Vaimoni eroottinen potentiaali / David Foenkinos
Gummerus, 2012. 203 sivua.
Alkuteos: Le Potentiel érotique de ma femme, 2004
Suomentanut: Pirjo Thorel
Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka
Mistä minulle? lahjoituksena Hannalta (Kiitos!:)
Ihastuin David Foenkinosin ensimmäiseen suomennettuun romaaniin Nainen jonka nimi on Nathalie aiemmin keväällä. Kun Hanna tarjosi omaa ennakkokappalettaan kirjailijan vuonna 2004 ilmestyneestä ja tänä keväänä suomennetusta romaanista Vaimoni eroottinen potentiaali, minä tartuin syöttiin. Tästä kirjasta olen lukenut eniten kielteisiä ja pettyneitä arvioita, ja aika varovaisesti minäkin tätä kehuisin...
Hector on keski-ikää lähestyvä ranskalaismies, joka on maaninen tavaroiden keräilijä. Hän on keräillyt kaikkea metrolipuista jäniksenkäpäliin, ja jakaa intohimonsa ystävänsä Marcelin kanssa joka keräilee hiustupsuja. Mielialaltaan kovin epävakaa Hector päättää masennuskauden aikana yrittää itsemurhaa, jonka seurauksena häntä hoidetaan psykiatrisella osastolla. Palatessaan kotiin Hector voi paremmin kuin koskaan ennen, ja pian hänen elämänsä saa aivan uuden käänteen kun hän tapaa tulevan vaimonsa Brigitten. Hector on päättänyt lopettaa tavaroiden keräilyn kokonaan ja keskittyä elämään onnellista, normaalia elämää. Pian hän kuitenkin huomaa, että hän on ryhtynyt "keräilemään" Brigitte-vaimonsa eroottista potentiaalia. Hector on täysin hulluna Brigitten ikkunanpesuun!
Vaimoni eroottinen potentiaali on paikoitellen ihan hauska tarina, mutta päällimmäiseksi kirja kuitenkin ärsytti minua. Hector oli henkilönä jonkinlainen sekoitus ärsyttävää ja säälittävää. Hänen keräilyhommansa menivät täysin överiksi, ja hullaannus ikkunoita pesevään vaimoon oli minusta vain älytöntä. Henkilöt jäivät minulle myös jostain syystä etäisiksi, enkä oikein saanut otetta tarinasta missään vaiheessa. Tulevana mielenterveysalan työntekijänä kirjan päähenkilö olisi voinut olla ihan mielenkiintoinen analyysin kohde, mutta Hector oli henkilönä jotenkin vedetty niin överiksi joka suuntaan, että en innostunut edes analysoinnista.
Pidän yhä Foenkinosin napakasta ja sujuvasta kirjoitustyylistä, ja ranskalaisen kirjallisuuden ominaispiirteet (joita en edelleenkään osaa kuvailla) ihastuttivat tässäkin kirjassa. Tämän kirjan tapahtumat olivat paikoin kuitenkin hieman liian absurdeja ja kirjan loppu oli yksinkertaisesti ärsyttävä. Ei siis uponnut minuun tämä kirja, joskin tämä oli nopealukuinen välipala. Toivottavasti seuraava Foenkinosin kirja on enemmän Nathalien kaltainen.
★★
Myös Tuulia, anni.M, Hanna ja Naakku ovat lukeneet tämän.
Hyvä tietää ettei tarvitse ainakaan tällä kasvattaa enää TBR-listaa. Olen itsekin lukenut yhden nihkeän arvion kirjasta, mutta sen nimi on niin hauska että huomasin yhtäkkiä ajautuneeni vähän sille kannalle että jos sen kuitenkin lukisi. Taisin päästä siitä ongelmasta yli postauksesi avulla. x)
VastaaPoistahaha, kiva jos arvioni saa sinut pysymään poissa tämän kirjan parista. No ei vaan, ei tämä nyt niin huono ollut ja varmasti toiselle lukijalle sopivampi kuin minulle ;).
PoistaTämä kirja on kummallinen ilman lukemistakin, nimittäin nimensä puolesta. Ensin pidin sitä hirveän ärsyttävänä, sitten huomionhakuisena, sitten taas tylsänä, kunnes lopulta se on alkanut kuulostaa ihan hauskalta! :D Mutta en todennäköisesti koskaan lue tätä.
VastaaPoistaKirjan nimi on tosiaan aika..hauska :D. Sopii kyllä kirjaan mielestäni hyvin ja on varsin kiinnostava! :D
Poista