Sivut

torstai 5. heinäkuuta 2012

Kaikki peliin / David Nicholls



Kaikki peliin / David Nicholls

Otava, 2012. 415 sivua.
Alkuteos: Starter for Ten, 2003.
Suomentanut: Sauli Santikko
Kannen suunnittelu: Hodder & Stoughton
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

David Nichollsin esikoisromaani Kaikki peliin on juuri ilmestynyt suomeksi. Ihastuin viime kesänä Sinä päivänä -romaaniin kovasti, joten halusin lukea tämänkin tuoreeltaan. En voi sanoa ihastuneeni tähän niin paljon kuin edelliseen, mutta ihan kelpo kesäkirja tämä kuitenkin oli.

Eletään vuotta 1985. Brian Jackson muuttaa pois lapsuudenkodistaan ja lähtee yliopistoon opiskelemaan englantilaista kirjallisuutta. Yksin kotiin jää Brianin äiti, isä on kuollut yllättäen muutamaa vuotta aiemmin. Brian odottaa opiskeluvuosiaan innokkaana. Kampuselämää, naisia, juhlimista ja vähän opiskeluakin. Junttikaverit ja työväenluokkainen kotikylä jäävät taakse, ja uusi, valoisa ja onnellinen tulevaisuus on ovella.

Ensimmäisinä opiskelupäivinä Brian törmää koulun käytävällä ilmoitukseen, jossa etsitään osallistujia Yliopistovisaan. Samoihin aikoihin hän tutustuu kauniiseen Aliceen ja pian Brianin tavoite on selvillä. Hän aikoo valloittaa Alicen sydämen keinolla millä hyvänsä. Paras keino tavoitteen täyttämiselle on Brianin mielestä Yliopistovisan edustusjoukkueeseen päätyminen yhdessä Alicen kanssa.

Yliopistoelämä ei lopulta olekaan niin ruusuisen runollista kuin mitä Brian on kuvitellut. Kämppikset ovat outoja, kavereitakin on harvakseltaan. Goottimainen Rebecca on ihan hauskaa seuraa, kuten myös Yliopistovisan edustusjoukkueen lääkäriopiskelija Lucy. Junttikaverit kotikulmiltakin saapuvat sekoittamaan Brianin uutta elämää, ja nuori mies on enemmän hukassa kuin koskaan. Tutut Kate Bushin biisit ja ulkoa muistetut runot auttavat Briania pitämään pään kasassa. Lopulta solmut aukeavat, ja Brian ymmärtää mitä kaikkea aikuistuminen pitää sisällään.

Kaikki peliin on paikoitellen todella hauska ja oivan ironinen kasvukertomus nuoren pojan aikuistumisesta. Se on myös mielenkiintoinen katsaus 1980-luvun yliopistoelämään ja tavallaan myös suloinen rakkaustarina. Toisaalta tunsin kirjaa lukiessani välillä niin paljon myötähäpeää Brianin kommelluksien kohdalla, että minua ärsytti koko kirja. Tässä oli paljon hyvää ja viihdyttävää, mutta viimeisen sivun jälkeen huomasin kuitenkin ihmetteleväni, oliko tarina nyt tässä. Jotain olennaista ja yllättävää jäi puuttumaan ja Brianin nuoruusvuodet olivat lopulta ihan hauskoja, mutta eivät sen enempää. Olisin mielelläni seurannut Brianin elämää opiskeluvuosienkin jälkeen tarkemmin, nyt kirjan viimeinen luku kertoi lyhyesti Brianin elämästä Yliopistovisan jälkeen, mutta sekin jäi jotenkin hieman etäiseksi ja irtonaiseksi osaksi.

Tässä kirjassa oli siis ainekset vaikka mihin, mutta hieman lässähdykseksi tämä ainakin minulle jäi. Nicholls kuvailee henkilönsä sympaattisesti, vaikka etenkin Alice oli todella ärsyttävä. Brian oli henkilönä kuitenkin kiinnostava. Välillä tunsin myötähäpeää, välillä taas säälin poikaa niin, että olisin halunnut antaa hänelle äidillisen halauksen. Nicholls myös kirjoittaa todella sujuvasti ja kieli on nokkelan helppoa, joten luin kirjaa mielelläni. Englantilainen kirjallisuus ja kulttuuri kiinnostivat myös kovasti, ja yliopistoelämän kuvailu toi mieleeni Eugenidesin Naimapuuhien tunnelmat. Kelpo välipalakirja tämä oli, mutta vuoden parhaita valitessa tämä tuskin muistuu enää mieleeni.


★★★

Myös ainakin Lumiomenan Katja on lukenut tämän.

4 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä: Kelvollinen, oikein kelvollinen, välipalakirja. Kestonsa ajan tätä jaksaa lukea ja Nicholls kirjoittaa jotenkin sydämellisesti. Mutta tuskin tätä kirjaa kuitenkaan enää vaikkapa ensi vuonna tulee muisteltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua hieman harmittaa, että tämä oli niin paljon huonompi kuin Sinä päivänä. Olisin niin halunnut pitää tästä, mutta valitettavasti tämä ei ollut mieleenpainuvan huikea kirja :(.

      Poista
  2. Olen samaa mieltä myös: ihan hauska kirja, mutta koska oli mielestäni niin paljon huonompi kuin Sinä päivänä, niin harmistuin todella. Minusta tarina oli vähän naiivi, eikä edes niin hauska, kuin hesarin kriitikkokin väittää. Helposti sen loppuun luki, mutta toivon että seuraava Nicholls muistuttaa enemmän tuota ensimmäistä suomennosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tarina oli hieman naiivi, eikä todellakaan niin hauska kuin mitä ennakkoon odotin. Minäkin toivon, että Nichollsilta tulee enemmän Sinä päivänä-kirjan kaltaisia kirjoja, tämä oli kyllä pettymys :/.

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.