Punainen viiva / Ilmari Kianto
Rumus Äänituotanto 2010, 4 CD:tä.
Lukija: Hannu Huusko
Taiteellinen kuva lähimetsästämme, jossa kaadettavat puut merkitty punaisella viivalla.
Punainen viiva alkaa kuvailulla suuresta karhusta joka Suomen metsissä kömpii talviunille. Samoihin aikoihin tustustaan köyhään suomalaispariskuntaan, Topi ja Riika Romppaseen, sekä heidän lapsiinsa. Romppaset asuvat pienessä mökissä Korpiloukon erämaassa köyhyydessä ja kurjuudessa. Lapsia syntyy tiuhaan tahtiin ja niin vaatteet kuin ruokakin on vähissä. Pian Romppasten elämään tulee kuitenkin muutos kun kylältä kuuluu kummia. Kaikki 24 vuotta täyttäneet saavat mennä äänestämään, vetämään oman punaisen viivansa eduskuntavaaleissa. Sosiaalidemokraatteihin liittyy ennakkoluuloja, ja koko äänestystouhu on jännittävää ja herättää paljon mielipiteitä. Naistekin saavat äänestää, Riikakin vetää oman punaisen viivansa punakynällä niin ronskisti, että kynän terä katkeaa. Äänestämisen jälkeen Romppaset palaavat kurjaan kotiinsa ja heitä kohtaa murhe toisensa perään. Lapset sairastuvat ja pian talviunilta heräävä karhukin vetää oman punaisen viivansa, ei toki punakynällä -vaan ihmisverellä.
Punainen viiva on toki aiheeltaan mielenkiintoinen ja ilmestyessään varmasti sen vuoksi ollut menestys. Minusta tämä oli kuitenkin varsin tylsä kirja, jossa oli liian vähän tapahtumia ja liikaa jaarittelua. Ensimmäinen osa kirjasta kertoi yksityiskohtaisesti karhun talviunille valmistautumisesta, joka oli minusta todella puuduttavaa. Toisaalta myös Romppasten arkielämästä kerrottiin hieman liikaa, ja itse asiaan, eduskuntavaaleihin ja punaisten viivojen vetämiseen, päästiin vasta kirjan loppupuolella. Loppua kohden kirjassa alkoikin sitten tapahtua, ja kirjan finaali olikin melkein liian raaka ja hurja minun makuuni.
Äänikirjana kuunneltuna kirja oli ihan mukiinmenevä, mutta luulen että normikirjana tämä olisi jäänyt minulta kesken. Kiannon kieli on sujuvaa ja helppolukuista, mutta kirjassa oli makuuni liikaa jaarittelua ja tarina eteni hitaasti ja junnasi paikoillaan. Plussaa ehdottomasti äänikirjan lukijana toimineelle Hannu Huuskolle, joka todella eläytyi lukemaansa -niin karhun kuin ihmisenkin rooliin. Hauska lisä tässä äänikirjassa oli myös äänitehosteiden käyttö. Välillä kuului koirien haukuntaa, välillä lintujen viserrystä ja kirjan lopussa jopa Nälkämaan laulun ensimmäinen säkeistö kuoron esittämänä.
Teoksen parasta antia oli minusta kirjan yllättävä loppu, vaikka se kirjan keskiosaan verrattuna olikin varsin hurja. Karhu on myös symbolisesti ajateltuna mielenkiintoinen tapaus, mutta taidan jättää hienot karhuanalyysini kuitenkin toiseen kertaan... Punainen viiva ei ollut ihan minun kirjani, mutta ymmärrän toki kirjan klassikkomaineen. Tämä on kuitenkin ilmestynyt ensimmäisen kerran jo vuonna 1909!
★★+
Lukekaahan myös Kirsin (myönteisempi) arvio kirjasta.
Voi, harmi ettet ihastunut tähän. Minä luin tämän yläasteella tai lukiossa äikäntunnille ja muistan vieläkin, miten paljon hämmästyin ihan vain siksi että kirja oli todella hyvä :) En minä tätä silti parhaaksi klassikoksi sanoisi, sillä minusta Täällä pohjantähden alla on vielä parempi.
VastaaPoistaMinun suosikkini kotimaisista klassikoista on kyllä Juhani Ahon kirjat sekä Seitsemän veljestä ;). Täällä pohjantähden alla on vielä lukematta, toivottavasti se iskee paremmin kuin tämä :).
PoistaSait tämän sitten viimein kuunneltua, onnea siitä! Ja pisteet myös, että jaksoit loppuun asti, mullehan tosiaan jo ekat kymmenen sivua oli liikaa. :D Klassikot on kyllä jänniä, tuntuu että varsinkin ne herättävät eniten ristiriitaisia kommentteja lukijoissaan.
VastaaPoistaJoo, sain! Kiitos :D. Klassikot on kyllä hankalia, mutta toisaalta on kiva löytää hyviä klassikoita! Esim juuri Ahon kirjat on mulle olleet positiivisia yllätyksiä :).
PoistaHei Sanna, blogissani on sinulle haaste! Jos olisin...
VastaaPoistaKiitos kovasti!:) vastaan haasteeseen viim. huomenna ;).
PoistaMinä en ole koskaan tätä kirjana lukenu, mutta yläasteella kävimme luokan kanssa katsomassa tämän teatteri version. Muistan juurikin sen että alun koko esityksestä meinasin nukahtaa ja loppu oli sentään seuraamisen arvoinen. En silti juurikaan pitänyt tästä, vaikka meidän äikänopettaja kehuin tätä maasta taivaisiin. :)
VastaaPoistaMinäkään tuskin jaksaisin tätä teatterina katsoa, mutta kiva jos äikänopet on ainakin innoissaan tästä ;).
Poista