Revolutionary Road / Richard Yates
Norstedts, 2008. 334 sivua.
Alkuteos: Revolutionary Road, 1961
Kääntäjä: Kerstin Gustafsson
Kannen kuvat: elokuvasta Revolutionary Road
Mistä minulle? nettikauppaostos
Richard Yatesin klassikoksikin tituleerattu romaani Revolutionary Road on keikkunut luettavien kirjojen listallani jo parin vuoden ajan. Päätimme valita kirjan lukupiirimme kuukauden kirjaksi, koska se löytyi valmiiksi monen lukupiirijäsenen kirjahyllystä. Kirja olikin varsin hyvä valinta, sillä saimme kivasti keskustelua aikaan kirjan sisällöstä, henkilöistä ja kirjan loppuratkaisusta. Minä luin kirjan ruotsiksi, sillä olen joskus haalinut hyllyyni ruotsinkielisen pokkariversion tästä.
April ja Frank Wheeler ovat keskiluokkainen amerikkalaisperhe. Heillä on oma talo rauhallisella Revolutionary Roadilla, kaksi lasta ja he elävät varsin normaalia ja onnellisen näköistä perhe-elämää. Frank käy töissä, April viettää päivät kotona lasten kanssa. Arki tuntuu kuitenkin varsin harmaalta ja tylsältä. April masentuu hunosti menneen teatteriensi-illan jälkeen ja pian pariskunnan päissä kypsyy ajatus Eurooppaan muuttamisesta. He päättävät muuttaa Pariisiin, aloittavansa uuden elämän siellä. April aikoo elättää perheen, jotta työhönsä kyllästynyt Frank voisi jäädä kotiin lasten kanssa. Frank ja April suunnittelevat lähtöä, he kertovat muutostaan ystävilleen ja naapureille, Frank kertoo siitä jopa töissä. Asiat kuitenkin mutkistuvat muutaman tapahtuman seurauksena, ja Wheelerin perheen elämä palaa synkkyyten.
Revolutionary Road on tunnelmaltaan surullinen ja alakuloinen. Yates on taitava kirjoittaja. Hän luo kirjaan vahvan tunnelman ja onnistuu pitämään kirjan dramaattiset tapahtumat kiinnostavina loppuun saakka. Kirja herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta kyllästyin kirjan keskivaiheilla hieman Wheelerin pariskunnan käytökseen, heidän alakuloisiin ajatuksiinsa ja maailmankuvaansa. April ja Frank halusivat näyttää ulospäin siltä, että he ovat onnellisia, mutta sisimmissään luulen heidän olleen todella onnettomia, loukussa omassa elämässään, oravanpyörässä. Minusta tuntui, etten aivan ymmärtänyt heidän murheitaan. Miksi he eivät voineet iloita siitä, mitä heillä oli? Suloiset ja hyväkäytöksiset lapset olivat iso taakka ja ärsyttävä naapurikin olisi mieluiten saanut pysyä poissa näkyviltä. Miksi heidän piti kritisoida kaikkea, eikä tyytyä mihinkään? Toisaalta taas ymmärrän heitä. Heidän elämänsä oli käynyt tylsäksi, he olivat nuoria vanhempia ja halusivat elämältä enemmän. Vaikka heillä oli perusasiat kunnossa, he kaipasivat jotain enemmän.
Vaikka välillä ärsyynnyin kirjaa lukiessani tämä oli minusta omanlaisensa, mieleenpainuva ja hieno kirja. Revolutionary Road ei ole minusta positiivinen, ihana kirja. Tämä oli hyvä kirja, taitavasti rakennettu, täynnä kiinnostavia henkilöitä ja kirjan loppuratkaisu on huikea. En kuitenkaan voi sanoa ihastuneeni tähän, sillä aihe on niin synkkä ja surullinen että itsellekin jäi viimeisen sivun jälkeen lähinnä lohduton olo.
Lukukokemustani häiritsi hieman myös se, että olin nähnyt kirjaan pohjautuvan elokuvan ennen lukemista. Minä siis tiesin mitä kirjassa tapahtuu, tiesin loppuratkaisun ja kirjan puolivälin jälkeen odottelin jo sitä. Suosittelen siis lukemaan kirjan ensin, jakatsomaan elokuvan vasta jälkeenpäin. Elokuva kannattaa kuitenkin katsoa, se tavoittaa minusta upeasti kirjan tunnelman ja on muutenkin todella onnistunut! Minulle nousi muuten kirjaa lukiessani mieleen myös Michael Cunninghamin Tunnit-romaani, jonka masentunut kotirouva Laura Brown sekä tämän kirjan April muistuttivat toisiaan...
★★★★
Onpa kiva, kun tämä on taas esillä blogeissa. Minä taas ymmärrään päähenkiöitä hirveän hyvin, vaikka toisaalta ärsyynnyin heidän käytöksestään suuresti. Ehkä siihen perustuukin kirjan hienous, että päähenkilöiden käytös on niin raivostuttavaa, mutta toisaalta kiusallisella tavalla tutuntuntuista...
VastaaPoistaMinä katsoin elokuvan kirjan jälkeen ja pidin siitä. Tosiaankin kirjan tunnelma on säilytetty hyvin ja muutenkin kyseessä on onnistunut elokuvaversio.
Minä toisaalta ymmärrän päähenkilöitä, toisaalta taas en. Mutta kirja on ehdottomasti hieno ja päähenkilöiden käytös luo kirjaan aivan omanlaisensa tunnelman :).
PoistaEn ole nähnyt elokuvaa, mutta yritän päästä korjaamaan puutteen pian.
VastaaPoistaKirja jäi mieleen todella vahvana, aika paksu opushan se oli, mutta jotenkin se pituus ja jahnaavuus myös sopi aiheeseen. Päähenkilöiden tyytymättömyys itseensä ja kyvyttömyys muuttaa elämäänsä on tosiaan ärsyttävää, mutta heidän elämänsä kuvauksessa tavoitetaan jotain niin hirveän olennaista ja hienovaraista ihmiselämästä. Aika jännää sekin, että vaikka tarina sijoittuu menneeseen aikaan ja aika kauas meistä, se on niin yleisinhimillinen, että tuttuuden tunne syntyy helposti.
Suosittelen kyllä katsomaan elokuvan, se on hienoa!:)
PoistaJännä tämä kirja...kovakantisena se tosiaan näyttää paksulta ja pitkältä, mutta pokkarina tämä oli vain vähän yli 300 sivua ja aika lyhyen tuntuinen jopa ;). Kirjan aihe on tosiaan ihmisläheinen ja todella hienolla ja todentuntuisella tavalla kirjoitettu. Tämä tuntuu ajankohtaiselta vielä tänäänkin.