Sivut

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Hunajaa ja tomua / Daniyal Mueenuddin


Hunajaa ja tomua / Daniyal Mueenuddin

Avain, 2012. 299 sivua.
Alkuteos: In Other Rooms, Other Wonders, 2009.
Suomentanut: Titia Schuurman
Kannen suunnittelu: Satu Ketola
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta


 Mukavaa kirjan ja ruusun päivän iltaa kaikille! Tämän päivän kunniaksi muutama sananen hienosta esikoisteoksesta.

Olen pikkuhiljaa oppinut pitämään novelleista. Tänä vuonna olen jo lukenut muutaman novellikokoelman ja tämä Daniyal Mueenuddinin (eipä muuten ole nimi siitä helpoimmasta päästä...) Hunajaa ja tomua nousee suosikkikokoelmieni joukkoon. Tästä tuli hieman mieleen viime vuonna lukemani Adichien Huominen on liian kaukana josta pidin myös kovasti. Mueenuddin kertoo taitavasti ja kiinnostavasti pakistanilaisten elämästä ja maan kulttuurista.

Hunajaa ja tomua koostuu kahdeksasta novellista. Kaikkia novelleja yhdistää rikas maanomistaja K.K. Harouni, joka jollakin tavalla on läsnä kaikissa novelleissa. Kirjassa on todella paljon henkilöitä, ja jossain kohtaa minun oli vaikea muistaa, kuka oli kuka. Minä pidin kovasti tavasta, jolla Mueenuddin kuvailee miljöötään, kuinka hän liittää tapahtumat ja henkilöt pakistanilaiseen yhteiskuntaan ja siinä samalla kertoo ja esittelee lukijalle paljon pakistanilaisesta kulttuurista. Pidin myös siitä, että vaikka Hunajaa ja tomua on kokoelma novelleja, kirja ikään kuin toimi myös yhtenä tarinana.

Omiin suosikkinovelleihini kuului ehdottomasti Saleema ja Pariisin kova taivas. Jälkimmäinen kuvailee kahden nuorukaisen, pakistanilaisen Sohailin ja amerikkalaisen Helenin suhdetta, ja kuinka rakkaussuhde muuttuu Pariisin öisen taivaan alla pariskunnan vietettyä muutaman päivän Sohailin vanhempien kanssa. Saleemasta kertova novelli taas kuvailee nuoren Saleeman elämää K.K.Harounin mailla. Hän työskentelee rikkaan maanomistajan talossa ja on samalla maanomistajan pojan leikkikaluna.

Kirjan kahdeksan novellia eroavat toisistaan, mutta kuvailevat kaikki yhtä tarkasti päähenkilöitä ja näiden elämää. Kirjan alkupään novellit pysyvät tiukemmin Pakistanissa, kun taas loppupäässä lukija pääsee pakistanilaisten mukana maailmalle. Ajat muuttuvat ja ihmiset vaihtuvat, mutta samantyyppiset ihmissuhdeongelmat, surut ja murheet täyttävät henkilöiden elämät ja ajatukset. Mueenuddin on myös luonut novellinsa taitavasti pienten tapahtumien ympärille, ainoassakaan novellissa ei ole kyse suurista, hurjista sattumuksista vaan tavallisesta elämästä, pienistä asioista. Mueenuddin kuvailee ympäristönsä todella taitavasti ja tarkasti, lukijana minusta välillä tuntui, että olin novellien keskipisteessä, oli se sitten köyhässä pakistanilaiskylässä tai kauniissa Pariisissa.

Novellien ystäville, ja toki muillekin, suosittelen tätä lämpimästi.


★★★★


Myös Mari.A on lukenut Mueenuddinin novelleja.

12 kommenttia:

  1. Kiva että tyäkkäsit tästä!
    Mulla on tämä omalla lukulistalla ja ainakin kansipaperien perusteella vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta. Palaan tarkemmin vielä asiaan kun saan ton luettua (ja kirjoitettua) joskus parin viikon sisällä.

    VastaaPoista
  2. Hei toi kuulostaa jännältä, että yksi henkilö kulkee mukana koko ajan vaikka kirja koostuu novelleista! Vaihtuuko siinä sitten aina miljöö ja kertoja? Vai ovatko nämä kuitenkin toisiinsa liittymättömiä :o
    Jotenkin on tottunut lukemaan esimerkiksi Afrikasta tai jostain kehitysmaista todella vaikuttavia tarinoita, jotka ovat ihan hiukset pystyyn nostavia. Kiva, että on olemassa kuitenkin joku rauhallisempikin kirja erilaisesti kulttuurista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miljöö ja päähenkilöt joo vaihtu, itse tuo Harouni ei ole päähenkilönä oiekastaan yhdessäkään novellissa mutta jossain siellä taustalla mukana. Ainakin yhdessä novellissa Harouni oli jo kuollut, mutta yksi päähenkilöistä oli tälle jotain sukua. Eli toisiinsa liittymättömiä tarinoita kuitenkin.

      Tämä kirja kertoo tosiaan ihan arkijutuista ja erilaisista ihmisistä, joten ei ole sillä tavalla mikään "kauhukertomus" kehitysmaista.

      Poista
  3. Kuten Riina, minäkin innostuin tämän kannesta. Toki kirjastossani on muutama puhkiluettu novellikokoelma, kuten Carverin Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta etc.

    Tämä voisi olla seuraava tai sitten sitä seuraava...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on tosiaan kaunis kansi! Minä en ole Carveria lukenut, mutta Murakamin kehuttua mainitsemaasi Carverin novellikokoelmaa omassa Mistä puhun kun puhun juoksemisesta-kirjassa minua alkoi kiinnostaa se. Ehkäpä minä vuorostani luen sen jossain vaiheessa ;).

      Poista
  4. Tämä tuli minullekin ja olen siirtänyt sen lukemista kun en ole oikein novelli-ihmisiä. Mutta ehkä pitäisi kokeilla, jos näistä sitten aukeaisi uusi nevlliulottuvuus. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole ollut novelli-ihminen, mutta tämä toimi ;). Ja tällä hetkellä lukemani Jhumpa Lahiri melkein vielä paremmin muuten! :)

      Poista
  5. Vaikuttaa taas kerran sellaiselta kirjalta, joka pitäisi lukea. Mari A.:n blogista bongasin aikaisemmin, ja nyt pitää näköjään ihan alleviivata punakynällä. :)

    VastaaPoista
  6. Tämä oli hieno teos.

    Annille tuossa ylhäällä kommenttina, että miljöö vaihtuu kyllä Pakistanin maaseudulta Pariisiin, novellien myötä. Kertoja ja henkilötkin ovat eri, Harouni on vain yhdessä novellissa päähenkilönä, jossain kuollutkin jo. Novellien henkilöt olivat Harounin ympäriltä. Kannattaa tutustua, tämä ei ole mikään kuvaus kehitysmaasta, vaan ihan normaalia arkipäivää viettävistä henkilöistä, osa on rikkaita, osa köyhempää väkeä. Hyvin eläväinen kuvaus eri ajoilta.

    Ja siis, Sannalle kiitos linkityksestä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.