Sivut

maanantai 21. toukokuuta 2012

Ivana B. / Anja Snellman


Ivana B. / Anja Snellman

Siltala, 2012. 166 sivua. 
Kannen suunnittelu: M-L Muukka
Mistä minulle? kirjastosta varaamalla


 Olen pitänyt kovasti Anja Snellmanin kirjoista, etenkin Lemmikkikaupan tytöistä ja Sonja O:sta. Parvekejumalat on vielä lukematta, mutta päätin lukaista Snellmanin uusimman kirjan Ivana B. tässä välissä kun se kirjastosta sattui löytymään. Ivana B. on pieni ja ohut kirja, todella nopealukuinen ja sujuvakielinen, mutta ei aheeltaan ja sisällöltään kuitenkaan mikään positiivinen tai kevyt lukukokokemus.

Ivana B. on esikoiskirjaansa viimeistelevä julkkisyrkky nainen. Hän bloggaa ja tweettaa ja ärsyttää stalkkaamisellaan keski-ikäistä kotimaista kirjailijaa. Niinpä tämä keski-ikäinen naiskirjailija ryhtyy kirjoittamaan kirjeitä lyhytterapeutti Anna-Maija Parantaiselle. Kirjeissään hän kertoo ja valittaa Ivanan touhuista, siitä kuinka Ivana ärsyttää häntä ja jostain syystä tuntuu valinneen juuri tämän kirjailijan silmätikukseen. Ivana esiintyy juorulehdissä ja televisiossa, hän haukkuu toisia kirjailijoita avoimesti blogissaan ja tuntuu seuravan kirjan kertojana toimivaa naiskirjailijaa sairaalloisen tarkasti.

Ivana B. on keski-ikäisen naiskirjailijan monologi. Kirja koostuu oikeastaan vain terapeutti Parantaiselle kirjotetuista kirjeistä, joissa kirjailija valittaa Ivanasta, kertoo omista taidoistaan ja käyttää vaikeita kreikankielisiä sanoja. Snellmanin kielenkäytöstä olen aina pitänyt, ja pääosin tykkäsin siitä tässäkin. Vieraskielisten sanojen ja lauseiden käyttö ei minusta kuitenkaan toiminut, enkä oikein ymmärrä edes niiden tarkoitusta tässä. Jotenkin minulle jäi fiilis, että ne oli upotettu tekstiin vain sen vuoksi, että kirjan päähenkilö voisi osoittaa olevansa vähän parempi ja vähän tärkeämpi... Lisäksi kirjassa lievästi ärsytti myös se, että en osannut päässäni erottaa valittavaa, ärsyttävää päähenkilöä Snellmanista itsestään. Yritin, mutta ei vaan onnistunut. Kirjan päähenkilön kuuluisi kai tällaisessa tapauksessa olla se, joka kerää säälipisteitä ja sympatiaa, mutta minä ärsyynnyin naiskirjailijan jankutukseen ja itsesääliin.

Ivana B. on aiheeltaan sekä tärkeä, että mielenkiintoinen. Alkuasetelmat olivat siis hyvät, mutta minusta tämä kirja ei tuonut aiheeseen mitään uutta tai mitään lisää. En pitänyt kirjan henkilöistä, enkä täysin edes kirjan kielestä. Jossain vaiheessa ajattelin jopa jättäväni kirjan kesken. Tätä tapahtuu todella harvoin, varsinkin tällaisten alle 200 sivuisten kirjojen kanssa. Luin kuitenkin tämän loppuun, ja kirjan loppuratkaisu pelasti hieman, vaikka sekään ei ollut täydellinen yllätys. Jossain vaiheessa minäkin mietin, Tuulian tavoin, onko kirjan minäkertoja psyykkisesti täysin sekaisin ja koko Ivana henkilönä hänen mielikuvituksensa tuotetta.

Ivana B. ei siis ollut minun kirjani, ei alkuunkaan, vaikka toki uskon, että tämäkin kirja omat faninsa saa. Muita (positiivisempia) arvioita löytyy jo nyt ainakin Sallalta, Kirsiltä, Minnalta ja jo mainitulta Tuulialta.


★★

6 kommenttia:

  1. Niin samaa mieltä! Tuo itsesäälinen marttyyrivuodatus kyllä ärsytti. Ehkä oli se oli tarkoituskin, mutta ärsytti se silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin mietin tuota, että olikohan se takroituksella. Mutta kuitenkin ärsytti, minuakin ;D.

      Poista
  2. Minunkin piti useaan otteeseen muistutella itseäni, että puhuja ei ole Snellman! Aika hankalaa välillä :( Pientä välityön makua tässä, mutta ajankohtainen ja tunnistettava tyyli vakuutti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli kyllä hankalaa! Toivottavasti Snellmanin seuraava kirja on tätä parempi :).

      Poista
  3. Olen lukenut Anja "Kauras-Snellmanilta" Sonja O:n ja Rakkauden maanosat. Ivana B:stä tulee mieleen Sonja O, siis nimenä. Minusta tuntuu, että Snellman haluaa vähän aina provosoida, en tiedä tässä tuntuu olevan tätä valitusta.
    Vieraskielisten litanioiden lätinät ovat mukavia, jos ne ymmärtää, ranskaa ja kreikkaa en ymmärrä, joten joku liite olisi hyvä olla, jos ovat teoksen kannalta merkittäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luulen ehdottomasti, että tällä kirjalla on ollut tarkoituskin provosoida. Minusta nuo vieraskieliset lainaukset taas eivät olleet ehkä niinkään merkittäviä, mutta ärsytti kuitenkin kun en laisinkaan ymmärtänyt niiden pointtia kirjassa...

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.