Isäasentoja / Petri Vartiainen

Isäasentoja / Petri Vartiainen

Otava, 2014. 159 sivua.

Kannen suunnittelu: Jussi Karjalainen

Mistä minulle? pyytämättä saatu arvostelukpl kustantajalta

Petri Vartiaisen (pienois?)romaani Isäasentoja tupsahti postiluukustani muutama viikko sitten, ja päätin ottaa tämän ohuen yllätyskirjan välipalalukemiseksi parin paksumman ja raskaamman kirjan väliin. Isäasentoja olikin nopealukuinen ja oikein sopiva välipalaluettava, vaikka minä en ehkä ihan kirjan kohderyhmää olekaan.

Kirjassa on lyhyitä lukuja jotka kertovat isänä olemisesta, isän ajatuksista ja mietteistä. Kirjan ensimmäinen osa keskittyy Ariin ja hänen isäksi tulemiseen. Ari saa vaimonsa kanssa kolme lasta, ja isäksi tuleminen herättää monia ajatuksia. Kirjassa kuvaillaan miltä Arista tuntuu kun hän joutuu lähtemään synnytyslaitokselta yksin kotiin, kun perhehuonetta ei ollut saatavilla esikoisen synnyttyä, miltä isästä tuntuu valvotut yöt vauvan kanssa, miltä toisen lapsen syntymä tuntuu... Lapset ovat isän elämässä etusijalla, tärkeimpiä maailmassa, elämän valo. Isä venyy lastensa vuoksi mihin asentoon tahansa, ja näistä eri asennoista Vartiaisen kirja koostuu. Isän arkea kuvaillaan, isän paikkaa ja isän harjoittelua isänä olemisessa. Isän ja äidin eroa vertaillaan ja perinteisiä rooliodotuksia mietitään. 

Kirjan jälkimmäisessä osassa mietitään myös isänä olemista aiempien miespolvien aikana. Minä pidin kirjan ensimmäisestä osasta enemmän kuin jälkimmäisistä, ja olisin mielummin lukenut koko kirjan läpi isäasennoista nykypäivänä. Kirjan toinen osa oli hieman irrallinen ja latisti kokonaisuutta.

Isyydestä on yllättävän kiinnostavaa lukea. Yllättävää siis niistä luonnollisista syistä, että olen nainen ja vielä kaukana äitiydestä. Mutta miehen näkökulma on kiinnostava. Tämä kirja toi tietenkin mieleeni Eve Hietamiehen hienon Yösyötön, ja onkin kiva että miehen näkökulmasta vanhemmuuteen on alkanut ilmestyä enemmän kirjoja.

Vartiainen kirjoittaa hienosti, tekstiä on helppo lukea. Huumoria löytyy ja moneen asiaan näkökulma on rennon hauska. Isäasentoja ei ole tiukkapipoinen kirja isyyden vaikeudesta ja rankkuudesta, vaan perhe-elämän koukeroita Vartiainen kuvaa lämmöllä ja suurella sydämellä.

Isäasentoja oli siis varsin mukavaa luettavaa. Vaikka en ehkä ihan kirjan kohderyhmään kuulukaan pidin isän näkökulmasta kirjoitetusta kirjasta. Kokonaisuus olisi ollut ehjempi ja ainakin minulle kiinnostavampi, jos kirjan jälkimmäinenkin osa olisi kertonut Arin isyydestä. Sitäpaitsi olisin halunnut tietää, pitikö päätös, jonka Ari teki ensimmäisen osan aikana... ;).

★★★