Yösoittoja / Kazuo Ishiguro
Tammen keltainen kirjasto, 2011. 226 sivua.
Alkuteos: Nocturnes, 2009.
Suomentanut: Helene Bützow
Kannen suunnittelu: Timo Mänttäri
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla
Tänään olen viettänyt viimeistä "lomapäivääni" ennen kesätöiden alkamista nyt tulevalla viikolla. Ollaan syöty hyvää grilliruokaa, tehty pihahommia ja minä olen lukenut loppuun Kazuo Ishiguron vaikuttavan novellikokoelman Yösoittoja. Kirja sisältää viisi tarinaa, jotka kaikki liittyvät tavalla tai toisella musiikkiin.
Kahdessa novellissa tapaamme tunnetun muusikon Tony Gardnerin Lindy-vaimon. Ensimmäisessä tarinassa hän on miehensä kanssa matkalla romanttisessa Venetsiassa. Matkan tarkoitus ei ole kovinkaan kaunis ja romanttinen, mutta Tony päättää kuitenkin yllättää vaimonsa romanttisella lauluesityksellä öisillä Venetsian kanaaleilla. Mukaan esitykseen hän nappaa nuoren muusikonalun johon pariskunta tutustuu päiväsaikaan Venetsian kuuluisalla aukiolla. Myöhemmin kirjassa Lindy palaa kuvioihin. Tällä kertaa hän toipuu kauneusleikkauksesta hienostohotellissa ja ryhtyy naapurihuoneessa majailevan saksofonisti-Steven kanssa selvittämään hienon hotellin öisiä tapahtumia.
Muissa novelleissa musiikin lisäksi pääosassa on ihmisten väliset suhteet, rakkaus ja ajan kuluminen. Nuoret lahjakkaat muusikot tapaavat vanhempia, kokeneempia ja tunnetumpia muusikoita ja huomaavat usein, mitä ajan kuluminen saa aikaan. Nuorten haaveet ja ajatukset romuttuvat, mutta tapaamisista jää usein toki hyviäkin asioita mieleen. Kirjan viimeisessä novellissa nuori sellisti Tibor saa opettajakseen vanhemman naisen. Tibor saapuu naisen hotellille päivittäin, mutta nainen ei kertaakaan itse koske selloon. Omaa selloa naisella ei näytä olevan, mutta Tibor oppii naisen avulla vielä paremmaksi soittajaksi.
Tämän alkuvuoden aikana olen ehdottomasti oppinut novellien ystäväksi. Lahirin, Mueenuddinin ja nyt viimeiseksi näiden Ishiguron taitavasti kirjoitettujen, kiinnostavien ja osuvien novellien jälkeen luen lyhyempiäkin tarinoita mielelläni. Nämä Ishiguron novellit olivat juuri sopivan mittaisia, mitään ei ollut liikaa, eikä liian vähän. Vaikka musiikki ei ehkä kuulu suosikkiaiheideni joukkoon, olivat nämä tarinat minusta kiinnostavia. Ihmisten väliset, usein kiemuraiset, suhteet ja kohtaamiset olivat minusta näissä novelleissa parasta. Yösoittojen tunnelma on sekoitus melankoliaa, alakuloa ja pinnan alla kuplivaa huumoria ja naurua. Hauskimpia sattumuksia taisi olla kirjan toisessa novellissa "Come Rain or Come Shine", jossa Rayn vierailu vanhan ystäväpariskunnan luokse menee kaikkea muuta kuin suunnitellusti.
Ishiguro kirjoittaa hienosti ja tekstiä on helppo lukea ja ymmärtää. Jokainen novelli toimii itsenäisenä vaikka nämä hyvin sopisivat myös isommaksi kokonaisuudeksi. Kaikki viisi tarinaa ovat mielestäni tasaisen hyviä. Suosikkini näistä taisi kuitenkin olla "Malvern Hills" joka kertoo nuoresta lauluntekijämiehestä joka viettää kesäänsä Englannin maaseudulla. Hän työskentelee vapaaehtoisena sisarensa ja tämän miehen paikallisravintolassa, ja vapaa-aikanaan hän säveltää biisejä ja soittelee kitaraansa. Mies törmää ravintolassa sveitsiläiseen muusikkopariskuntaan, joka opettaa ja antaa miehelle paljon eväitä muusikonuraa varten. Tämä novelli oli jostain syystä, ehkäpä loppuratkaisusta, kaikkein mieleenpainuvin ja mukaansatempaavin.
★★★★
Yösoittoja on kuunnellut myös ainakin Sinisen linnan Maria ja Kirjainten virrassa Hanna.
Minulla on novelli-intoleranssi, josta olen jo pitkään halunnut parantua. Tämä voisi olla hyvää siedätyshoitoa... pistänpä harkintaan, kiitos vinkistä!
VastaaPoistaSuosittelen! Kuten myös Lahiria ja Mueenuddinia :).
PoistaMitämitä, sivupalkista osui silmääni, että luet Fagerhomia? Ihan vapaaehtoisesti? ;)
VastaaPoistaFagerholmia siis...
PoistaOi kyllä! Tykkään Fagerholmin kirjoitustyylistä ja tämä uusi tarinakokoelma vaikutti kivalta ;).
PoistaMulla oli tämä kerran lainassa, mutta palautin lukemattomana kirjastoon, kun tuntui, ettei oikein ollut sopivaa fiilistä tämän lukemiseen. Minua alkoi epäilyttää juurikin tuo, että kun en oikein ymmärrä musiikin päälle niin uppoavatko teoksen novellit sitten ollenkaan. Siksi olikin mukava lukea, että näin ei ole! Kiitos tästä, täytyy joskus lainata uudelleen ja kokeilla -novelleja kun voisi lukea useamminkin. :-)
VastaaPoistaMinäkään en tosiaan ymmärrä musiikin päälle, mutta ei tämä sitä minusta vaatinutkaan. Ihan hyvin ymmärsin kuitenkin :).
PoistaOli kiva lukea tästä täältä! Minä olen selittänyt tätä samaa asiaa blogeissa jo yli vuoden, mutta olen jostakin syystä lukenut tästä vain ensimmäisen novellin, vaikka pidin siitä kovasti ja se edelleen kummittelee mielessäni (tuli taas voimakkaasti mieleen juttusi vuoksi). Muutenkaan en ole Ishiguroa vielä lukenut, vaikka uskon pitäväni hänen romaaneistaankin. Nämä on näitä kirjanörttimysteereitä, mutta kyllä minä joskus vielä pääsen kirjoittamaan, että minäkin olen lukenut koko Yösoittoja-kokoelman. :)
VastaaPoistaToiovttavasti luet koko kokoelman jossain vaiheessa :). Ishigurolta minäkin olen tämän lisäksi lukenut vasta Ole luonani aina-kirjan, mutta tutustumisen arvoinen kirjailija ihan ehdottomasti :).
PoistaIhanaa, että pidit tästä. Ostin nimittäin kirjan itselleni nyt keväällä (samalla sain Miniän kaupan päälle) ja hieman säästelenkin Yösoittoja. Ishiguron Pitkän päivän ilta ja Ole luonani aina molemmat ovat minulle niin huippuja, että odotukseni Yösoittoja kohtaan ovat todella korkealla. :)
VastaaPoistaToivottavasi pidät tästä! Minä odottelen mielipidettäsi :). Seuraavaksi Ishiguroksi ajattelin itselleni Pitkän päivän iltaa. Olen nähnyt sen jo eokuvana ja tykkäsin siitäkin joten odotan kirjaltakin paljon :).
PoistaIshiguro tuli yhdeksi lempikirjailijoistani Me orvot kirjan myötä. Pelkäsin hieman tähän kirjaan tarttumista, sillä en ole minäkään oikein lyhytproosan kanssa aina sinut. Nyt kuitenkin huumaannuin tähän musiikin ja kielen rytmiin, melankoliseen Venetsiaan, jonka tavoitin konkreettisesti.
VastaaPoistaSuosittelen kirjaa Me orvot :D
Me orvot on tämän jälkeen ehdottomasti lukulistallani, kuten muutkin Ishiguron suomennetut kirjat. Tämän myötä hän ntaisi nousta minun suosikkikirjailijakseni, vaikka en Ole luonani aina-kirjasta innostunutkaan ihan niin paljon kuin odotin ;).
Poista