Punainen puutarha / Alice Hoffman
Gummerus, 2012. 292 sivua
Alkuteos: The Red Garden, 2011
Suomentanut: Raimo Salminen
Kannen suunnittelu: ?
Mistä minulle? lainattu ystäväiseltä
Alice Hoffman oli minulle entuudestaan aivan tuntematon kirjailija, ja hänen kirjansa Punainen puutarha päätyi lukulistalleni pitkälti kauniin kantensa ja kehuvien blogiarvioiden vuoksi. Toki kirjan aihekin vaikutti kiinnostavalta, salaperäinen Blackwellin kaupunki ja puutarha, jossa kasvaa vain punaisia kasveja yhdistää monta ihmiskohtaloa.
Kirja alkaa tarinalla Blackwellin kaupungin syntymästä. Hallie Brady on miehensä kanssa kylän ensimmäinen asukki. He rakentavat talonsa ankeriaita pursuavan joen varrelle. Alussa Blackwellissa oli karhuja enemmän kuin asukkaita, mutta pikku hiljaa kylä kasvaa. Uusia sukupolvia syntyy ja kylä kehittyy kaupungiksi. Kirjassa seurataa paitsi Blackwellin kylän kasvua kaupungiksi, myös Hallie Bradyn jälkeläisiä jotka elävät kukin omalla tavallaan rakastaen, vihaen, lähtien kaupungista ja usein myös kaupunkiin palaten. Kaupungissa elää myös monta vanhaa tarinaa, omanlaisensa tarina on tietenkin jo kaupungin syntymä, mutta myös esimerkiksi punaisesta puutarhasta löytyy tarinoita.
Ennen kirjan lukemista oletin jostain syystä että tämä on tavallinen romaani, ja yllätyinkin hieman kun huomasin kirjan koostuvan ennemmin useammasta lyhyestä tarinasta. Toki kaikki kirjan tarinat ovat kytkettyinä toisiinsa ja niissä seurataan kronologisessa järjestyksessä Blackwellin kaupungin asukkaita. Kaupungin elämään saa monipuolisen katsauksen, ja kaupungista löytyykin iso kasa kiinnostavia ja koskettavia ihmiskohtaloita. Minulle parhaiten mieleen jäi esimerkiksi kertomus nimeltä "Blackwellin hirviö" jossa seurattiin blackwelliläistä Katea sekä metsässä asuvaa Matthew'ta. Kate ja Matthew tapaavat toisensa sattumalta ja nuorukaiset ihastuvat toisiinsa. Matthew ei suostu muuttamaan takaisin ihmisten ilmoille, joten Kate käy tapaamassa häntä metsässä. Koko kirjassa luonto on vahvasti läsnä, ja minä ihastuin luontokuvaukseen ja kauniisiin maisemiin kovasti.
Hoffman kirjoittaa yksinkertaisen kauniisti ja kuljettaa Blackwellin kaupungin tarinaa hienosti eteenpäin eri tarinoiden kautta. Kirja sisältää monia kiinnostavia kohtaloita, rakkaustarinoita, epäselviä kuolemia ja muita traagisia kohtaloita. Pidin kaikesta tästä, mutta jokin kirjasta jäi silti puuttumaan jotta olisin ihastunut tähän ihan täysin. Minä en tunnetusti ole novellien tai kertomuskokoelmien suurin ystävä, enkä ole vielä törmännyt täydelliseen kokoelmakirjaan. Punaisessa puutarhassa ihmiset jäivät minulle hieman etäisiksi varmaankin sen vuoksi, että he olivat mukana useimmiten vain yhden tarinan verran. Osa tarinoista oli myös aika ennalta-arvattavia ja kliseisiä, mutta kokonaisuutena tämä oli kuitenkin ihan nautittava kirja. Pidin kirjan ideasta ja rakenteesta, sekä siitä, että kirjan tapahtumat olivat hieman maagisia ja tarunomaisia. Voin siis kuvitella lukevani lisää Hoffmania tulevaisuudessa, esimerkiksi Noitasisarista olen lukenut paljon kehuja!
★★★
Ennen kirjan lukemista oletin jostain syystä että tämä on tavallinen romaani, ja yllätyinkin hieman kun huomasin kirjan koostuvan ennemmin useammasta lyhyestä tarinasta. Toki kaikki kirjan tarinat ovat kytkettyinä toisiinsa ja niissä seurataan kronologisessa järjestyksessä Blackwellin kaupungin asukkaita. Kaupungin elämään saa monipuolisen katsauksen, ja kaupungista löytyykin iso kasa kiinnostavia ja koskettavia ihmiskohtaloita. Minulle parhaiten mieleen jäi esimerkiksi kertomus nimeltä "Blackwellin hirviö" jossa seurattiin blackwelliläistä Katea sekä metsässä asuvaa Matthew'ta. Kate ja Matthew tapaavat toisensa sattumalta ja nuorukaiset ihastuvat toisiinsa. Matthew ei suostu muuttamaan takaisin ihmisten ilmoille, joten Kate käy tapaamassa häntä metsässä. Koko kirjassa luonto on vahvasti läsnä, ja minä ihastuin luontokuvaukseen ja kauniisiin maisemiin kovasti.
Hoffman kirjoittaa yksinkertaisen kauniisti ja kuljettaa Blackwellin kaupungin tarinaa hienosti eteenpäin eri tarinoiden kautta. Kirja sisältää monia kiinnostavia kohtaloita, rakkaustarinoita, epäselviä kuolemia ja muita traagisia kohtaloita. Pidin kaikesta tästä, mutta jokin kirjasta jäi silti puuttumaan jotta olisin ihastunut tähän ihan täysin. Minä en tunnetusti ole novellien tai kertomuskokoelmien suurin ystävä, enkä ole vielä törmännyt täydelliseen kokoelmakirjaan. Punaisessa puutarhassa ihmiset jäivät minulle hieman etäisiksi varmaankin sen vuoksi, että he olivat mukana useimmiten vain yhden tarinan verran. Osa tarinoista oli myös aika ennalta-arvattavia ja kliseisiä, mutta kokonaisuutena tämä oli kuitenkin ihan nautittava kirja. Pidin kirjan ideasta ja rakenteesta, sekä siitä, että kirjan tapahtumat olivat hieman maagisia ja tarunomaisia. Voin siis kuvitella lukevani lisää Hoffmania tulevaisuudessa, esimerkiksi Noitasisarista olen lukenut paljon kehuja!
★★★
Blackwellin hirviö jäi parhaiten minunkin mieleeni.
VastaaPoistaYllätyin samoin siitä, että kirja onkin kertomuskokoelma eikä romaani, mutta nämä kertomukset sopivat hyvin minun silloiseen lukuolooni. Kepeä kirja, mutta ei tyhjänpäiväinen. :)
Kirja oli tosiaan aika kepeä, vaikka tässä toki oli rankempiakin tarinoita ja kohtaloita :).
PoistaMinä sain tämän loppuu ihan äsken ja ihastuin. Blackwellin hirviö oli yksi minunkin suosikeistani!
VastaaPoistaKivaa että ihastuit! Odotan arviotasi tästä :).
PoistaOlen jemmannut tätä kirjaa sellaiseen rakoon, kun haluan lukea jotain kevyttä, muttei sentään ihan sisällötöntä ;)
VastaaPoistaTämä sopii varmasti hyvin juuri tuollaiseen hetkeen!:)
Poista