Omegapiste / Don DeLillo
Tammen keltainen kirjasto, 2011. 123 sivua
Alkuteos: Point Omega, 2010.
Suomentanut: Helene Bützow
Kannen suunnittelu: Markko Taina
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla
Olen jo jonkin aikaa halunnut tutustua amerikkalaisen Don DeLillon kirjoihin. Kirjailijan uusin romaani Omegapiste osui tielleni kirjastossa ja lähti lainaustiskin kautta kotiin.
Richard Elster toimi Yhdysvaltain armeijan konsulttina sodassa. Nyt miehellä on ikää jo päälle seitsemänkymmenen ja hän elää keskellä erämaata. Jim Finley haluaisi tehdä Elsteristä elokuvan, jossa tämä kertoisi sodasta. Elokuva olisi tarkoitus tehdä yksinkertaisesti; yksi otto, yksi mies ja seinä ja vain puhetta. Finley matkustaa Elsterin mukana erämaahan. Reissun tarkoituksena on saada Elster ylipuhuttua lähtemään elokuvahankkeeseen mukaan. Pian tarinaan astuu mukaan myös Elsterin tytär Jessie, joka saapuu erämaahan isänsä luokse riidaannuttua äitinsä kanssa poikaystävästään. Jessie tuo tarinaan menoa ja vaihtelua, hänen käyntinsä jälkeen mikään ei palaa ennalleen Elsterin ja Finleyn rauhallisessa erämaaelämässä.
Omegapisteessä ei ole paljon tapahtumia. Kirjan tunnelma ja vahvuus on ehdottomasti autiomaan kuvailussa, henkilöiden ajatuksissa, pienissä yksityiskohdissa joista voi tulla suuria. Elster on henkilönä kiinnostava, vaikka näin ohuessa kirjassa henkilöt jäivätkin hieman etäisiksi muiden yksityiskohtien ottaessa vallan. En aina ole viipyilevän ja hitaan kirjallisuuden ystävä, mutta Omegapiste oli niin lyhyt, että tämän parissa jaksoin sen hetken viipyillä. Kirjasta voisi varmasti Wikipedian lailla tehdä korkeaakin analyysiä, mutta minä en siihen ryhdy (tai kykene).
Omegapiste herättää ajatuksia, se saa lukijan ihmettelemään ja miettimään vaikka kirjassa ei tapahdu paljon mitään. Kirja hämmentää ja ihmetyttää, se on paikoin epälooginen ja outo, mutta jokin tässä viehätti minua. Outo, pieni kirja.
★★★+
Myös Valkoinen kirahvi, Erja ja Luru ovat lukeneet tämän.
Oh, minut tämä kirja tempaisi mukaansa. Piti lukea makustellen ja hitaasti. Kirjoitin aika monia asioita muistiin lukiessani. Jotenkin pidin kirjaa filosifispohdiskelevana. Tunnelma jäi eniten mieleeni. Aika erilainen kirja kuitenkin. Ymmärrän hyvin, että tämä jakaa lukijansa niihin, jotka ovat ihmeissään, jotka eivät pidä kertakaikkiaan ja jotka ihastuvat. Kiitos myös linkityksestä!
VastaaPoistaTämä kirja pitäisi ehdottomasti kyllä lukea makustellen ja hitaasti, antaa varmasti kaikkein eniten lukijalleen silloin. Ja filosofipohdiskeleva on hyvä sana kuvailemaan tätä myös :).
PoistaMinäkin pidin Omegapisteestä paljon, tosin vielä enemmän pidin DeLillolta ensimmäiseksi lukemastani Cosmopoliksesta. En silti tiedä onko se kuitenkaan parempi, vaan onko syynä juuri tuo ensimmäiseksi lukeminen, ilman odotuksia löytämisen ilo.
VastaaPoistaVakaasti olen päättänyt lukea DeLillon vanhemmatkin, vaikka olen niistä kuullut sellaisiakin mielipiteitä, että niissä on paljon tyhjäkäyntiä...
Minäkin pidin Omegapisteestä paljon, tosin vielä enemmän pidin DeLillolta ensimmäiseksi lukemastani Cosmopoliksesta. En silti tiedä onko se kuitenkaan parempi, vaan onko syynä juuri tuo ensimmäiseksi lukeminen, ilman odotuksia löytämisen ilo.
VastaaPoistaVakaasti olen päättänyt lukea DeLillon vanhemmatkin, vaikka olen niistä kuullut sellaisiakin mielipiteitä, että niissä on paljon tyhjäkäyntiä...
Minulta löytyy DeLillon Putoava mies hyllystä, joten se on seuraava teokseni kirjailijalta. Uudet kirjailijatuttavuudet on aina piristäviä! :)
Poista