Jää hyvästi / Anne Tyler
Otava, 2013. 208 sivua.
Alkuteos: The Beginner's Goodbye, 2012.
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Kannen kuva: Irene Lamprakou
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta
Anne Tyler on kirjailija joka on kiinnostanut minua jo kauan. En ole kuitenkaan aiemmin lukenut Tylerin kirjoja, vaikka niitä löytyy omastakin hyllystäni useampi. Olen jostain syystä varma, että Tyler on minun kirjailijani, ja että tulen pitämään hänen kirjoistaan kovasti. Jää hyvästi on Tylerin tuorein romaani, ja siis ensimmäinen Tylerilta lukemani teos. Tämä sopii teemaltaan omaan lauantaihini mainiosti, ja onkin ollut sopivaa luettavaa viime viikon aikana.
Keksi-ikää lähestyvä Aaron on juuri menettänyt traagisessa onnettomuudessa Dorothy-vaimonsa. Aaron yrittää jatkaa elämäänsä, työskentelyä perheen kustannusyhtiössä, talon remontoimista ja tietenkin suruaan läpi käyden. Hieman helpotusta suruun tuo edesmennyt Dorothy, joka yllättäen alkaa ilmestymään Aaronin elämään. Hän tapaa Dorothyn kadulla kävellessään, Dorothy vierailee Aaronin työpaikan ulkopuolella, kodin lähettyvillä, tulee vastaan kaupungilla. Miten miehen suruun vaikuttaa kuolleen vaimon uudelleen tapaaminen? Miten kaikkeen reagoi Aaronin määrätietoinen sisko ja Aaronin huolehtivat työtoverit?
Anne Tyler kirjoittaa helpon sujuvasti. Hänen tekstiään on ilo lukea, ei turhia kikkailuja vaan arkista kielenäyttöä. Jää hyvästi -kirjassa on kiinnostava aihe, surullinen ja traaginen kyllä, mutta ehdottomasti kiinnostava. Minä en kuitenkaan ole ihan myyty toteutukselle, vaikka ideasta pidänkin. Aaron oli henkilönä varsin sympaattinen mies, mutta hänen vaimonsa Dorothy ei onnistunut koskettamaan minua millään lailla. Ihmettelin jatkuvasti, mitä Aaron oli naisessa nähnyt, miksi tuhlannut aikaansa Dorothyyn kun aivan selkeästi lähempää olisi löytynyt hänelle paljon sopivampi vaimo. Kuolleen vaimon ilmestyminen kuolemansa jälkeen Aaronin eteen oli myös minun ajatusmaailmastani kovin kaukana, joten en ihan innostunut tästäkään. Surullinen tarina, Aaronin surutyö ja surun keskellä eläminen on kuvailtu lempeän kauniisti, välillä humoristisestikin. Tästä pidin, vaikka välillä huomasinkin ärsyyntyväni kirjan tapahtumien epätodennäköisyyteen.
Jää hyvästi on ohut kirja, sivuja tässä on vain vähän yli 200. Jotenkin koko tarina jäi pintaraapaisuksi, ja kirjan opetus, pointti tai selkeä punainen lanka jäi minulta ymmärtämättä. Mutta onhan tässä hyvääkin. Tyler on ainakin tämän kirjan perusteella taitava kuvailemaan arkisia yksityiskohtia, tavallisten ihmisten tavallista elämää. Myös henkilögalleria on kiinnostava, esimerkiksi Aaronin sisko oli todella mielenkiintoinen henkilönä, kuten myös pienempään rooliin jäävä työkaveri Irene.
Vaikka en kokonaisuutena ihan tästä kirjasta innostunut, luin silti tätä ihan mielelläni. Helpon kielen ja pienen sivumääränsä vuoksi kirja oli varsin nopealukuinen, vaikka tarina ei ihan onniostunutkaan tempaisemaan minua mukaansa. Kiinnostavien henkilöiden ja koskettavan tarinan vuoksi lukukokemus jää kuitenkin plussan puolelle, vaikka rehellisesti sanottuna odotinkin tämän koskettavan minua vielä enemmän. Tulen lukemaan Tyleriä jatkossakin, ja luulen että tämä kirja ei ole hänen parhaimpiansa.
★★★-
Olen iloinen että pidit kirjasta, vaikket ihan täysin ihastunutkaan. :) Minulle tämä oli kolmas lukemani Tylerin romaani, ja vanhemmasta tuotannosta suosittelisin sinulle ainakin romaania Elämän tikapuilla, se on hieno!
VastaaPoistaMinusta Dorothy oli juuri oikeanlainen. Tarina ei olisi minulle toiminut samalla tavalla, jos D. olisi ollut "normaalimpi", se pandamainen epäsosiaalisuus (:D) teki hänestä aika kiehtovan tyypin.
Minulla kirjaan ihastumiseen vaikutti varmasti myös oma kokemuspohja. En ole menettänyt puolisoa, mutta kokenut kylläkin lähiomaisen äkillisen ja yllättävän kuoleman, ja siksi kirja tarjosi paljon sellaista mihin oli helppoa samaistua.
Aion ehdottomasti piakkoin lukea Tylerin vanhempia kirjoja. Uskon, että siellä on minulle sopivampia.
PoistaMinä en jotenkin innostunut Dorothysta, vaikka hän varsin kiehtova henkilönä toki olikin.
Omat kokemukset minullakin tekivät kirjasta lopulta positiivisen puolelle jäävän lukukokemuksen, mutta jotenkin en ihan pystynyt samaistumaan kaikkeen. Minäkään en puolisoa ole toki menettänyt, mutta viime aikoina on hautajaisia ollut valitettavan paljon joten aihe on siksikin varsin ajankohtainen omassa elämässäni.
Lisää Tyleria haluan silti lukea, ihan pian, ja eihän tämäkään ihan huono missään tapauksessa ollut :).
Minäkään en ole vielä lukenut Tyleria. Mutta tämän olen varannut kirjastosta ja odotan tätä kyllä kovasti!
VastaaPoistaKiva nähdä mitä pidät tästä!:)
PoistaTylerin parhaat lienevät: Hengitysharjoituksia, Elämän tikapuilla ja Koti-ikävän ravintola. Niiden jälkeen hänen sävyssään tapahtui jonkinlainen liikahdus, ja myöhemmät teokset ovat olleen hyvin samantyylisiä, kuin miksi kuvaat tätä "Jää hyvästi" -teosta. Loppuvaikutelmaksi tulee liian usein, ihan hyvä mutta... Se sama kipeys ja koskettavuus, joka leimasi noita vanhempia teoksia, puuttuu.
VastaaPoistaTästä puuttui ehkä juuri se koskettavuus, jokin pieni asia, joka jätti minut kipeästä aiheesta huolimatta hieman kylmäksi. Aion lukea noita vanhempia Tylerin teoksia pian, Koti-ikävän ravintola löytyy ainakin tuosta hyllystäni. :)
PoistaMinusta kirjan sanoma/opetus/teema oli se, että pitää uskaltaa olla heikko. Sitä Dorothy tuli Aaronille kertomaan. Aaron oli tottunut vammansa vuoksi välttelemään sääliviä ihmisiä. Hän valitsi vaimon kuoleman jälkeen remonttimiehenkin sillä perusteela, että tämä suhtautui tapahtuneeseen onnettomuuteen asiallisesti. Kuitenkaan avioliitossa tällainen "reippaus" ei ollut hyväksi. Dorothy koki, että Aaron piti hänet etäällä.
VastaaPoistaTuo vaikuttaa hyvältä tulkinnalta. Minä en ihan päässyt kirjaan sisälle, enkä (siksi) sen kummemmin miettinyt kirjan sanomaakaan. Vaikuttaa siltä, että pidit tästä enemmän kuin minä mikä on ihanaa!:)
Poista