunnossa.

Petterson kirjoittaa aivan upeasti. Hän osaa rakentaa kirjoihinsa tavattoman intiimin ja läheisen tunnelman. Pidän myös siitä, kuinka Petterson kuvailee asioita, esimerkiksi eri tunteita ja aistillisia kokemuksia ja siitä, kuinka runollista hänen kielensä on. Kirjan rauhallisuus ja hitaus ihastutti minua myös kovasti, ja tämä kirja pitää ehdottomasti lukea ajan kanssa, nauttien. Kirjassa ei mässäillä tapahtumilla, vaan sen kantavana voimana on Arvidin muistelut menneisyydestä, menneisyyden pohtimista, keskusteluja äidin kanssa. Ajatukset siitä, muututaanko me ihmiset ajan kanssa, vai olemmeko silti, kaikista tapahtumista huolimatta, vuosien päästä samoja henkilöitä? Kirottu ajan katoava virta oli todella ihana, rauhoittava lukukokemus ja voin näin kahden kirjan perusteella sanoa, että Per Petterson on oikea helmi kirjailijaksi!


★★★★+

Kirjasta myös ainakin seuraavissa blogeissa:

Kirsin kirjanurkka
Juuri tällaista
Lumiomena
Vielä yksi rivi... 

10 kommenttia:

  1. Minäkin aion tutustua pian Pettersoniin. Miten Norjasta tuleekin niin paljon hyvää kirjallisuutta??

    VastaaPoista
  2. Kuulostaapa houkuttelevalta! Olen jo pariin otteeseen hypistellyt kirjastossa Pettersonin Hevosvarkaat -kirjaa, mutta jättänyt sen kuitenkin hyllyyn. Ehkäpä ensi kerralla otan mukaan sen tai tämän! :)

    VastaaPoista
  3. Sanna, sain tämän luettua tänään. Nyt on vain niin paljon muuta, että saattaa mennä ensi viikolle...varma en ole. Uhmasin omaa sääntöäni ja luin arvostelusi. Hyvin olemme samoilla linjoilla.

    VastaaPoista
  4. Voi että. Nyt on taas sellainen blogihetki, että on pakko huokaista. Nimittäin tämä oli ensimmäinen lukemani Pettersonin kirja (luin Hevosvarkaat sitten myöhemmin) ja rakastuin täysin. Petterson kirjoittaa niin hienosti. Hän on runollinen ja silti väkevä. Hieno kirjailija. Odotan ja toivon, että hänen teoksiaan suomennettaisiin pian lisää. :)

    VastaaPoista
  5. Karoliina, minä en olekaan lukenut hirveästi norjalaista kirjallisuutta, Petterson taitaa olla ainut tähän mennessä:)

    Tuulia, joo, lue jompikumpi! Hevosvarkaat oli ehkä vielä vähän parempi kuin tämä. Tai no, emmä tiedä:D

    Leena Lumi, oi, kiva! Odottelen arviotasi innoissani:)

    VastaaPoista
  6. Katja, ehditkin kommentoida juuri kuin itsekin kirjoittelin:) Kiitos kauniista kommentistasi! petterson on todellakin upea kirjailija ja kuten tuossa yllä Tuulialle kirjoitin, rakastuin ehkä vielä vähän enemmän Hevosvarkaisiin. Ehkäpä siksi, että luin sen tätä ennen. Mutta tämäkin oli niin ihana. Malttamattomana odotan uusia suomennoksia, onkohan Petterson kirjoittanut monta kirjaa joita ei ole suomennettu?

    VastaaPoista
  7. Sanna, juuri kurkkasin Wikipediasta, että Petterson on kirjoittanut ainakin 8 teosta (suomalainen ja englantilainen Wikipedia antavat samat kirjat), joten kääntäjille riittäisi työsarkaa. :) Minä pidän taas tästä hieman enemmän kuin Hevosvarkaista - varmasti siksi, että tämä oli minulle se eka Petterson.

    VastaaPoista
  8. Katja, jee, toivottavasti saadaan kohta lisää suomenkielistä Pettersonia! Kiva että etsit tuon:)

    VastaaPoista
  9. Leena, kivaa, kävinkin kommentoimassa:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.