Nuku lähelläni / Riku Korhonen
WSOY, 2012. 287 sivua.
Kannen suunnittelu: Pietari Posti
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta
En täysin ihastunut Riku Korhosen kertomuskokoelmaan Hyvästi tytöt jonka luin jokin aika sitten, mutta halusin kuitenkin lukea kirjailijan tuoreimman romaanin Nuku lähelläni kiinnostavan ja ajankohtaisenkin aiheensa vuoksi.
Keski-ikää lähestyvä Teemu matkustaa vieraaseen eurooppalaiseen kaupunkiin hoitamaan velipuolensa Tuomaksen (tai Tuomaan, kuten Korhonen kirjoittaa) tuhkauksen. Tuomas työskenteli suuressa pankissa ja löytyi kuolleena työpaikkansa parkkihallista. Teemu asettuu Tuomaksen asuntoon ja alkaa käymään läpi veljensä tavaroita. Pikkuhiljaa hänelle selviää tarkemmin, mitä hänen veljensä on viimeisinä viikkoinaan puuhaillut. Teemu tapaa Tuomaksen työkavereita ja pian myös Tuomaksen entisen naisystävän Ninan. Teemun ja Ninan välille syntyy tiivis ja läheinen suhde, joka pian erottaa pariskunnan ulkomaailmasta. He elävät välimatkan päässä menneisyydestä ja muusta maailmasta, hakevat lohtua toisistaan ja yhdessä nukkumisesta.
Nuku lähelläni on paitsi rakkaustarina myös kiinnostavalla tavalla ajankohtainen kirja Euroopan finanssisirkuksesta. Teemu ja Nina elävät eurooppalaisessa suurkaupungissa (Frankfurtissa kai, vaikka sitä ei kirjassa suoraan mainitakaan) ja Tuomaksen työpaikka, suuri pankki, osoittaa kuinka suuren mylleryksen kynnyksellä Eurooppa ja koko maailma oikeastaan on.
Teemu ei ole henkilönä kovinkaan ihastuttava. Mielenkiintoinen kyllä, mutta enemmän ärsyttävä kuin ihana. En pitänyt Ninastakaan, ja Tuomaksen entinen pomo vasta ärsyttävä olikin. Eniten taisin pitää Teemun puutarhurikaverista, vanhasta miehestä joka nautti kasveistaan ja kukkasistaan. Vaikka en pitänyt henkilöistä kovinkaan paljon, pidin kuitenkin Korhosen tavasta kuvailla henkilöitä. He olivat enimmäkseen ärsyttäviä, mutta minä kuitenkin tunsin heidät.
Rumassa, vaikeassa maailmassa Teemu ja Nina hakevat lohtua toisiltaan. Maailman murheet, oma eksyneisyys, unohtuu hetkeksi kun käpertyy nukkumaan toisen selkää vasten. Joskus todellinen maailma on niin vaikea kohdata, että sitä on hyvä paeta muualle. Puutarhaan, kasvien ja pensaiden sekaan tai toisen ihmisen läheisyyteen -kuten Teemu kirjassa tekee.
Nuku lähelläni ei ole valoisa, ihana tai kaunis kirja, mutta Korhonen kirjoittaa näistäkin asioista ja ihmisistä erityisellä lämmöllä. Lukeminen ei ole vastenmielistä vaikka tapahtumat ja ihmisetkin välillä ehkä ovat. Kirja sisältää paljon kiinnostavia aiheita. Minä olen iloinen, ettei tämä ollut vain pelkkä rakkaustarina jossa kuvaillaan suhteen valta-asetelmia ja itketään menneisyyttä. Kirjan vahvuuksia on ehdottomasti aiheen ajankohtaisuus, Euroopan nykytilanteen todentuntuinen kuvailu ja sen aitous. Minä siis pidin tästä kirjasta, vaikka en aivan täysin kaikkeen ja kaikkiin ihastunutkaan.
★★★+
Moikka taas :) Ei liity varsinaisesti tähän, mutta huomasin Monika Fagerholmin sivupalkissasi. Mä yritin kirjaa aloittaa mutta ei tullut mitään! Huomasin tänään ihan paikallislehdessä kirjailijan haastattelun ja siinä varoiteltiin tekstin olevan vaikeaa.
VastaaPoistaKiinnostavaa kuulla, miten kirja sulle aukeaa!
Heippa! Luen joo Fagerholmin uusinta tällä hetkellä ja tähän saakka olen kyllä tykännyt! Olen jostain syystä ihastunut Fagerholmin varsin omintakeiseen ja vaikeaankin kielenkäyttöön, ja etenkin ruotsiksi tuo toimii minulla. Olen samaa mieltä siitä, että teksti on vaikeaa ja kirja varsin hidas luettava, mutta silti tykkään kovasti. Suosittelen kyllä antamaan mahdollisuuden Fagerholmille, vaikka ymmärrän että kieli voi tökkiä etenkin alussa!:)
PoistaHmm, laskin tämän takaisin kirjastossa hetken käänneltyäni. Ehkä pitää sittenkin ottaa se, jos vielä sattuu osumaan silmiin!
VastaaPoistaKannattaa kokeilla kyllä!:)
PoistaPistin sulle haastetta mun blogissa!
VastaaPoistaJee, kiitos! vastaan tohon viikonlopun aikana :).
PoistaKorhonen oli nyt hiukan pettymys :/ Jotenkin kummallisen paljon rönsyjä sinne tänne, oli dekkarijuonta ja finanssikriisiä, romanssia ja mielenterveysongelmia, seksiä ja puutarhanhoitoa (!). Mutta henkilökuvauvksessa ja tunnelman rakentamisessa Korhonen oli minusta hyvä.
VastaaPoistaVähän ehkä pettymys, mutta toisaalta minun odotukseni tuon edellisen kirjan jälkeen eivät ehkä olleet ihan taivaissa...:D. Minä tykkäsin aiheista ja eri juttujen sekoituksesta, mutta vähän levoton tämä ehkä kokonaisuutena kieltämättä oli...
PoistaKiinnostavaa lukea tästä, kirja jäi mieleen kun olin itse tuolla ensi-illasa syksyllä.
VastaaPoistaMinustakin oli mukava kuulla Korhosen ajatuksia kirjasta tuolla ensi-illassa :).
PoistaJa mulla on se omistuskin :)
PoistaSekin vielä Kirsi!:)
Poista