Kohina / Katja Kaukonen
WSOY, 2014. 215 sivua.
Kannen suunnittelu: Anna Makkonen
Mistä minulle? kustantajalta pyydetty arvostelukpl
Pidin Odelmasta ja Vihkivesistä, mutta koin kummankin nmelkeinpä liian runollisen kauniiksi, jotta olisin saanut niistä kaiken irti. Katja Kaukosen uutuusromaani Kohina on helpommin lähestyttävä kuin sen edeltäjät. Tarina on selkeämpi, henkilöt tulevat läheisemmäksi ja punainen lanka pysyy selkeänä alusta loppuun. Mutta se sama, erityisen kaunis tunnelma, on tuttu Kaukosen aiemmista kirjoista.
Alvar Malmberg, arkkitehti, joutui luopumaan äidistään ollessaan pieni. Äiti otti ja lähti, katosi Venetsiaan gondolien, italialaisten miesten ja kanaalien sekaan. Alvarin isä ei oikein tiennyt miten suhtautua tähän, joten poikansa kasvattamisen sijasta hän keskittyi siihen, että heidän elämänsä näyttäisi hyvältä ulkoapäin katsottuna.
Vanhempana Alvar pakenee pienelle, tuuliselle saarelle miettimään tapahtumia. Hänen elämänsä on taas kriisissä, mutta menneisyyden tapahtumatkaan eivät jätä rauhaan. Saaren rauhallisen elämän keskeyttää salaperäiset kirjeet. Kuka niitä oikein lähettää ja kenelle ne on tarkoitettu?
Kaukosella on upea tapa loihtia tunnelmallisia tarinoita. Tässäkin kirjassa tunnelma tuulisella, pienellä saarella on käsinkosketeltava. Meren kohinan ja tuulen tuiverruksen kuulee korvissaan, Alvarin pienen mökin ja hänen yksinäiset päivänsä tuntee lukiessaan. Tunnelma säilyy läpi kirjan, mutta kun olen Kaukosen aiemmissa kirjoissa kokenut, että upea tunnelma vie osittain tarinan taian, en kokenut sitä samaa tässä. Alvarin elämä, hänen muistelunsa ja hänen mietiskelynsä saarella rakentavat kiinnostavan ja koskettavan tarinan.
Kirjassa ympäristö on siis kohdillaan ja tarina kantaa. Hieman salaperäinen ja pikkuhiljaa aukeava tarina pitää otteessaan ja lukijan kiinnostuksen yllä. Alvar tulee läheiseksi, hänen surumielinen olemuksensa herättää empatiaa. Mutta myös saaren muut asukkaat, etenkin Alvaria piristämässä käyvä nuori poika tuo oman mausteensa tarinaan.
Kokonaisuutena Kohina oli hieno ja mieleenpainuva romaani. Kaukonen kirjoittaa kauniisti, vie tapahtumia eteenpäin hellävaraisesti ja on todella taitava luomaan tunnelmallisia tarinoita. Hänen kirjoistaan tämä taitaa nousta listallani korkeimmalle korokkeelle, ja odotankin nyt innolla Kaukosen tulevia kirjoja!
Kaukosen lahjakkuus kirjoittajana tuli tässä hyvin esille. Ei voinut kuin äimistellä!
VastaaPoistaMutta mielestäni kirja ei jäänyt tarinansa puolesta erityisemmin mieleen. En kokenut Alvaria mitenkään "läheiseksi".
Niin tuli! Minulle Alvar tuli varsin läheiseksi, yllättävänkin, jos vertaan kokemuksiani aiemmista Kaukosen kirjoista jotka ovat jääneet etäisemmiksi.
PoistaHmm onko tässä siis eri tarina kuin Kaukosen aiemmissa kirjoissa? Että voisin aloittaa tästä? :D Olen saanut Odelmasta ja Vihkivesistä sellaisen fiiliksen, etteivät ne ole ihan minun juttuni, mutta haluan lukea saarikirjan! :D
VastaaPoistaSiis joo, on! Kirjoitin tuohon arvioon vähän epäselvästi :D. Mutta ehdottomasti voit aloittaa tästä, ja oikeastaan suosittelenkin aloittamaan tästä ;).
Poista