Sivut

lauantai 28. joulukuuta 2013

Kotiopettajattaren romaani / Charlotte Brontë


Kotiopettajattaren romaani / jane Eyre

Karisto, 2010. 540 sivua.
Alkuteos: Jane Eyre, 1847.
Suomentanut: Kaarina Ruohtula
Kannen kuva: Marcus Stone
Mistä minulle? oma kirjakauppaostos

Charlotte Brontën klassikko Kotiopettajattaren romaani voitti sivupalkissani olleen äänestyksen siitä, minkä kirjan valitsen tämän joulun tiiliskiveksi. Viime vuonna luin Westötä, sitä edellisenä Geishan muistelmia ja tämä joulu meni hienosti tämän klassikon seurassa. Kirja oli todella sopiva luettavaksi näin jouluna, ja viihdyin Jane Eyren matkassa mainiosti!

Jane Eyre menetti molemmat vanhempansa ihan pienenä, ja hän asui lapsuutensa äidinpuoleisen sukulaisen perheessä. Jane ei kuitenkaan tullut toimeen perheen äidin kanssa, ja orpo tyttö kasvoi lopulta nuoreksi naiseksi tyttöjen kasvatuslaitoksessa. Nuorena naisena Jane lähti kotiopettajattareksi kartanoherran perheeseen, ja tuima, rikas kartanonherra osittautuikin Janen tulevaksi suureksi rakkaudeksi. Kotiopettajattaren romaani seuraa köyhän, nuoren ja vaatimattoman Janen sekä kartanonherra Rochesterin kaunista rakkaustarinaa.

Kotiopettajattaren romaani on kaunis, joskin varsin ennalta-arvattava rakkaustarina. Minä pidin tässä lähes kaikesta. Pidin siitä, että kirjassa on aika selkeät kolme osaa joista ensimmäisessä seurataan Janen rankkaa lapsuutta. Pidin erityisesti vuosista, jotka kuvailivat Janen aikaa sisäoppilaitoksessa. Oli ihana huomata, että tytön rankkojen vuosien jälkeen hän vihdoin löysi ystäviä ja ihmisiä jotka oikeasti välittivät hänestä. Myös Janen aikaa kotiopettajattarena Thornfieldin kartanossa oli todella mukavaa luettavaa, tarina eteni sujuvasti ja uppouduin siihen täysin.

Romaanissa on kiinnostavia henkilöitä, joskin koin päähenkilö Janen välillä hieman lapselliseksi ja naiiviksi. Mutta hänhän olikin vasta alle parikymppinen... Jane tuli lukiessa kuitenkin läheiseksi, ja pystyin jollain tapaa jopa samaistumaan häneen. Kartanonherra Rochester oli toisaalta tuima ja hieman pelottava, toisaalta hänen sulamistaan ja rakastumistaan nuoreen tyttöön oli mukava seurata. 

Suomennos on varsin sujuva ja kirjan vanhanaikainen tunnelma on hyvin säilynyt, vaikka suomennos paljon tuoreempi onkin. Juoni sisälsi muutaman yllätyksen, joista pidin ja kirjan maalaamat maisemat olivat upeita. Pystyin hyvin kuvittelemaan edessäni Thornfieldin kartanon, Janen myöhemmän pienen kotimökin, sen ympäristön, pienet maalaiskylät...

Kokonaisuutena Kotiopettajattaren romaani on hieno, tunnelmallinen rakkaustarina jota luin todella mielelläni. Kirjan luki nopeasti, vaikka teksti on pientä ja sivujakin on lähes kuusisataa. Uppouduin tarinan vietäväksi ja halusin todellakin tietää, kuinka Janen ja herra Rochesterin suhteen käy. Kirjan loppu oli kaunis ja hieno, ja se kruunasi romaanin täydellisesti. Hienon hieno klassikko, olen iloinen että tämä valikoitui tämän joulun kirjakseni!

★+

13 kommenttia:

  1. Kotiopettajattaren romaani on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani: voisin jopa sanoa että elämäni kirjoissa se sijoittuisi kolmen rakkaimman joukkoon. Toisin sanoen, minäkin pidän tässä kirjassa oikeastaan kaikesta. :) Kaikkein eniten rakastan ehkä kirjan vanhanaikaista, synkän romanttista ja niin englantilaista tunnelmaa.

    Jane on omalla tavallaan minusta äärettömän vahva henkilöhahmo. Nimenomaan moraalisesti vahva, koska hän toimii omien periaatteidensa mukaan silloinkin, kun olisi houkuttelevampaa toimia toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma tässä kirjassa on todella hieno, ja upean englantilainen! Ja Jane oli todellakin kiehtova henkilöhahmo, vahvakin. Tuollaisen taustan omaava kasvaa vahvaksi, itsenäiseksi naiseksi. Sitä tarinaa on hieno seurata :).

      Poista
  2. Olen lukenut tämän kirjan ja omistan sen, mutta en tajua, miksi muistan paljon paremmin Syrjästäkatsojan tarinan, mutta etenkin Emily Brontën Humisevan harjun. Pitäisi kai mennä psykoanalyysiin;) Humisevan harjun luin vähän aikaa sitten blogiani varten uudestaan ja kokemus oli huimaava!

    Myönnän tietty, että kummatkin Brontën sisarukset kiehtovat minuakin...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Humisevan harjun minä luin teininä, ja se on edelleen yksi rakkaimpia kirjoja minullekin! Voisinkin lukea sen uudelleen jossain vaiheessa...:)

      Poista
  3. Tämä kirja on ollut jo jonkin aikaa lukulistallani ja haluaisin piakkoin lukea sen kokonaan, sillä luin sen nuorempana laiskanlaisesti eikä kirja oikein avautunut minulle - lieneekö tähän syynä se että olin silloin aika nuori. Mutta hienosti kirjoitettu arviosi saa minut kyllä tarttumaan tähän kirjaan piakkoin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä uudelleen! Minusta tämä antoi paljon ;).

      Poista
  4. Ihana arvio :) Olen aivan samaa mieltä kaikessa, vaikka pidänkin enemmän Humisevasta harjusta. Jane on hieno hahmo kaikessa suoraselkäisyydessään.

    VastaaPoista
  5. Romaani on kartanoromantiikan kulmakiviä, hienoa brittitunnelmaa parhaimmillaan. Mutta sitten ullakolta löytyvä yllätys on niin kammottava, että suhtaudun koko kirjaan kaksijakoisesti. Jane Eyren kasvutarinana ja rakkaustarinana tämä on kiehtova, mutta mitä aikakautensa hirvittäviä asenteita se kätkeekään. Humiseva harju on rehellisempi, raadollisempi, suorastaan hurja. Emily pesee siskonsa mielestäni mennen tullen. Silti, nautin Kotiopettajattaren lukemisesta aina vaan. Parempaa lomalukemista on vaikea keksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hienotunnelmainen kirja, totta! Ja aivan totta mitä kirjoitat noista asenteista. Minä pidin, tai no en tietenkään pitänyt, ullakon yllätyksestä. Minusta se toi kirjaan sellaista roisoisuutta, kaikki ei ollut kaunista ja ihanaa Janen löydettyä rakkauttakaan. Vaikka tietenkin tuo yllätys samalla oli kauhea, ja asenteet sen takana vielä hirveämmät...

      Poista
  6. Hauskaa, että pidit tästä näin paljon. Itsehän en tosiaan aikoinaan syttynyt tälle ollenkaan. En sitten tiedä missä vika, että kirja tuntui tylsältä, kun kuitenkin luen esim. Austeneita ongelmitta. Mutta ihanaa, että sait viettää jouluasi näin hyvän kirjan parissa.

    Ps. Ihana uusi banneri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin joo, että tämä ei ihan ollut sinun juttusi :). Ja kiitos kehuista, mäkin tykkään bannerista!

      Poista
  7. Muistan kirjaa lukiessani melkein paiskanneen kirjan seinään, sillä en tykännyt lainkaan Janen käytöksestä kirjan lopussa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.