Sivut

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Katoamispiste / Joel Haahtela


Katoamispiste / Joel Haahtela

Otava, 2010. 159 sivua.
Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen
Mistä minulle? alelöytö kirjakaupasta


 Halusimme lukupiiriporukassa kerrankin valita helpon ja nopealukuisen kirjan. Ainakin minulle tämänkertainen valintamme osui täysin nappiin, sillä minä ihastuin Joel Haahtelan Katoamispisteeseen kovasti! Taitaakin olla tähän asti lukemistani kolmesta Haahtelasta se kaikkein paras ja minulle tärkein.

Kirjan kertojana toimii mieslääkäri, joka eräänä syyspäivänä törmää sattumoisin ranskalaiseen Magda Roux´hun kadulla. Magda on tullut Suomeen etsimään kadonnutta ex-miestään Paulia. Johtolankana naisella on ainoastaan Raija Siekkisen kirjoittama romaani, ranskankielisenä käännöksenä. Mies muistelee lukeneensa, ja pitäneensä, Siekkisen romaanista ja päättää paremman tekemisen puutteessa auttaa naista etsimään Paul. Magda kuitenkin katoaa yhtäkkiä, ja mies jatkaa etsintöjä yksin. Jokin Paulin katoamisen ja Siekkisen romaanin yhtälöstä jää nimittäin vaivaamaan lääkäriä, ja hän haluaa selvittää miten nämä liittyvät toisiinsa. Miehen tie vie Kotkaan ja Siekkisen kotikulmille. Hän tapaa Siekkisen tunteneita ihmisiä ja saa selville pieniä asioita, palapelin paloja. Mitä hän lopulta saa selville Raija Siekkisestä, kadonneesta Paulista, itsestään? Ja miten kaikkeen liittyy nizzalainen hotelli, eräs osoite tai saksalainen kirjailija?

"En tiennyt mistä olisin aloittanut, en edes tiennyt ketä enää etsin, Paul Roux'ta vai Raija Siekkistä, vai toivoinko vain, että jos etsisin tarpeeksi kauan toista, löytäisin ennen pitkää myös toisen." (s.97)

Minä pidin Katoamispisteestä todella paljon. Kirjassa on se tavallisen upea, unenomainen ja hieman melankolinen Haahtelatunnelma. Minä pidin myös kovasti siitä, että kirja sekoittaa faktaa ja fiktiota ja kertoo Raija Siekkisestä, minulle aiemmin tuntemattomasta kirjailijasta. Katoamispiste sai minut ehdottomasti kiinnostumaan Siekkisenkin kirjoista, ja luen varmasti jossakin vaiheessa jonkun hänen romaaneistaan. Minusta Haahtela luo kirjoihinsa upean tunnelman joka jättää jälkensä minuun lukijana. Minä pidin todella paljon Katoamispisteen hieman synkästä, pimeästä ja sateisesta fiiliksestä. Olen ehkä vähän puolueellinen, sillä rakastan syksyä, mutta tämä kirja olisi todella sopiva syysluettavaksi.

Pidin myös kirjan henkilöistä. Magda Roux oli salaperäinen ranskatar, hän tuli ja meni, katosi ja palasi taas. Kertojana toimiva mies, lääkäri ja muutaman romaanin julkaissut, ikävöi ja pakeni jotakin. Hän uppoutui Siekkisen elämään ja Paulin etsimiseen, pakeni samalla omaa elämäänsä, potilaita ja menneisyyden haamuja. Ja se Haahtelan kieli. Olisin voinut alleviivata, taas kerran, monta riviä jokaiselta sivulta.  

"...ja minäkin takerruin häneen kiinni kuin olisin kannatellut hänen mukanaan koko taloa, koko kivistä kaupunginosaa, joka pian romahtaisi syliimme." (s.71)

Minä ihastuin ja tykästyin Katoamispisteeseen todella paljon. Ihana, ihana kirja. Mieleenpainuva ja upea. Lukemisen jälkeen minut valtasi Linneankin mainitsema rauhallinen olotila. Voisin lukea tämän pienen, hienon kirjan uudestaan heti nyt. Lukupiirissämme kaikki eivät olleet tästä yhtä vakuuttuneita, mutta ainakin Riina jakaa Haahtelaihastumisen kanssani ;).


★★★★★
 

Linnean ja Riinan lisäksi myös ainakin Hanna, Sara, Pekka, Naakku ja Katja ovat lukeneet tämän.

10 kommenttia:

  1. Haahtela on kyllä aivan mestari tunnelmien kuvaamisessa! Vaikken aivan yhtä innoissani ollutkaan kirjasta kuin sinä, pidin siitä kuitenkin melko paljon. Ajattelinkin, että odottaisin optimaalista hetkeä, jolloin lukaisisin kirjan uudelleen. Harmittaa, kun nyt se tuli luettua niin hätäisesti, se ei tee varmasti kirjalle oikeutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on aina luettava Haahtelan kirjat putkeen, rauhallisesti nauttien. Aina se ei tietenkään ole mahdollista, mutta aina kun vaan mahdollista niin suosittelen kyllä sitä lukutapaa ;).

      Poista
  2. Kirjoitit hienosti tästä loistavasta kirjasta. Katoamispiste ei ole minulle se rakkain Haahtelan kirja, mutta se kuuluu ehdottomasti hänen parhaimpiensa joukkoon. Se on unenomainen, vakava, ajatteluttava, kaunis ja melankolinen. Kirjan myötä Raija Siekkisen teokset alkoivat kiinnostaa.

    Ja voi, kuinka Haahtela onkaan lauseiden ja tunnelmien mestari!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos! :) Haahtela todellakin on lauseiden ja tunnelmien mestari, en keksii yhtään kirjailijaa joka olisi häntä siinä parempi ;).

      Poista
  3. Samaa tulin sanomaan, kuin Katja: hienosti kirjoitit upeasta kirjasta! <3 Minullekaan Katoamispiste ei ole rakkain Haahtelan kirjoista, mutta rakas se silti on, vaikuttava, hieno ja valtavan kaunis. Lukemisesta on jo vähän aikaa, mutta silti muistan elävästi kirjan tunnelmia esimerkiksi sateisesta Helsingistä ja saaresta, johon mies soutaa... Oih! <3

    Viiden tähden kirja, ihan ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ♥. Tuo saarikohtaus kirjassa oli yksi suosikeistani, ihana tunnelma! :)

      Poista
  4. Ihanaa että sinäkin ihastuit tähän. Minä tavallaan rakastuin Elenaan, mutta Katoamispistettä minä ehkä rakastan. Pieni ero, rakastunut, rakastaa. Niin.

    Joka tapauksessa kirjoitat tästä todella kauniisti ja kirjalle arvoa tekevästi, tykkään (vaikka pidin kovasti myös peikkoneidon arviosta ;). Mielestäni Siekkisen Häiriö maisemassa -teoksessa oli jotain samaa tunnelmaa kuin tässä, vaikka se onkin ehkä salaperäisempi, vaikeampi, tai ei sittenkään. Suosittelen, ehdottomasti syksykirja muuten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linnea :). Minustakin peikkoneito kirjoitti krijasta todella hyvin, vaikka olimmekon vähän eri mieltä tästä ;). Siekkistä haluan kyllä ehdottomasti nyt lukea, ehkäpä sitten syksyllä :).

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.