Kultapoika, smaragdityttö / Yiyun Li
Tammen keltainen kirjasto, 2012. 259 sivua.
Alkuteos: Gold Boy, Emerald Girl, 2010.
Suomentanut: Seppo Loponen
Kannen suunnittelu: Tuija Kuusela
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla
Yiyun Lin novellikokoelma Kultapoika, smaragdityttö päätyi lukulistalleni jo kesällä, kun törmäsin kirjaan kirjastossa. Olen säästellyt tätä, jopa unohtanut kirjan olevan lainassa, mutta nyt olen uusinut lainan maksimimäärän, eli viisi kertaa. Palautuspäivän lähestyessä päätin vihdoin tarttua kirjaan.
Kultapoika, smaragdityttö on kokoelma surumielisiä novelleja jotka kuvaavat erilaisia ihmiskohtaloita nyky-Kiinassa. Li kertoo nuoresta sotilasnaisesta, amerikkalaistuneista kiinalaisista jotka muistelevat elämäänsä kotimaassaan. Kirjan nimikkonovellissa 20 vuotta Yhdysvalloissa asunut Hanfeng palaa kotimaahansa vanhenevan äitinsä toiveesta. Äiti on suunnitellut avioliittoa poikansa ja oman oppilaansa välille, mutta voiko tällainen suunniteltu avioliitto tänä päivänä toimia? Nyky-Kiina eroaa toki paljon menneisyyden Kiinasta, mutta kovasti myös nyky-Amerikasta johon esimerkiksi Hanfeng on jo tottunut.
Kirjassa parasta oli kiinalainen kulttuuri, ja Lin hieno tapa kuljettaa tarinoita eteenpäin. Novelleissa oli kiinnostavia henkilöitä ja kiinnostavia tapahtumia. Pidin etenkin kirjan ensimmäisestä, pitkästä novellista Ystävällisyys joka kertoi naissotilaasta ja tämän kokemuksista armeijassa. Tuo tarina jäi mieleeni ja sen jälkeen lukemani lyhyet novellit jäivät tuon tarinan varjoon ja unohtuivat varsin nopeasti. Muutenkin moni kirjan novelleista oli keskenään jotenkin niin samanlaisia, että ne jäivät mieleeni harmaana massana, mutta en muista mitään niistä tarkemmin.
En edelleenkään ole novellien suurin ystävä, mutta arvostan novellikokoelmissa sitä, että tarinat ovat keskenään erilaisia, itsessään mieleenpainuvia ja koskettavia. Valitettavasti en tässä Lin kokoelmassa tätä kokenut. Monet tarinoista lukaisin läpi, mutta en muistanut niitä enää jälkeenpäin. Koskettavin oli novelli nimeltä Aika kiitää, joka kertoi kolmesta naisesta jotka olivat lapsena vannoneet verisisaruusvalan. Elämä vei naiset erilleen ja nyt yksi naisista muistelee tapahtumia kertoen niistä nuorelle pojantyttärelleen.
Kokonaisuutena ei niin yhtenäinen tai ehjä novellikokoelam, vaikka aiheet kiinnostavia olivatkin. Kiinalainen kulttuuri kiehtoo minua kuitenkin edelleenkin paljon, ja jos Li jossain vaiheessa kirjoittaa romaanin aion lukea sen heti!
★★★ -
Tämä kirja on kiinnostanut minua nimensä ja kulttuuripiirinsä perusteella, mutta novelleihin minäkin suhtaudun vähän varauksella. Toivokaamme siis että Li kirjoittaa romaanin!
VastaaPoistaToivotaan näin!:)
PoistaMinä pidin Lin tavasta kirjoittaa kovasti. Pidin myös useista tarinoista, joskin lukemisessa piti pitää väliä. Nyt huomaan, että tarinat ovat sekoittuneet minullakin - en enää kykene erottelemaan, mistä pidin erityisesti. Tätä se paljon lukeminen kai teettää!
VastaaPoistaMinäkin pidin aika paljon taukoa tarinoiden välillä, ehkä siksikin unohtelin tapahtumia. Mutta ei tosiaan kovinkaan mieleenpainuva kirja.
Poista(Ps. Blogissani on sinulle jotain!)
VastaaPoistaKiitos kovasti!!:)
PoistaAihepiiriltään vaikuttaa kiinnostavalta, melko harvoin tulee luettua Kiinaan sijoittuvia kirjoja. Vaikken kovinkaan suuri novellien ystävä ole, voisin tätä ehkä kokeilla joskus.
VastaaPoistaKiina kiinnostaa minua kovasti, valitettavasti vaan tämä ei ollut ihan parhaimmasta päästä. Jos haluat lukea Kiinaan sijoittuvan kirjan suosittelen Kuin höyhen myrskytuulessa-nimistä kirjaa!:)
Poista