Sinuhe egyptiläinen / Mika Waltari
WSOY, 2010. 779 sivua.
1.painos: 1945
Kannen suunnittelu: Björn Landström
Mistä minulle? kahden vuoden takainen kirjamessuostos
Vihdoinkin! Vihdoinkin urakka nimeltä Sinuhe egyptiläinen on takanapäin. Ei Mika Waltarin klassikkotiiliskiven lukeminen inhottavaa ollut, vain kovin hitaasti etenevää. Kirjan kannet suljettuani huomasin pitäneeni kirjasta aika paljonkin, vaikka kirjan keskivaiheilla olin urakkaan kovinkin puutunut.
Päätin viime vuoden lopussa lukea Sinuhen tämän vuoden aikana. Suunnittelimme lukupiirissä kimppalukua, mutta lopulta muut piiriläiset eivät olleet yhtä innostuneita kuin minä. Lopulta sain kirjan puolivälin jälkeen Suketuksen mukaani virtuaalikimppalukuun ja tämän avulla sain tsempattua kirjan tylismpien osien ohi.
Sinuhe taitaa olla kaikille melko tuttu tapaus. Löytölapsi joka kasvaa köyhän lääkärin poikana Thebassa. Sinuhe valmistuu itsekin lääkäriksi ja toimii faraon aivokirurgina. Hän parantaa monia egyptiläisiä mitä kummimmista sairauksista ja on tunnustettu ja pidetty lääkäri. Sinuhe matkustelee elämänsä aikana paljon, elää monta myrskyisää rakkaussuhdetta, pettyy, rakastaa ja tulee rakastetuksi. Vanhana miehenä hän muistelee elämäänsä, sen myrskyjä ja iloja, ja kirjoittaa viisitoista kirjaa elämästään eläessään eristyksissä, yksinäisyydessä meren rannalla.
Waltari on aivan loistava tarinankertoja. En voi ymmärtää, miten joku pystyy kertomaan muinaisten egyptiläisten elämänvaiheista näin yksityiskohtaisesti, tarkasti ja todentuntuisesti. Waltarin kielenkäyttö on myös upeaa, hän maalailee ihastuttavia kielikuvia ja elämänviisauksia. Kirjassa on kattava henkilökaarti; Sinuhen ottovanhemmat Kipa ja Senmut, Sinuhen naiset, upea Nefernefer, lempeä Merit ja arvoituksellinen Minea sekä Sinuhen mukana nuoresta miehestä vanhukseksi matkanneet yksisilmäinen orja Kaptah sekä farao Ekhnaton ja sotapäällikkö Horemheb.
Sinuhe egyptiläisessä on paljon tapahtumia, sotia, myrskyisiä ihmissuhteita, tragedioita ja draamaa. Kirjan alku olikin todella lupaava ja ensimmäiset parisataa sivua luin helposti. Jossain kirjan keskivaiheilla lukeminen kuitenkin takkusi pahasti ja tarina ei minusta edennyt mihinkään. Kirjan viimeiset parisataa sivua menivätkin sitten taas oikein sujuvasti, joten kannatti tsempata tylsän keskivaiheen yli. Kirjan lukeminen oli hidasta osittain tapahtumattomuuden ja osittain kärpäsenkakan kokoisen tekstin vuoksi. Jostain syystä en myöskään jaksanut lukea Sinuhea erityisen pitkän aikaa putkeen, parikymmentä sivua päivässä oli sopiva tahti minulle.
Waltarin tarina on tajuttoman monipuolinen ja rikas. Tämän kirjan kansien välissä on kokonainen maailma kaikkine yksityiskohtineen, persoonallisuuksineen ja elämänmenoineen. Sinuhe egyptiläinen on kokonaisuutena upea kirja, vaikka en kaikesta tässä pitänytkään. Tämä kirja todellakin palkitsi lukijansa lopussa ja se antaa paljon anteeksi. En osaa vielä sanoa, kuinka tärkeäksi kirjaksi Sinuhe minulle nousee, mutta aivan varmasti tämä pysyy mielessäni kauan.
★★★★+
Myös Suketus, Amma ja Paula ovat kirjoittaneet Sinuhesta.
Hyvä kirja ja kuten toteat niin "Waltarin tarina on tajuttoman monipuolinen ja rikas", minusta se voisi olla vieläkin parempikin, mutta hyvä näin :)
VastaaPoistaSamaa mieltä :).
PoistaMinua myös jaksaa hämmästyttää, miten joku 1900-luvulla elänyt on kyennyt kirjoittamaan jotakin noin yksityiskohtaista ja uskottavaa muinaisesta Egyptistä. Ja olen ymmärtänyt, ettei historiantutkijoillakaan ole ollut faktatiedosta paljon mainitsemista.
VastaaPoistaMinulla oli samanlainen lukukokemus, välillä luin sujuvasti, välillä takkusin, enkä tosiaankaan jaksanut lukea paljon yhtenä päivänä. Mutta uskon, että kirjan hienous syntyykin osin siinä, että sen kanssa on kuljetteva pitemmän aikaa ja elettävä niin suvannot kuin vauhdikkaammatkin vaiheet. Ainakin minulla lukukokemuksen arvo on noussut lukemisen jälkeen koko ajan. Upea kirja!
Minäkään en ymmärr, miten Waltari on keksinyt ja pystynyt kertomaan tämän tarinan näin yksityiskohtaisesti! Hurjasti taustatyötä tämä on varmasti vaatinut!
PoistaJa on hyvinkin mahdollista, että kirja tuntuu vielä paremmalta kunhan lukemisesta on kulunut hieman aikaa. :)
Sinuhe on todellakin melkoisen täyteläinen kirja. En usko, että oikeastaan kukaan voi jättää sen keposesti käsistään. Siinä on niin monta puolta ja monen genren ystävälle omat palasensa. Ja se historia! Ja ihmiset!
VastaaPoistaMinähän kuuntelin Sinuhen äänikirjana, ja totta vieköön siinäkin oli omat suvantonsa! :-D Mutta tiiliskivi ei ikinä voinekaan olla täyttä tykistystä alusta loppuun (vaikka ilmeisesti Gabaldonin Matkantekija-sarjaa niin mainostetaankin).
Kiitos linkityksestä <3!
Minäkään en usko, että Sinuhe jättää ainuttakaan lukijaa täysin kylmäksi. Ja kyllähän kaikkia tiiliskiviä taitaa usein olla suvantovaiheita, muuten taitaisi kirjassa olla minun makuuni taas liikaa tapahtumia ;).
PoistaMahtavaa lukea bloggausta tällaisesta klassikosta! Tämä lukukokemus on minulla edessä vielä. Pitkään olen jo suunnitellut vihdoin lukevani tämän, ja toivon viimeistään vuoden sisään saavani ryhdytyksi tuumasta toimeen :)
VastaaPoistaToivottavasti luet tämän pian! Tästä olisi kiva lukea muidenkin tuoreita mielipiteitä :).
PoistaSinuhe on mulle sen jälkeen, kun sen luin joskus 18-vuotiaana, se kirja, joka on jäänyt mieleeni parhaana ever.
VastaaPoistaEn tiedä, jos nyt sen lukisin, mitä tykkäisin. Mutta joskus vielä palaan kirjaan.
Minäkin mahdollisesti palaan tähän joskus, esim. äänikirjana. Mieleenpainuva tämä on aivan varmasti, sekä kirjana että lukukokemuksena! :)
PoistaOlen lukenut Sinuhen ainakin kolmeen kertaan, ja aina se on yhtä hyvä!
VastaaPoistaOi! Jännää, että Sinuhe on sellainen kirja, jota luetaan monta kertaa. Minä olen kuullut niin monelta kaveriltakin, että he harvoin lukevat samaa kirjaa uudelleen, mutta jostain syystä sinuhe on sellainen ;).
PoistaHyvä Sanna! Sinuhe egyptiläinen ja Turms kuolematon ovat vakiinnuttaneet minulle Waltarin maailman parhaaksi kirjailijaksi.
VastaaPoistaLuin Sinuhen uudelleen yhtenä kesän viikkona pari vuotta sitten, kun saatoin olla sekoittaa vuorokausirytmini miehen ollessa reissussa. Vibrat olivat yhtä kovat kuin teininä, mutta minä en pysty postaamaan siitä, mitä ihailen liikaa. Toinen on, että en halua tai tohdi referoida näin massiivista ja upeaa tekstiä. Olen tuonut Waltaria esiin vähän toisella tapaa blogissani...
Mika Waltari oli paitsi yksi maailman parhaista kirjailijoista myös äärettömän laajasti monia asioita ymmärtävä mies, joka tulee esiin esim. hänen kirjassaan Mika Waltarin mietteitä (WSOY).
Waltarilta olisikin kiva lukea lisää. Mainitsemasi Mika Waltarin mietteitä kiinnostaa kovasti, kiitos vinkistä :).
PoistaSinuhesta on hankala kirjoittaa, sen huomasin minäkin. Mutta pääasia minulle oli tuoda esille että pidin tästä ja ihailen Waltarin kertomisentaitoa. Huikeaa! :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaPakko paljastaa, että kaikki ihana, mitä olen Waltarista kumpaankin blogiini poiminut, on juuri tuosta Mika Waltarin mietteitä kirjasta. Lisäksi on olemassa myös kirja Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925-1978 (WSOY).
PoistaEnsimmäinen kirja sisältää mm. parhaat palat hänen upeista romaaneistaan, jolloin niitä voi käyttää kuin runoina tai elämänviisauksina.
Hyvä Sanna! Tää vois olla mun projekti vuodelle 2016 ;)
VastaaPoistaHihi, kiitos :D. Aloittele vaan tän lukemista pikkuhiljaa ;).
PoistaHienoa, että sait Sinuhen luettua! Mie olen ainakin kerran sen aloittanut, joskus parikymmentä vuotta sitten, ja kesken se silloin jäi (yritin muistaakseni tehdä siitä jotain esitelmää kirjallisuuden opintoihin, mutta kirjan laajuus uuvuttu jo ajatuksena ja vaihdoin aihetta).
VastaaPoistaTiedän kuitenkin Sinuhen arvon ja luotan, että se on upea kirja, kun vain joskus saisin sen lopultakin aloitettua. Jotain muuta olen kyllä Waltarilta lukenut ja tykännyt. Ainakin Suuri illusioni on tuttu ja muutaman pienoisromaaninkin olen lukenut (olin opiskeluaikaan yhdellä luentokurssilla, jossa Waltari-asiantuntija Ritva Haavikko kertoi pienoisromaaneista).
Laitoin Sinuhen omalle TBR 100 -listalleni juuri siksi, että tulisin sen lukeneeksi.
Kyllä tämä joskus kannattaa lukea, vaikka aloittelu taitaakin olla se suurin askel ;).
PoistaMinäkin lisäsin viikonloppuna Suuren illusionin lukulistalleni, kun löysin kirjan hyväkuntoisena sukulaiseni tavaroiden joukosta varastosta :).
Sinuhe Egyptiläinen ja Välskärin kertomukset olen elänyt läpi myöhäislapsuudessa. Ihmeen vähän niistä kuitenkin on jäänyt mieleen. Välskärin kertomuksia olen kuunnellut nyt radiosarjana mieluisen äänen lukemana (Esko Salervo) ja ihmetellyt miten kiva sitä on kuunnella. Olen jopa palannut alkuperäiseen kirjaan, joka löytyi hyllystä.
VastaaPoistaSinuhe Egyptiläinen ilmestyi pöydälleni kahtena paksuhkona äänikirjakokoelmana. Sen kuuntelemista en ole vielä ennättänyt aloittaa. Muistan vain miten innolla sitä aikanaan luin. Innolla ja ihastuksella, voi sanoa.
Sinuhe voisi toimia hyvin äänikirjana. Mutta CD-kaupalla taitaa kyllä kuuntelemista olla! :).
PoistaIhana lukea muiden Sinuhemuistoja :).
Minulla tämä on ollut lukulistalla ehdottomasti luettavien alla jo useamman vuoden ajan. Jotenkin kirjan paksuus pelottaa, vaikka olen kuullut tästä pelkkää hyvää. Varmasti tämän lukeminen on palkitsevaa, koska Waltari on taitava kirjailija. Ehkäpä minäkin vielä jonakin päivänä uskallan tarttua tähän klassikkoon. Jos en kirjaan niin edes äänikirjaan. :D
VastaaPoistaEhkä äänikirjalla voisi aloittaa, tai kuunnella nuo puuduttavat keskiosat äänikirjana ja muuten lukea.... Kyllä tämä lopussa palkitsee! :)
PoistaYksi suurista suosikeistani kautta vuosien ! Hyvä, kun muistutit. Aloitin tuossa keväällä uudelleen, mutta jostain syystä jäi kesken (liikaa lapsia ja liian vähän aikaa keskittyä - luin vaan sellaisia kirjoja, joita pystyy ymmärtämään vartin pätkissä)
VastaaPoistaTämä vaatii tosiaan hieman keskittymistä, välillä tuntui jopa siltä, että liian väsyksissä työpäivän jälkeen lukeminen ei onnistunut millään ;).
PoistaMinä luin tästä joskus alkua jonnekin asti, kunnes palautin kirjan kirjastoon. Olin ehkä turhan nuori silloin vielä. Nyt tekisi mieli kokeilla uudestaan, mutta katsotaan, koska saan aikaiseksi. Ehkä pimenevät syksyillat voisi olla otollisia ;)
VastaaPoistaPimenevät syysillat ja Sinuhe kuulostaa hyvältä suunnitelmalta ;).
PoistaMinä rakastin ja rakastan tätä kirjaa... jotenkin siinä on koko inhimillisyyden kirjo. Nauru ja itku, aivan upeassa miljöössä. Varmaan nykyaikainen kustannustoimittaja yrittäisi lyhennyttää sitä noin kolmellasadalla sivulla, mutta minulle kelpaa hyvin tämä pidempikin versio. :-)
VastaaPoistaVarmaan muuten lyhennettäisiin tänä päivänä, mutta kyllä tämä näin pidennettynäkin menee ;). Puuttuisihan tästä tietenkin jotakin, jos lyhentämään lähdettäisiin...
PoistaMinäkin kuulun heihin, jotka ovat lukeneet Sinuhen useamman kerran. Tosin vain kahdesti, mutta uskon vielä joskus palaavani, mahtava kirja. Jokseenkin hämmentävää sen sijaan on, etten ole muuten oikein innostunut Waltarista. Tai komisario Palmut olen lukenut ja tykännyt (oivaa kesälukemista!), mutta Suurta Illusionia suorastaan inhosin, enkä muissa historiallisissa romaaneissa ole päässyt alkua pitemmälle o_O Sinuhe taitaa asettaa vähän turhan korkeat odotukset muulle tuotannolle :D
VastaaPoistaEhkäpä tämä Sinuhe tosiaan luo liian suuret ennakko-odotukset esim. Suurta Illusionia kohtaan. Minä aino kokeilla sitä seuraavana Waltarina :).
PoistaItse luin Sinuhen ensimmäisen kerran joulukuussa 2009. Olin silloin 15-vuotias, ja ahmin kirjan kuudessa päivässä. En vain voinut lopettaa lukemista, koska kirja imaisi minut mukaansa muinaiseen Egyptiin. Sinuhe on Waltarin mestariteos, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ja varmasti yksi maailman hienoimmista historiallisista romaaneista. Jokaisen pitäisi lukea tämä klassikko. Suosittelen lämpimästi myös muita Waltarin historiallisia romaaneja. Kohta olisi varmaan minunkin aika lukea Sinuhe uudestaan.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Minä löysin itse asiassa Waltarin Suuri illsuioni-romaanin sukulaiseni pois lahjoittamista kirjoista ja nappasin sen omaan hyllyyni. Aion siis lukea tuon piakkoin, mielenkiinnolla odotan mitä mieltä olen Waltarin muista teoksista :).
Poista