Yösyöttö / Eve Hietamies

Yösyöttö / Eve Hietamies

Seven-pokkarit, 2010. 383 sivua.

Kannen suunnittelu: Markus Pyörälä

Mistä minulle? nettikirjakauppaostos

Eve Hietamiehen Yösyöttö oli lukupiirimme tämänkertainen kirja. Ajattelin etukäteen että tämä ei aivan ole minun kirjani koska kirjan aiheet, vanhemmuus ja yksinhuoltajuus pääosassa, ei ole minulle ajankohtaisia. Olin kuitenkin väärässä. Kirjalla oli paljon annettavaa vaikka en ehkä alunperin ajatellut olevani ideaalista kohderyhmää tälle kirjalle.

Antti Pasanen jää yksin vastasyntyneen Paavo-vauvan kanssa hänen Pia-vaimonsa hävitessä maisemista jo synnytyssairaalan pihalla. Antilla ei ole vauvoista mitään kokemusta. Hän ei tiedä miten vauvaa pidetään sylissä, mistä vauvalle saa ruokaa, miten vaippa vaihdetaan tai miten vauva puetaan. Hän kuitenkin kohtaa todellisuuden ihailtavan reippaasti, ja alkaa tutkimaan asioita jotta vauva pysyy tyytyväisenä. Paavon varttuessa yksinhuoltajaisä vie hänet puistoon jossa tapaa mitä erilaisempia äitejä, Antti selviää vauvan sairasteluista ja hampaidenkasvusta ja huomaa pian selvinneensä vuoden yksin Paavon kanssa.

Yösyöttö kuvailee Antin ja Paavon ensimmäistä yhteistä vuotta. On ihailtavaa seurata sekä tuoreen isän, että pienen vauvan kasvua, heidän yhteiselämäänsä ja rutiinien syntymistä. Hietamies on kirjoittanut uskottavalla tavalla miehen näkökulmasta. Vaikka kirjassa on paljon ääripäitä, esimerkkinä leikkipuiston hippiäiti ja toisena ääripäänä jääkiekkoilijan rikas hienostelijavaimo, on tarina kuitenkin uskottavan tuntuinen.

Henkilöhahmot olivat kiinnostavia. Päähenkilö Antissa ihailin kärsivällisyyttä ja sitä rakkautta, jonka hän poikaansa kohdisti. Paavon äiti Pia jäi hieman sivurooliin, vaikka hänen ratkaisunsa toki olikin koko tapahtumien alkulähde. Hänen mielensä ja käytöksensä oli minulle kiinnostavaa luettavaa, vaikka sympatiani tässä tilanteessa olivatkin kovasi Antin puolella. Odotin jotenkin Antin reagoivan henkisesti rajummin vaimonsa lähtöön, mutta sitä luhistumista ei oikestaan missään vaiheessa tullut. Antille hyvä niin, mutta varmasti aika harvinaista noin tosielämässä?

Kiinnostava suhde oli myös Antin isällä sekä Antin kehitysvammaisella veljellä Jannella. He olivat aidon sympaattisia, ja isän ja aikuisen kehitysvammaisen pojan välinen suhde oli minusta hyvin aidosti ja uskottavasti kuvailtu.

Kirja on nopealukuinen, minä ahmaisin sen kahdessa illassa. Kun tarinaan pääsi sisälle halusi aika nopeasti tietää kuinka Antin ja Paavon elämä jatkossa järjestyy. Kieli on helppoa, vaikka puhekielen käyttö etenkin kirjan alussa hieman ärsyttikin. Yösyöttö on myös hauska kirja. Ei teennäisesti hauska, kuten usein voin tämäntyyppiset kirjat kokea, vaan aidosti hauska. Pienet asiat ja sattumukset Antin ja Paavon elämässä saivat minut monta kertaa nauramaan ääneen.

Kokonaisuutena Yösyöttö tarjosi minulle hyvän lukuelämyksen. Nauroin Antin kommelluksille, nauroin leikkipuiston stereotyyppisille, erilaisille äideille, liikutuin Antin rakkaudenosoituksista, hänen suloisenkömpelöstä vauvanhoidostaan. Antin ja Paavon elämän seuraaminen herätti tunteita ja kirja oli samalla viihdyttävä ja ajatuksia herättävä. Mietin minkälainen kirja olisi jos sen olisi kirjoittanut mies, mietin omaa suhtautumistani yksinhuoltajuuteen, yksinhuoltajaisiin ja synnytyksen jälkeisistä mielenterveysongelmista kärsiviin naisiin. Minulle Yösyöttö oli siis positiivinen yllätys, ja jälleen kerran osoitus siitä, että ennakko-odotukset voivat olla pahasti vääränlaisia. Kirjalla voi olla paljon annettavaa, vaikka aihealue ei sitä ominta olisikaan!

★★★★