 |
| Elävältä haudatut / Nadeem Aslam. 2010. 389 sivua |
Nadeem Aslamin Elävältä haudatut on rankka tarina sodan runtelemasta Afganistanista. 70-vuotias Marcus isännöi isoa taloa jossa hänen lisäkseen asuu venäläinen Lara joka on Afganistanissa etsimässä sodassa kadonnutta veljeään sekä amerikkalainen David joka eli Marcuksen tyttären Zameenin rakastettuna tämän viimeisimpinä aikoina. Talolle saapuu myös nuori mies Casa joka on kasvanut marttyyrien koulutusleirillä. Amerikasta saapuu myös vapaaehtoissotilas James ja talolle ilmaantuu myös nuori opettajatar Dunia johon nuori Casa ihastuu syvästi. Kaikki talossa asuvat miettivät sodassa kadonneita tai kuolevia läheisiään ja heidän kohtaloitaan. Marcus oli naimisissa Qatrinan kanssa joka kivitettiin kuoliaaksi koska hän toimi lääkärinä Afganistanissa kiellosta huolimatta. Ennen kuolemaansa Qatrina pakotettiin leikkaamaan miehensä käden irti. Marcusin ja Qatrinan tytär Zameen oli tällöin jo kadonnut ja hänen kohtalonsa askarruttaa Marcusta edelleen.Talossa asuvat surevat ja kärsivät ja pikku hiljaa he saavat kaikki tietää läheisistään vähän enemmän.
Odotukseni kirjan suhteen olivat erittäin korkealla. Olen kullut kirjasta kovasti kehuja ystäviltä ja tuttavilta, blogeista olen lukenut eniten kehuja joten odotin todellakin jotakin mullistavaa. Odotuksiin nähden petyin hieman. Elävältä haudatut ei missään tapauksessa ole huono kirja! Nadeem Aslam on taitava kirjoittaja, kieli on runollista, paikoin tajuttoman kaunista ja monipuolista. Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia ja tapahtumat Afganistanissa kiinnostavat minua kovasti. Kirjassa on paljon todella väkivaltaisia ja kauheita tapahtumia mutta edes ne ei häirinneet lukemistani. Jossain kohtaa kuitenkin joku jäi puuttumaan, sillä kaikista hyvistä seikoista huolimatta tämä kirja ei herättänyt yhtä paljon ajatuksia ja mietteitä kuin esimerkiksi Khaled Hosseinin molemmat romaanit. Nadeem Aslam oli ehkä täyttänyt yhden romaanin liian paljon kaikella, jossain kohdin minua melkein ahdisti kirjan lukeminen kun siinä jotenkin tapahtui jotain koko ajan. Hankala tätä on selittää, jotain jäi kuitenkin puuttumaan. Mutta todellakin lukemisen arvoinen kirja, eikä mitenkään huono mutta olen viime aikoina lukenut niin loistavia romaaneja (Poltetut varjot, Kukkien verellä kirjottu) että ei Elävältä haudatut yltänyt niiden tasolle.
****
Ps! Kirjan kansi on mielestäni mielettömän kaunis, se oli ensimmäinen asia joka herätti mielenkiintoni kirjaa kohtaan keväällä kirjakaupassa!
Elävältä haudatttujen kansi on todellakin yksi tämän vuoden kauneimpia kirjan kansia!
VastaaPoistaKirja teki minuun suuren vaikutuksen ja sen ns. jälkipotku oli aika valtava. Se oli tavallaan niin erilainen, kuin Hossainin Tuhat loistavaa aurinkoa, että oli vaikea asettaa sellaisella viivalle, että voisin vertailla. Jotenkin Hossainin kirja herätti spontaanisti tunnetasolla suurempia tuntemuksia, mutta toisaalta taas Aslamin kirjakin ja..ja..Vaikeaa! :D
SaSo, pystyn nyt vertaamaan maitsemsitasi krijosita vain Poltettuihin varjoihin ja siitä kirjasta olikin tlla minulle kova juttu, kunnes tajusin:
VastaaPoistaKirjaan oli ympätty liikaa, vähintäin kahden kirjan matsku, sillä minua rasitti, että SIINÄ kirjassa tuotiin Japanin ja Intian lisäksi, joissa tapahtui isoja asioita, VIELÄ lisäksi esille Pakistan, Afganistan ja sota ja sitten vielä se Amerikka, jossa kohtaa tarinan jännite muuttui, kielestä tuli kuin ihan muuta. Se loppukin olisi saanut mennä siten, mutta kun halusin seurata ihmisiä siinä, niin syvyys kärsi sen valtavan ja traagisen Pakistan/Afganistan kuvion takia.
Luin viime vuonna 140 kirjaa, tänä vuonna ehkä vain 100. Poltetut varjot saattaa olla 12 parhaan tänä vuonna lukemani listalla, mutta ehdottoman varmaa on jo nyt, että Elävältä haudatut ja Haudankaivajan tytär tulevat kipuamaan hurjasti ohitse.
En ole ikinä lukenut sellaista kieltä kuin oli Nadeem Aslamin ja tarinan syvyys oli sateenkaaren tuolta puolen. Ehkä Aslam hypnotisoi minut...;-)Ei vaineskaan. Olen lukenut puolivuosisataa liikaa, joten tunnistan hyvän kirjan, kun sen olen lukenut. Toisaalta nämä asiat ovat paitsi makukysymyksiä myös sidoksissa lukijan ikään, kokemukseen ja kiinnostuksen kohteisiin, jotka minulla ovat historia ja kirjoittaminen. Tähän kaikkeen liitän vahvasti naisen aseman eri kulttuureissa ja uskonnoissa. Myös Mika Waltarin kieli soi sisälläni kuten Aslamin, kun hän kirjoitti Sinuhensa ja Turms kuolemattoman, jota viime mainittua pidän jopa Sinuhea parempana teoksena.
Sain kuulla ystävältäni Keski-euroopasta,e ttä Aslmanin kirja on otettu siellä vastaan suurella hurmiolla. Ja tätä en tiennyt ennen kuin tein oman arvosteluni. En ede slue muiden arvosteluja ennen kuin olen omani tehnyt, sillä haluan olla yhtä uniikki kuin on lumihiutale.
SaSo, me ei ollakkaan yhtään samaa mieltä mistään, sillä minulle tämä kirja 10+!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPS. Siis poistin tekstin, koska se tuli siihen kahteen kertaan. Ja tiedoksi, paitsi luen liikaa, myös kirjoitan liikaa, joten en ehdi oikolukea meilejäni, enkä kommenttejani. Sorry, sorry, mutta niitä kutsutaan nykyään armollisesti näppisvirheiksi;-)
VastaaPoistaSusa, ihan totta mitä sanot. On hankala vertailla Hosseinin kirjoja ja tätä Aslamia, ne ovat kuitenkin niin erilaisia vaikka samasta aiheesta kertovatkin. Hankalaa todellakin on sanoa, jotenkin vaan Hosseini kolahtaa minuun enemmän, tosin ehkä toisenlaisella tavalla kuin tämä Aslam....hankalaa on...:D
VastaaPoistaleena, Minä tykkäsin Poltetuissa varjoissa juuri siitä että tapahtumia oli paljon mutta tarinassa ei kuitenkaan ollut jotain koko ajan menossa. Välillä ehti hengähtää. Aslamista sain jotenkin sellaisen sekavan olon, tapahtumia oli ehkä eri tavalla paljon kuin Poltetuissa varjoissa mutta vähän sekavaksi Aslamin kirja minut sai. Se saattoi myös johtua siitä, että Aslam hyppi ajassa siitä varoittamatta, ja sellaiset asiat sekoittavat minua usein kirjoissa.
Niin kuin arvostelussa jo kirjoitin, mielestäni Aslamin kieli on erittäin kaunista eikä kirja missään tapauksessa ole mielestäni huono.Ja niin kuin sinäkin, minuakin kiinnostaa historialliset tapahtumat, naisen asema, Afganistan ja eri kulttuurit kirjallisuudessa kaikkein eniten.
Paras ystäväni kehui tätä kirjaa maasta taivaiseen, olemme saman ikäisiä ja meitä kiinnostaa juuri samat asiat ja aiheet. Opiskelemme samaa ainetta, haluamme työskennellä samojen aioiden parissa-olemme niin samanlaisia kun kaksi ihmistä varmaan voisi olla. Myös sen vuoksi odotin, että rakastun tähän kirjaan. rakkauteen asti lukuelämys ei johtanut,ihastumista on kuitenkin havaittavissa;)
Ja Leena, olemme ainakin samaa mieltä siitä, mitkä ovat mielenkiintoisia aiheita kirjalle!:)
VastaaPoistaHeips!
VastaaPoistaEn muista, olenko aiemmin kehunut blogiasi, mutta sanon nyt, että luet tosi mielenkiintoisia kirjoja ja teet hyviä arvosteluja. Tähän mennessä kiinnostukseni on herättänyt mm. Elävältä haudatut (minuakin kiinnostaa Afganistanin naisten elämä), Poltetut varjot (tätä olen jo hypistellyt kirjastossa) sekä Precious - Harlemilaistytön tarina.
Elävältä haudatut on lyhyen ajan sisällä toinen kirja, josta minulla on kanssasi samanlaiset mietteet (toinen oli se Oscar Wao). Elävältä haudatut on hieno kirja. Se on kaunis, sen kieli lumoaa ja tarinakin on kiinnostava. Mutta! Ja tässä tosiaan tulee mutta myös minulle: Aslamilla on jotenkin liikaa kaikkea, jotta kirja menisi ns. syvälle ainakaan minun mieleeni. Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, vaikka kirjojen vertailu vaarallista onkin, kosketti tunnetasolla voimakkaasti ja pysyi draamalliselta kaareltaan ehjempänä. Elävältä haudatuissa on liikaa kaikkea, kuten kirjoitit.
VastaaPoistaMinuakin vaivasi lukiessani liiat ennakko-odotukset. Tätä kirjaa oli hehkutettu monelta suunnalta, toki ansaitusti, mutta sitä ei voinut lukea enää "vapaana".
Susa P: Kiitos kovasti kehuista:) kaikki mainitsemasi kirjat on todellakin lukemisen arvoisia, etenkin Poltetut varjot<3
VastaaPoista:)
lumiomena, olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ehkä ennakko-odotukset vielä latistivat kirjaa entisestään...mutta kieli kirjassa on todella kaunista, siitä ei pääse mihinkään. Joku mutta siinä kuitenkin oli;)