Ivana B. / Anja Snellman

Ivana B. / Anja Snellman

Siltala, 2012. 166 sivua. 

Kannen suunnittelu: M-L Muukka

Mistä minulle? kirjastosta varaamalla

 Olen pitänyt kovasti Anja Snellmanin kirjoista, etenkin Lemmikkikaupan tytöistä ja Sonja O:sta. Parvekejumalat on vielä lukematta, mutta päätin lukaista Snellmanin uusimman kirjan Ivana B. tässä välissä kun se kirjastosta sattui löytymään. Ivana B. on pieni ja ohut kirja, todella nopealukuinen ja sujuvakielinen, mutta ei aheeltaan ja sisällöltään kuitenkaan mikään positiivinen tai kevyt lukukokokemus.

Ivana B. on esikoiskirjaansa viimeistelevä julkkisyrkky nainen. Hän bloggaa ja tweettaa ja ärsyttää stalkkaamisellaan keski-ikäistä kotimaista kirjailijaa. Niinpä tämä keski-ikäinen naiskirjailija ryhtyy kirjoittamaan kirjeitä lyhytterapeutti Anna-Maija Parantaiselle. Kirjeissään hän kertoo ja valittaa Ivanan touhuista, siitä kuinka Ivana ärsyttää häntä ja jostain syystä tuntuu valinneen juuri tämän kirjailijan silmätikukseen. Ivana esiintyy juorulehdissä ja televisiossa, hän haukkuu toisia kirjailijoita avoimesti blogissaan ja tuntuu seuravan kirjan kertojana toimivaa naiskirjailijaa sairaalloisen tarkasti.

Ivana B. on keski-ikäisen naiskirjailijan monologi. Kirja koostuu oikeastaan vain terapeutti Parantaiselle kirjotetuista kirjeistä, joissa kirjailija valittaa Ivanasta, kertoo omista taidoistaan ja käyttää vaikeita kreikankielisiä sanoja. Snellmanin kielenkäytöstä olen aina pitänyt, ja pääosin tykkäsin siitä tässäkin. Vieraskielisten sanojen ja lauseiden käyttö ei minusta kuitenkaan toiminut, enkä oikein ymmärrä edes niiden tarkoitusta tässä. Jotenkin minulle jäi fiilis, että ne oli upotettu tekstiin vain sen vuoksi, että kirjan päähenkilö voisi osoittaa olevansa vähän parempi ja vähän tärkeämpi... Lisäksi kirjassa lievästi ärsytti myös se, että en osannut päässäni erottaa valittavaa, ärsyttävää päähenkilöä Snellmanista itsestään. Yritin, mutta ei vaan onnistunut. Kirjan päähenkilön kuuluisi kai tällaisessa tapauksessa olla se, joka kerää säälipisteitä ja sympatiaa, mutta minä ärsyynnyin naiskirjailijan jankutukseen ja itsesääliin.

Ivana B. on aiheeltaan sekä tärkeä, että mielenkiintoinen. Alkuasetelmat olivat siis hyvät, mutta minusta tämä kirja ei tuonut aiheeseen mitään uutta tai mitään lisää. En pitänyt kirjan henkilöistä, enkä täysin edes kirjan kielestä. Jossain vaiheessa ajattelin jopa jättäväni kirjan kesken. Tätä tapahtuu todella harvoin, varsinkin tällaisten alle 200 sivuisten kirjojen kanssa. Luin kuitenkin tämän loppuun, ja kirjan loppuratkaisu pelasti hieman, vaikka sekään ei ollut täydellinen yllätys. Jossain vaiheessa minäkin mietin, Tuulian tavoin, onko kirjan minäkertoja psyykkisesti täysin sekaisin ja koko Ivana henkilönä hänen mielikuvituksensa tuotetta.

Ivana B. ei siis ollut minun kirjani, ei alkuunkaan, vaikka toki uskon, että tämäkin kirja omat faninsa saa. Muita (positiivisempia) arvioita löytyy jo nyt ainakin Sallalta, Kirsiltä, Minnalta ja jo mainitulta Tuulialta.


★★