Meriharakat / Susan Fletcher
Like, 2008. 383 sivua.
Alkuteos: Oystercatchers, 2007.
Suomentanut: Jonna Joskitt
Kannen suunnittelu: Tommi Tukiainen
Mistä minulle? nettikaupan alennusmyynneistä
Ihastuin viime vuoden puolella Susan Fletcherin esikoisromaaniin Irlantilainen tyttö ja etenkin kirjan ihanaan tunnelmaan. Meriharakat on ollut lukulistallani jo kauan, ja pääsi vihdoin luettavakseni myös osana oman kirjahyllyn lukuprojektia.
Nuori Amy makaa neljättä vuotta koomassa sairaalasängyssä. Sängyn äärellä istuu hänen isosiskonsa Moira, joka lähes päivittäin käy katsomassa sisartaan, kertomassa tälle elämästään tänään ja heidän elämästään ennen onnettomuutta. Moira avaa sisarelleen pikku hiljaa muistoja ja tapahtumia ennen Amyn onnettomuutta, omia syyllisyydentunteitaan, katkeraa tunnustustaan.
Moira muistelee lapsuuttaan meren rannalla Britannian maaseudulla, hän muistelee kouluvuosiaan yksinäisyydessä kaukana kotona, ja hetkeä, jolloin kuvioihin astui Ray, nuori taiteilija joka halusi Moiran omakseen. Kiusatun, erikoisen Moiran, joka oli vailla ystäviä, kaukana perheestään.
Moiran ja Amyn tarina on koskettavaa luettavaa. Meriharakat on kaunis kirja ja rakastuin taas Fletcherin tunnelmanluomistaitoon. Kirja on täynnä ihastuttavia yksityiskohtia, jotka lisäävät sen surullista kauneutta. Merellä lentävät linnut, meren tuoksu, Moiran pitkät paksut hiukset, Amyn lapsuudenilo, Moiran ja Rayn oma koti, Rayn kirjoittamat kirjeet reissuiltansa ja Amyn lemmikkihamsteri. Arkisia yksityiskohtia jotka jostain syystä lisäsivät mielessäni kirjan ihanuutta.
Kirja on myös täynnä kiinnostavia ja tärkeitä aiheita. Pääosaan nousee sisaruskateus, yksinäisyys, syyllisyydentunnot ja myös rakkaus. Fletcherin kielenkäyttö on runollisen kaunista, ja kirja on täynnä upeita, merkityksellisiä lauseita. Myös kirjan henkilöt ovat kiinnostavia, ja henkilögalleria minusta juuri sopivan suuri. Päähenkilö Moira tuli lähelle ja sai paikan sydämestäni, jollain tavalla pystyin samaistumaan häneen helposti. Moiran Til-täti oli myös kiinnostava nainen, vaikka hän jäikin tarinassa hieman sivurooliin. Myöhemmässä vaiheessa kuvioihin astuva Ray on myös tapahtumien kannalta tärkeä ja kiinnostava tapaus.
Meriharakoissa on myös monta kiinnostavaa ihmissuhdetta. Moiran ja Amyn sisarsuhde on tietenkin pääosassa, mutta toisaalta oli myös kiinnostavaa miettiä Moiran ja Rayn avioliittoa, Moiran ja Amyn vanhempien välistä suhdetta ja myös heidän suhdettaan tyttäriinsä. Myös Til-tädin ja Moiran välinen side oli ajauksia ja tunteita herättävä.
Susan Fletcher on selkeästi minun kirjailijani. Ihastuin jo Irlantilaiseen tyttöön, mutta Meriharakat saa aivan oman paikkansa suosikkikirjojeni joukossa. Tämä on upea kokonaisuus, tunnelmaltaan aivan erityinen, tarinana mieleenpainuva, koskettava, syvällinen ja sydämeenkäypä, ikimuistoinen kirja minulle. En voi kuvailla kuinka innoissani odotan Fletcherin uutuuskirjaa Tummanhopeinen meri!
★★★★★
Meriharakat on hieno ja vaikuttava romaani. Luin samoin Irlantilaisen tytön ensin, pidin siitä kovasti, mutta Meriharakoihin ihastuin todella vahvasti. Fletcherin Noidan rippi oli itselleni pettymys, mutta se johtuu siitä, etten ole kovin kiinnostunut historiallisista noituusromaaneista (enää, lukiolaisena olisin varmaan ollut innoissani). Tummanhopeisen meren haluan itsekin lukea.
VastaaPoistaNoidan rippiä en ole vielä lukenut, mutta minuakaan tuo aihe ei ehkä niin paljoa kiinnosta. Tummanhopeista merta odotan sitävastoin todella paljon!:)
PoistaJee, aivan upeaa, että rakastuit tähän! Minulla kirja on tuossa aivan hollilla tulossa lukuvuoroon :) Ehkä otan sen seuraavaksi.
VastaaPoistaKiva jos luet tämän pian! Odotan innolla mielipidettäsi, luulen että tykkäät :).
PoistaSusan Fletcher on minulle täysin uusi tuttavuus; nyt kun hänen kirjojaan on paljon vilahdellut blogeissa, on itseäkin alkanut hieman kiinnostaa. Katsotaanpa, jospa lukisisin häneltä jotain jossain vaiheessa. =D Ylistävät arviot ainakin kutkuttavat lukuhaluja! =D
VastaaPoistaMinullekin Fletcher oli pitkän aikaa ihan tuntematon kirjailija, onneksi muista blogeista kirjoitettiin hänen kirjoistaan :). Toivottavasti luet Fletcheriä pian ja tykkäät!:)
PoistaOih, rakastin Tummanhopeista merta ja Noidan rippiä! Tämä on ollut lukulistalla iät ajat, olisikin jo korkea aika vihdoin hankkia se käsiini.
VastaaPoistaIhanaa jos Fletcherin seuraavakin suomennettu kirja on hyvä! Ja mukava kuulla kehuja Noidan ripistä, minulla on se vielä lukematta mutta aihe ei ehkä ole niin kiinnostava...;).
PoistaTämä vaikuttaa kyllä niin kiinnostavalta, että pakko ehkä lukea, vaikken niin siitä Irlantilaisesta tytöstä pitänytkään!
VastaaPoistaToivottavasti tykkäisit tästä enemmän kuin Irlantilaisesta tytöstä jos päätät tämän jossain vaiheessa lukea :).
PoistaMeriharakat on kyllä suosikkini Fletcherin tähänastisista kirjoista!
VastaaPoistaLuulen että se jää minunkin suosikikseni. Tai no, Noidan rippi vaan ei tunnu aiheensa vuoksi ihan minun kirjaltani :).
PoistaWaude, annoit täydet pisteet tälle sielukirjalleni♥
VastaaPoistaMinä samaistuin Moiraan, vaikka en olekaan matemaattinen. Tässä oli niin paljon jotain minusta ja suhteestani sisareeni, että huojahti...Luen kirjan aina uudelleen.
Minulle juuri Meriharakat on Fletcheriltä vaikuttavin ja syvin teos. Muutkin hyviä, mutta eivät yllä näille merivesien hiomille kallioille.
Tämä oli todellakin mahtava♥.
PoistaMinäkin samaistuin jotenkin Moiraan, vaikka minulla ei ole siskoa, enkä todellakaan ole matemaattinen. Jotain hänen ajattelutavassaan ja olemuksessaan kuitenkin kosketti...
Tämä on upea kirja, ja olen iloinen että minulla on muutama Fletcherin romaani vielä lukematta.
Minä sain tämän juuri luettua ja odotuksistani huolimatta tämä ei noussut lempparikseni Fletcheriltä. En tarkalleen tiedä mikä mättäsi, mutta ehkä se oli tarina, joka jostain syystä tuntui jäävän etäiseksi. Lisäksi suuret odotukset - Irlantilainen tyttö ja Tummanhopeinen meri kun ovat niin parhautta - taisivat tehdä hallaa.
VastaaPoistaHyvä kirja kuitenkin. Ja voi kunpa kirjailijalta tulisi pian jotain uutta!