Kaikki hyvä sinussa / Linda Olsson
Gummerus, 2012. 320 sivua.
Alkuteos: The Kindness of Your Nature, 2011
Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Kannen kuva: Stephen H. Sheffield
Mistä minulle? kirjastosta varaamalla
Linda Olssonin uutuusromaani Kaikki hyvä sinussa pääsi lukulistalleni koska viihdyin kirjailijan edellisen kirjan, Sonaatti Miriamille, parissa aika hyvin. Tämä nopealukuinen ja mukaansatempaava tarina olikin sopiva välipalakirja.
Lääkärinä työskennellyt Marion on jättänyt kaiken taakseen ja muuttanut yksin keskelle ei-mitään Uuteen-Seelantiin. Ympärillään hänellä on vain autio maisema ja aaltoileva meri, loppumaton hiekkaranta ja pimeät, yksinäiset illat. Marion viihtyy yksin, ulkopuolisena, mutta huomaa muutoksen itsessään kun hän tapaa pienen maoripojan, Ikan. Ikan ja Marionin välille syntyy lämmin suhde, ja poika tulee tapaamaan Marionia torstaisin. He syövät keittoa, tuoretta leipää ja soittavat pianoa yhdessä. Torstaipäivistä tulee viikon kohokohta, niin Marionille kuin Ikallekin.
Marionin ja Ikan suhde muuttuu, kun Marion eräänä päivänä löytää tajuttoman Ikan merestä. Onko poika yrittänyt itsemurhaa, vai miksi hän kelluu vedessä? Ikan ongelmien kautta Marion palaa ajatuksissaan omaan rankkaan lapsuuteensa Ruotsissa. Mitä Marionin menneisyydessä on tapahtunut? Kuka Marion oikeasti on, entä kuka on Marianne ja Daniel? Kaikki selviää Marionille samalla, kun hän taistelee viattoman lapsen puolesta, siitä, että nuori poika saisi ansaitsemansa kodin ja turvan, rakkauden.
Olsson on kirjoittanut koskettavan tarinan joka jää mieleen. Kieli on sujuvaa ja nopealukuista, mutta etenkin kirjan alussa minua häiritsi useat todella lyhyet lauseet peräkkäin, jotka tekivät tekstistä töksähtelevän. Lisäksi kirjassa on paljon "sattumuksia", epätodennäköisiä tapaamisia ja utopistisia sattumia, jotka eivät täysin vakuuttaneet minua. Viihdyin kirjan parissa kuitenkin varsin hyvin ja luin sitä mielelläni.
Kaikki hyvä sinussa on kaunis ja koskettava kirja. Vaikka kaikki näyttää vaikealta ja hauraalta, pilkottaa siellä jossain toivo paremmasta. Ja ei tämä kirja vain lohduton ole. Kirja osoittaa, että kun uskaltaa rakastaa ja päästää menneestä, toivo tulevaisuudestakin elää.
★★★
Sen verran imelä kirja oli Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, etten tiedä viitsinkö lukea enää Olssonin kirjoja, vaikka tämä kyllä melko houkuttelevalta vaikuttaakin.
VastaaPoistaOli tämäkin vähän imelä ja tosiaan noita "sattumuksia" ja sattumalta kohtaamisia oli aika paljon. Mutta kiva nopea välipala;) Mä aon kyllä lukea tuon Laulaisin sinulle... jossain vaiheessa, se kun löytyy omasta hyllystäkin ;).
PoistaMä en ole lukenut yhtään Olssonin kirjaa. Haluaisin kyllä kovin, vaikuttaa tosi ihanilta kirjoilta keväälle/kesälle.
VastaaPoistaMä luulen että Olsoonin kirjat sopisi tosi hyvin kesäkirjoiksi! Ne on niin helppoja ja kauniita :).
PoistaMinä aloitin lukemaan aikoinaan Olssonia, oliskohan ollut Sonaatti Miriamille, ja ei jessus... en tiedä mikä tökki, mutten koskaan päässyt alkua pidemmälle. Tekis kuitenkin mieli antaa vielä mahdollisuus, koska omalla tavallaan kirjassa oli jotain kutkuttavaa.
VastaaPoistaEi nämä Olssont taida sillen "kirjoina" mitään huippuluokkaa olla, ainakaan minulle, mutta tarinat on jotenkin kutkuttavia kyllä ;). Kesäksi varmaan sopisi hyvin ;).
PoistaMulla on Olssoniin vähän samanlainen suhde kuin aiemmilla: pidin kyllä Laulaisin sinulle lempeitä lauluja -teoksesta, mutta en tiedä jaksanko enää uutta vastaavaa pehmeyttä. Toisaalta Olssonissa on myös ainesta.
VastaaPoistaMinulla on lempeät laulut vielä lukematta, mutta kieltämättä tämäkin oli aika pehmeä ;).
Poista