Sivut

torstai 21. maaliskuuta 2013

Hän rakastaa minua / Virpi Pöyhönen


Hän rakastaa minua / Virpi Pöyhönen

WSOY, 2013. 190 sivua.
Kannen suunnittelu: Sami Saramäki
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Psykologian väitöskirjaa tekevän Virpi Pöyhösen esikoisromaani Hän rakastaa minua herätti kiinnostukseni aluksi siksi, että olen kerran istunut Pöyhösen luennolla Turun yliopistolla. Halusin ehdottomasti katsoa, minkälaisen romaanin Pöyhönen on kirjoittanut ja samalla innostuin siitä, että kirjan tapahtumat asettuvat suurilta osin Turkuun. Minulle tuli myös mieleen, että kaunokirjallisuutta kirjoittavia psykologeja on varsin paljon (Pöyhönen, Jussi Valtonen, Henna Helmi Heinonen, Cecilia Samartin...) ja aloin miettiä erilaisia syitä tähän. Mielenkiintoista, voisinkin perehtyä tähän asiaan joskus hieman tarkemmin... Nyt kuitenkin muutama sananen Pöyhösen esikoisesta!

Kiira palaa kotiinsa Turkuun vietettyään vuoden Wyomingissa, hevosten ja kantrimusiikin ympäröimänä. Wyomingiin jäi Sheena ja Jon, Kiiran läheisimmät ystävät jotka tekivät vuodesta Wyomingissa unohtumattoman. Nyt Kiira kamppailee arjen kanssa Suomessa. Hän tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja eksyneeksi, mutta kun hän eräänä yönä löytää punaisen käsilaukun ja alkaa seurata laukun omistajaa, hän tuntee saavansa taas hieman otetta elämästään Suomessa.

Krista vuorostaan yrittää saada oman elämänsä palasia kohdilleen. Hän viihtyy työssään toimittajana, ja elättelee toiveita että työkaveri Harri järjestäisi oman elämänsä niin, että hän voisi jatkaa sitä Kristan kanssa. Kristalle ja Harrille tuleekin yllättäen tilaisuus olla kahdestaan, elää viikko yhdessä yötä päivää, kun heidät määrätään työreissulle Tokioon ja Kiotoon.

Hän rakastaa minua kertoo nuoren naisen ja tytön teiden yllättävästä risteämisestä. Se kuvailee arjen yksityiskohtia hienosti ja tarkasti, ja alle 200 sivuun on mahdutettu hieno ja ehjä tarina. Kirjassa on myös upean tiivis, julmakin kuvaus kolmen nuorukaisen läheisestä ystävyydestä. Identiteettinsä, itsensä etsiminen ja löytäminen on myös tärkeä aihe, ja tässä kiinnostavasta näkökulmasta kirjoitettu.

Pöyhösen kieli on kaunista ja sujuvaa, välillä psyähdyin lukemaan kauniita lauseita uudemman kerran. Kuten jo ennen kirjan lukemista arvelin, pidin myös siitä että kirjan tapahtumista suuri osa asettuu Turkuun. On kiva seuralla tuttuja paikkoja ja -katuja kirjan sivujen kautta.

Kirjan alkupuoli oli minusta hieman pitkästyttävä, ja kesti hetken ennen kuin päsin tapahtumista kärryille. Tapahtumien käännekohtakin tuli varsin myöhäisessä vaiheessa, mutta kirjan loputtua en enää erityisemmin ärsyyntynyt tuostakaan. Minä pidin tästä kirjasta yllättävänkin paljon, en aina jaksa innostua tavallisen suomalaisen arjen kuvaamisesta. Tässä oli kuitenkin hieman erilainen näkökulma, ja Kiiran muistot Wyomingista toi lisämausteen tarinalle. Vaikka kirjassa on varsin ennalta-arvattaviakin osia onnistui lopun juonenkäänteet kuitenkin yllättämään minut.

Hän rakastaa minua oli minulle siis positiivinen lukukokemus ja viihdyn kirjan parissa lopulta oikein hyvin. Sopiva kirja minulle juuri tähän hetkeen!

6 kommenttia:

  1. Huomasin tämän kevään uutuuksissa, mutta jotenkin unohdin tämän. Turkuun sijoittuva kirja, kuulostaa hyvältä :).

    VastaaPoista
  2. Tästäkö puhuit lauantaina? Hmm! Kuulostaa kiehtovalta. Ja huomasin sinunkin seuraavaksi luetuissa olevan Tummanhopeinen meri, minullakin on se pian lukuvuorossa :)

    Ai niin ja blogissani on sinulle pieni haaste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä juuri! Odotan innolla että ehdin lukemaan Tummanhopeisen meren, muutama keskeneräinen kirja täytyy sitä ennen saada loppuun :).

      Kiitos haasteesta!

      Poista
  3. Tämä kuulostaa kiinnostavalta aina vaan, ja Turku miljöönä on aivan ykkösjuttu!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.