Iranilainen tytär / Jasmin Darznik

Iranilainen tytär / Jasmin Darznik

Like, 2012. 336 sivua.

Suomentanut: Anu Nyyssönen

Alkuteos: The Good Daughter, 2010.

Kannen suunnittelu: Unna Kettunen

Mistä minulle? Kirjakerho-ostos

Edellisenä lukupiirikirjanamme oli Jasmin Darznikin Iranilainen tytär. Kirja on majaillut kirjahyllyssäni jo parin vuoden ajan, siitä lähtien kun se oli Kirjakerhossa kuukauden kirjana. Olen siis ollut innostunut lukemaan tämän, mutta muut kirjat ovat kuitenkin aiemmin menneet edelle. Pidän yleensä rankoistakin Lähi-itään asettuvista tarinoista, ja kurkkaukset erilaisiin kulttuureihin ja maailman historiaan kiinnostaa. Niillä eväillä lähdin siis varsin innostuneena lukemaan tätäkin kirjaa.

Iranissa syntynyt, sittemmin amerikkalaistunut Jasmin ei ole koskaan kuullut äitinsä menneisyydestä. Jasminin löytäessä Lili-äitinsä häävalokuvan, jossa Lilin vieressä seisoo tuntematon mies, Jasmin pyytää äitiään kertomaan menneisyydestään, mutta äiti ei siihen suostu. Myöhemmin Lili alkaa lähetellä nauhottamiaan kasetteja tyttärelleen. Kaseteilla Lili kertoo hämmentävän tarinansa, mitä kaikkea hänen elämässään on tapahtunut ennen Jasminin syntymää. Lili asui Iranissa, mutta joutui uhraamaan entisen elämänsä. Myöhemmin hän pakeni Saksaan, vielä myöhemmin Yhdysvaltoihin. Mutta mitä kaikkea oikein tapahtui vuosien aikana, ennen Jasminin syntymää? Minkälainen oli naisen asema islamilaisen vallankumouksen aikana Iranissa?

Iranilainen tytär on monin tavoin kiinnostava romaani. Iranin paikoin rankka historia tulee hyvin esille. Naisten asema on kammottava, mutta siitä huolimatta monet selvisivät. Lili koki kauheita asioita, mutta sitkeydellä hänenkin elämänsä muuttui paremmaksi, vaikka nuorena auki revityt haavat eivät ikinä parantuneetkaan.

Vaikka tässä oli paljon aineksia hyvään kirjaan, ei lopputulos siltikään oikein uponnut minuun. Kerronta tökkii. Darznik ikään kuin luettelee tapahtumia kronologisessa järjestyksessä. Joitain rankkojakin asioita vain mainitaan sivulauseessa, toisista kerrotaan sentään vähän enemmän. Vaikka kirja perustuu tositarinaan, kirjalijan äidin omiin kokemuksiin, koin silti hieman epäuskottavaksi sen, että yhdelle ihmiselle tapahtuu kaikki mahdollinen.

Lisäksi tuntui, etten saanut henkilöistä otetta. Lili oli paikoitellen kiinnostava ja hänen rankat kokemuksensa herättivät toki sympatiani, mutta heti seuraavalla sivulla hän muuttui ärsyttäväksi. Kirjan kirjoittaja, Jasmin, jäi myös ihan taka-alalle. Olisin ehkä toivonut asioiden luettelemisen sijaan enemmän välikommentteja ja ajatuksia Jasminin suunnalta. Mitä äidin tarinan kuuleminen herätti aikuistuneessa naisessa? Kaipasin myös enemmän Lilin ajatuksia ja mielipiteitä, enemmän tunnetta tapahtumien luettelun vastapainoksi. Hieman erilainen rakenne olisi voinut toimia, joku kikka mikä olisi tuonut tarinaan lisää syvyyttä ja tunnetta.

Iranilainen tytär olisi voinut olla hieno ja mieleenpainuva lukukokemus, mutta nyt en saanut tästä otetta. Luin toki kirjan loppuun, mutta kyllä se paikoitellen eteni todella hitaasti ja lukeminen tökki juuri tuon tylsän rakenteen ja epäuskottavuuden vuoksi. Vaikka Lilin kokemukset olivat rankkoja, jäi minulle tunnepuolella tästä varsin tyhjä ja välinpitämätön fiilis.  Kuvittelisin, että Lilin tarina pitäisi lukijan kiinnostuksen yllä, herättäisi tunteita ja halun lukea ja selvittää, miten hänen käy. Mutta tämä kirja ei vaan onnistunut siinä. Aineksia siis oli, mutta toteutus ei miellyttänyt minua, saati onnistunut pitämään mielenkiintoani yllä. Harmi!

★★+