Lapsuus

Barndom (lapsuus) / Bo Carpelan. Schildts 2008, 197 sivua

 Luin Bo Carpelanin romaanin Lapsuus ruotsiksi ( Barndom) mutta halusin silti arvioida tämän suomeksi. Katsotaan miten sujuu;)

Lapsuus kertoo Davin kasvusta 1930-luvun Helsingissä. Kirja on kirjoitettu juuri Davin näkökulmasta joka kokee jo nuorena paljon elämästä. Monet Davin lähipiirissä kuolevat ja Davi saa etsiä voimaa ja kasvua muun muassa kirjoista. Davin lapsuus päättyy eräänä päivänä vuonna 1939 kun sota syttyy.

Lapsuus ei koreile tapahtumilla. Carpelan kirjoittaa runollista, aistikasta ja rikasta kieltä mutta selkeät tapahtumat ovat kirjassa aika vähissä. Tämän vuoksi minun on hankala selittää kirjan tapahtumia sen tarkemmin... Lapsuus kuvailee ennen kaikkea kasvavan Davin fiiliksiä ja elämyksiä, kieli on kaunista ja kuvailevaa ja juuri se kieli ja se tunnelma jonka kauniit, rikkaat kuvailut tuottavat on ehdottomasti kirjan vahvuuksia. Joskus on kiva lukea vähän erilaisia romaaneja, sellaisia joihin en ole niin tottunut. Kielellisesti rikkaita mutta tapahtumien osalta köyhiä.

***

Apatosauruksen maa

Apatosauruksen maa / Miina Supinen. WSOY 2010. 173 sivua

Apatosauruksen maa on ensimmäinen Miina Supisen kirja jonka luen. Jostakin blogista luin, että aloittelijoiden ehkä kannattaisia lukea ekaksi Supisen Liha tottelee kuria, mutta päätin kuitenkin aloittaa Apatosauruksen maasta. Kirja sisältää useita lyhyitä tarinoita, toiset pidempiä kuin toiset. Novellien aiheet ovat inhimillisiä, arkipäiväisiä mutta Supinen kertoo ne hauskasti ja huumorilla. Täytyy heti myöntää että minä en ole mikään novellifani. Kun luen, haluan lukea kunnon romaanin, yhden ison tarinan, en montaa pinetä. Näin "välipalakirjaksi" Supisen hauskat novellit tosin sopivat vallan mainiosti. Apatosauruksen maasta löytyi muutama suosikkinovelli ylitse muiden, ensimmäiseksi mieleen tulee "Yliponin valtakunta" joka kertoo isästä joka suostuu ostamaan tyttärelleen superponi-leikkikalun mutta huomaa myöhemmin että ehkä ei olisi kannattanutkaan. Myös kirjan nimikkonovelli oli aika loistava kuvaus kaamosmasennuksesta;) Supisen novellit kertovat arkipäiväisistä asioista, pidemmät novellit tempaisivat kunnolla mukaansa, lyhyemmät, muutaman sivun pituiset jättivät minut tosin aika usein kylmäksi. Jokaisesta pikkutarinasta jäi silti jotakin mieleen pyörimään. Miina Supisen kirjaa ei ehkä kannata yhdeltä istumalta ahmia, minä nautin muutaman novellin kerrallaan ja luin muuta välissä. Jossakin vaiheessa täytyy lukea myös Liha tottelee kuria.

Pisteitä novellivihaajalta Supisen hyville ja hauskoille novelleille ***+

Kaksi rakkautta

Kaksi rakkautta / Paula Havaste, Gummerus 2010. 355 sivua

Paula Havasteen Kaksi rakkautta on taas loistava kotimainen romaani. Kirja seuraa Annan tunteita ja elämää sota-aikana pienessä suomalaisessa kylässä Helsingin ulkopuolella. Annan mies Voitto joutuu sotaan ja Anna jää yksin kahden pienen tytön kanssa hoitamaan perheen kotia pieneen Leppämäen kylään. Ystävät ovat Helsingissä ja tytöt koulussa tai kerhoissa. Annan arkeen kuuluu kotitöiden lisäksi yliopisto-opintojen viimeisiin tentteihin lukemista, välillä elämä on kovin yksinäistä ja tyhjää, nuoruus tuntuu menetetyltä ja onni hävitetyltä. Arjen katkaisee silloin tällöin olevat tenttitilaisuudet Helsingissä jonne Anna matkustaa päiväksi tai pariksi linja-autolla. Helsingissä Anna tapaa Voiton hurmaavan Tuji-serkun joka on filmitähti, kuuluisa ja todella tyylikäs. Anna rakastuu Tujiin heti ja alkaa odottaa Tujin tapaamista. Arki Leppämäellä sujuu tapaamisia odottaessa, mikään ei tunnu enää samalta Tujin kosketuksen jälkeen. Anna vuorottelee kotiäidin ja rakastuneen opiskelijan roolien välissä, hänen ajatuksensa ovat sekaisin rakkaudesta, tunnontuskista ja välillä myös pelosta -mitä elämälle tapahtuu kun Voitto palaa sodasta kotiin?

Uppouduin romaaniin ihan täysin, tunsin Annan kautta tunneskaalan ääripäät -sekä iloa että surua - ja tunsin todella vahvasti Annan mukana. Tykkään kovasti lukea sota-aikaan perustuvia kirjoja ja Kaksi rakkautta on yksi parhaista joita olen lukenut. Sota-ajan suru, traagiset tapahtumat sekoittuvat suloiseen arkeen, Anna pienen perheen elämään. Monet Leppämäen asukkaat saivat sodasta suru-uutisia mutta toisen onnesta iloittiin myös. Annan ja Voiton suhdetta oli mukava seurata alusta asti, suhteen mutkia ja kiemuroita niinikään. Olin todella fiiliksissä kirjaa lukiessani, pääsin nopeasti tunnelmaan ja osa minusta eli Annan perheen mukana Leppämäen talossa ja Annan mukana Helsingin tenteissä koko kirjan läpi. Välillä mieleen tuli Sami Hilvon Viinakortti - sen ja Kaksi rakkautta -romaanin välillä oli joitakin yhtäläisyyksiä:)

Läpinät sikseen, suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille!

*****

(Ensin mietin yhdeksää pistettä mutta en keksinyt mistä olisin voinut antaa miinuspisteitä, niinpä taas kerran täydet pointsit;)

Nukentekijä

Nukentekijä (Skaparinn 2008)/ Gudrún Eva Minervudóttir, suom. 2010,  296 sivua

 Gudrún Eva Minervudóttirin romaani Nukentekijä alkaa mielenkiintoisesti. Entinen kuvanveistäjä Sveinn elättää itsensä tekemällä seksinukkeja miehille. Eräänä päivänä hänen talolleen eksyy keski-ikäinen kahden lapsen äiti Lóa joka varastaa yhden Sveinnin nukeista. Lóa haluaa nuken vakavaa anoreksiaa sairastavan tyttärensä seuraksi, hän ajattelee että tytön ei tarvitsisi olla yksin vaan hänellä olisi seuraa nukesta. Yhtäkkiä Lóan sairas tytär katoaa koulusta jossa hän on ollut kirjoittamassa koetta. Samaan aikaan myös Sveinn saapuu Reykjavikiin, Lóan kotiin hakemaan nukkensa takaisin ja on yhtäkkiä keskellä Lóan tyttären katoamista.

Nukentekijä ei ollut mielestäni mitenkään erityisen hyvä romaani. Kielessä ei ollut mitään erityistä, tapahtumat jäivät aika tylsiksi ja ihmisetkin ärsyttivät. Alussa Sveinn oli hauska, lopussa vain ärsyttävä mokailija. Lóa oli äitinä huolissaan sairaasta tyttärestään, mutta eiköhän paranemista varten olisi keksittävä jotakin muuta kuin silikonisen seksinuken hankintaa nuorelle tytölle? Loppua kohden tarina parani - Margretin (Lóan sairas tytär) katoamisen jälkeen jaksoin lukea kirjan toisen puolikkaan putkeen mutta koska katoaminen tapahtui vasta kirjan puolivälissä ja loppuratkaisukin oli aika tylsä jäi koko kirja melko vaisuksi. No, tulipahan luettua ja taisi muuten olla ensimmäinen islantilaisen kirjailija kirja jonka luen. Tai ainakin ensimmäinen todella pitkään aikaan... Olen kerran käynyt Islannissa enkä tykännyt maasta (reissusta) yhtään joten olisikohan tälläkin joku pienenpieni merkitys asenteelleni jossain aivojeni sopukoissa...;)

**

 ***********maailmanvalloitusprojekti: Islanti********

Poikani Kevin

Poikani Kevin ( We need to talk about Kevin 2003)/Lionel Shriver, suom. 2006, 544 sivua

 Lionel Shriverin palkittu romaani Poikani Kevin kertoo kouluammuskelija Kevinin äidistä Eva Khatchadourianista joka kirjoittaa kirjeitä ex-miehelleen Franklinille pari vuotta tragedian jälkeen. Eva käy kirjeissään läpi pariskunnan onnellisen elämän ennen lapsia, hän kirjoittaa siitä, kun he vihdoin päättivät hankkia lapsen ja lopulta pästään myös seuraamaan Kevinin kehitystä nuoreksi mieheksi. Eva käy läpi syyllisyydentunteita, äidinrakkautta, hän miettii olisiko kaikki mennyt toisin jos hän olisi rakastanut Keviniä enemmän. Voiko lapsi olla jo syntyessään "paha"? Kevin oli hankala lapsi, hän teki ilkeitä temppuja läheisilleen. Kevin ei innostunut mistään, käytti vaippaa vielä kuusivuotiaana ja Eva miettii, kostiko poika hänelle koska hän ei ollut rakastanut Keviniä silloinkaan kun poika oli vielä vatsassa. Evan mies Franklin taas palvoi Keviniä ja oli sitä mieltä, että poika ei ikinä tehnyt mitään pahaa, että hän oli aivan tavallinen pikku poika. Eva tiesi kuitenkin jatkuvasti että jotain oli pielessä. Muutamaa päivää ennen kuudettatoista syntymäpäiväänsä Kevin päätyy hirmutekoon -hän ampuu  koulunsa voimistelusalissa useita oppilaita ja opettajan ja päätyy vankilaan.

Kirjan juonta en halua enemmän paljastaa, muutama sananen omasta mielipiteestäni toki tulee nyt. Poikani Kevin on ehdottomasti yksi rankimpia lukuelämyksiäni. Kirja oli rankka, vaikea, kauhea, joissakin kohdissa sain luettua kaksi sivua ja sitten oli pakko pitää taukoa ennen kuin pystyin jatkamaan. Silti Poikani Kevin on yksi parhaimpia lukemiani kirjoja. Kieli ja kerronta on nerokasta, kirjan päätös mielenkiintoinen. Itse en oikein usko siihen, että lapsi voi olla jo syntyessään paha. Säälin välillä Evaa, välillä myös Keviniä, ihmettelin perheen elämää, vanhempien kasvatusmenetelmiä ja ulkopuolisten suhtautumista perheen asioihin ja elämään. Kirja herätti todella paljon ajatuksia ja näin lukemisen jälkeenkin olen varma, että Kevinin ja Evan tarina jää mieleen pyörimään pitkäksi aikaa.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat valmiita kohtaamaan rankankin tarinan.

*****

ps! Muutin blogin ulkoasua hieman syksyisemmäksi, miltä näyttää?:)

kirjahankintoja

Uusimmat kirjahankinnat:

Käärinliinat / Marko Hautala 

Sakset / Laura Lindstedt

Ystävät hämärän jälkeen / John Ajvide Lindqvist (facebookin kautta)

Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja huuto.netistä

Sellaisia hankintoja, mielipiteitä kaipailisin etenkin tuosta Anne Frankista, kannattaako lukea?

Ammalla on arvonta uudessa blogiosoitteessa!

7 asiaa minusta

Sain Satulta todella kivan palkinnon/tunnustuksen. Haasteena on kertoa seitsemän asiaa itsestään. Minä siirryn hieman pois kirjajutuista ja kerron seitsemän perusfaktaa itsestäni:)

 1. Opiskelen psykologiaa toista vuotta ja päivä päivältä olen entistä varmempi että tämä on minun juttuni. Aine on mielestäni maailman mielenkiintoisin, joka päivä oppii uutta ja tietoa on niin paljon, että kaikkea ei ikinä ehdi oppia. Mikä on mielenkiintoisempaa kuin ihmismieli?

2. Löysin vasta vuosi sitten, aloittaessani opinnot, parhaan ystäväni. Tutustuimme opiskelujen alkaessa elokuun lopussa ja tänä päivänä tuntuu kuin olisimme tunteneet toisimme aina. Olemme todella samanlaisia, opiskelemme samaa alaa, olemme molemmat kirjahulluja, meillä on sama musiikkimaku, tykkäämme samoista asioista. Olen erittäin onnellinen siitä, että vihdoin 19-vuotiaana löysin parhaan ystäväni, ehdin jo hieman kaipailla häntä vuosien varrella ;)

3. Olen suomenruotsalainen, käynyt ruotsinkieliset koulut ja opiskelen myös nyt ruotsiksi. Äitini kanssa puhun ruotsia, isäni taas on täysin suomenkielinen.

4. Opin vasta tämän kesän aikana lukemaan montaa kirjaa yhtaikaa. Ennen olen pystynyt keskittymään vain yhteen kirjaan kerralla, mutta tälläkin hetkellä minulla on raskas Poikani Kevin -kirja meneillään mutta siinä sivussa yksi helpompi ja kevyempi kirja.

5. Aloitin loppukesästä aktiivisen lenkkeilyn ja nyt olen kohta 7 viikon ajan käynyt juoksulenkillä 3 kertaa viikossa. Olen jo nyt huomannut että liikunta auttaa moneen vaivaan;)

6. Olen myös harrastanut yleisurheilua kymmenisen vuotta. Aktiiviharrastus jäi kun muutin vuosi sitten Turkuun pois valmentajaisäni läheltä, mutta ehkäpä jatkan vielä jossain vaiheessa. Kilapilin ja treenasin muutaman vuoden ajan kunnolla, kävin leireillä ja kesät menivät kilpaillessa.

7. Työskentelin kesän vuodeosastolla ja tykästyin työhön kovasti. Jos en opiskelisi psykologiaa, minusta voisi tulla sairaanhoitaja.

Tämä haaste on ollut jo todella monella, annan sen eteenpäin Susalle koska en ole varma onko hän sitä vielä saanut:)

Kiitos vielä kovasti Satu!

Juoksija

Juoksija / Jussi Siirilä. Gummerus, 2009. 255 sivua

Luin Jussi Siirilän Juoksijan Leenan suosittelemana. En ole lukenut montakaan tämän tyylistä kirjaa. Siirilä kirjoittaa satiireja -hauskoja romaaneja ajankohtaisista yhteiskunnallisista aiheista. Juoksija kertoo Matti Järvestä joka on syntynyt pohjoisessa ja syntymänimeltään Oula Matti Näkkäläjärvi. Matti Järvi asuu kuitenkin pääkaupungissamme ja työskentelee markkina-analyytikkona. Työn jälkeen hän harrastaa lenkkeilyä ja palapelejä. Matti on päättänyt unohtaa lapsuutensa pohjoisessa, hän häpeää Helsingissä vierailevaa äitiä joka ei ymmärrä Stockmannin vaatteita eikä Matin hienoja designesineitä mutta määräilee kuitenkin mielellään Matin asioita. Äiti tahtoisi Matin löytävän itselleen vaimon ja kun äiti on palannut pohjoiseen Matti kutsuu työkaverinsa Reetan kylään. Treffit eivät mene putkeen ja kun Matin elämää vielä saapuu häiritsemään alakertaan muuttanut Ahmedin perhe Matti saa tarpeekseen ja ryhtyy mielenkiintoisiin tekoihin. Matin elämään tulee täyskäännös näiden tapahtumien jälkeen ja siitä alkaa uudenlainen seikkailu.

Eräänä päivänä Matin oven takan seisoo nuorin Ahmed, kuusivuotias Ohmat jonka kanssa Matti aloittaa matkan Euroopan halki kohti Somaliaa jossa he luulevat Ohmatin mummin asuvan mustan ja valkoisen vuohen kanssa. Matkalla sattuu ja tapahtuu kaikkea mahdollista. Matin ennakkoluulot ja käsitykset pakolaisista, ulkomaalaisista, mustista ja valkoisista muuttuvat matkan aikana ja loppujen lopuksi Matti taitaa löytää hakemansa - oman paikkansa elämässä.

Juoksija on hauska kertomus suomalaisesta miehestä. Minä tykkäsin kirjasta, koska se käsitteli vakaviakin aiheita ( rasismi, maahanmuuttajat jne) hauskalla tavalla. Tunnistin Matin ajattelutavassa oman isäni, perus-Suomiäijän, ajatuksia ja taidankin seuraavaksi vinkata kirjasta isälleni;) Pieni Osman on herttainen kaveri -tykästyin somalipoikaan kovasti ja minusta oli hellyyttävää kuinka hän teki kaikkensa löytääkseen taas rakkaansa (sulloutui matkalaukkuun...). Juoksija oli ennen kaikkea hauska ja erittäin tapahtumarikas kirja, minä en yleensä lue tämäntapaisia kirjoja mutta tykkäsin kovasti. Ainut negatiivinen asia jonka näin keksin, oli ehkä juuri tapahtumien rikkaus. Jatkuvasti tapahtui jotain -Matin ja Ohmedin matkalle sattui älyttömästi kaikkea mutta kaikesta selvittiin ilman rangaistuksia. Mutta kyllä nyt tekisi mieli lukea muitakin Jussi Siirilän kirjoja...

****

Riikka Pulkkisen haastattelu syyskuun Trendissä

Uusimmassa Trendissä oli mielenkiintoinen haastattelu Riikka Pulkkisen kanssa. Jos jotakuta kiinnostaa Pulkkisen ajatukset mm. hänen toisesta romaanistaan, kannattaa etsiä käsiinsä syyskuun Trendi. Haastattelussa on muuten tajuttoman kauniita kuvia Pulkkisesta ihanassa ympäristössä!

kuvat suoraan syyskuun Trendistä

Syysuutuuksia 2010

Selasin ajankuluksi Hesarin syksyn uutuuskirjalistaa. Alla listalta poimittuja kirjoja, jotka itse haluan lukea. Aikamoinen (miellyttävä tosin) urakka edessä;)

Eksyneen muistikirja / Seija Ahava
Kehys / Jukka Laajarinne
Ketunmorsian / Matti Larjavaara
Minä, sisareni / Katriina Ranne
Aida / Marja-Leena Virtanen

Nukkuu lapsi viallinen / Siiri Enoranta
Sarastus / Leena Inkeri Erkkilä
Kaksi rakkautta / Paula Havaste
Toisen taivaan alla / Virpi Hämeen-Anttila
Seitsemäntoista / Juha Itkonen

Karkkipäivä / Markus Nummi
Kylmä kamari / Ulla-Maija Paavilainen
Mitä ikinä keksitkin pelätä / Jukka-Pekka Palviainen
Talven jälkeen valo / Piia Posti
Totta / Riikka Pulkkinen
Enkelten kirja / Markku Pääskynen

Lounge / Markku Rönkkö
Hengästynyt elämä / Hannu Salmenkallio
Leposija Kilimakitossa / Esa Salminen
Historia on minut vapauttava / Jussi Siirilä
Emma ja Uno / Märta Tikkanen
Ripa / Varpu Vilkuna

Jeninin aamut / Susan Abulhawa
Näkymätön / Paul Auster
Fatiman käsi / Ildefonso Falcones
Viikko joulukuussa / Sebastian Faulks
Karkumatka / Anna Gavalda
Toiveet jotka toteutuvat / Thomas Glavinic

Torakka / Rawi Hage
Yksinäisyyden kaivo / Radclyffe Hall
Kaunis Maria / Oscar Hijuelos
Kuinka kuolleita käsitellään / John Ajvide Lindqvist (minäkin sain tämän Facebookin kautta joten se odottaa lukemista jo hyllyssä;)
* Nukentekijä / Gudrun Eva Minervudottir

Hengityskeinu / Herta Müller
Tänään en haluaisi tavata itseäni / Herta Müller
Kosto:rakkaustarina / Joyce Carol Oates
Älä kysy yöltä / Amos Oz
Shantaram / Gregory David Roberts
Viikonloppu / Bernhard Schlink

Jotkut kirjoista olen jo nähnyt kirjakaupan hyllyillä, loput ilmestyvät syksyn aikana. Onko joku jo ehtinyt lukea jonkun syksyn kirjauutuuksista? Mitä uutuutta te muut odotatte eniten? Minä odotan varsinkin Riikka Pulkkisen uutta romaania luettuani juuri mainion Rajan.

Tulen syksyn aikana palaamaan tämän listan pariin, merkitsen tänne kun olen lukenut kirjan listalta ja linkitän arvosteluuni:)

(* = luettu)

Ruoho laulaa

Ruoho laulaa (The Grass is Singing 1950) / Doris Lessing. suom. 1978. 234 sivua

 Sain juuri luettua Doris Lessingin esikoisromaanin Ruoho laulaa. Kirja kertoo Mary ja Dick Turnerin kaikkea muuta kuin onnellisesta avioliitosta eteläisessä Afrikassa. Mary on onnellinen nuori nainen kunnes ymmärtää, että hänen pitää mennä naimisiin jotta hän saisi lähipiirinsä hyväksynnän. Niinpä Mary päättää hankkia itselleen aviomiehen ja kun maalta kaupunkiin käymään tullut Dick Turner ihastuu Maryyn ja kosii tätä, Mary päättää suostua. mary muutta Dickin mukana maalle jossa Dickillä on tila. Maryn maailma ja elämä muuttuu totaalisesti -mikään maalla ei ole samalla tavalla kuin kaupungissa johon Mary on tottunut. Dick on köyhä, talo ränsistynyt, pieni hökkeli ja kaiken lisäksi Dick tekee hulluna töitä yrittäen pelastaa tilansa ja saada edes vähän rahaa jotta hän pystyisi elättämään vaimonsa ja itsensä. Kun Dick on päivät töissä Mary jää yksin kotiin. Hän ei tule lainkaan toimeen Dickin palkkaamien palvelijoiden kanssa -palvelijana toimii aina alkuasukas, musta mies joita Mary pelkää ja inhoaa. Marylla ei ole mitään tekemistä, lähimmät naapurit asuvat kaukana ja ovat kaiken lisäksi epämiellyttäviä. Pikkuhiljaa Mary sairastuu psyykkisesti, hän ei ole tehty maalaiselämään. Turnereiden avioliitto saa traagisen lopun eräänä helteisenä kesäyönä kun parin silloinen palvelija Moses tekee päätöksensä joka vaikuttaa kaikkien elämään.

Ruoho laulaa ei millään yltänyt yhtä hyväksi kirjaksi kuin ensimmäinen lukemani Lessing, Viides lapsi. Ei tämäkään huono ollut. tarina muuttui loppua kohden mielenkiintoiseksi ja imaisi mukaansa. Jotenkin kirjaa latisti mielestäni se, että jo ensimmäisessä luvussa tavallaan kerrottiin miten Turnereiden käy. Olisin mielelläni yllättynyt sitten kirjan lopussa. Kirjan takakannen luettuani odotin enemmän mustien ja valkoisten välisistä rotueroista, loppujen lopuksi sitä ilmaantui oikeastaan vain Maryn käytöksessä alkuasukaspalvelijaa kohtaan. Ihan luettava romaani, ei parasta lukemaani Lessingiä (hahh, olen lukenut tämän lisäksi vain Viides lapsi-kirjan) mutta etenkin loppua kohden mukaansatempaava tarina.

**+

kirjastossa

Vapaapäivän kunniaksi tein reissun kirjastoon. mukaan tarttui muutaman kirjailijan kirja, jotka ovat pakko tutustua-listallani:)

Bo Carpelan -Barndom (Lapsuus)

Monika Fagerholm - Ihanat naiset rannalla

muutama muukin kirja tarttui matkaan

J.D.Salinger - Sieppari Ruispellossa

Katariina Souri - Pillerinpyörittäjä

Tuomas Vimma - Gourmet

ja

Gudrun Eva Minervudottir - Nukentekijä

Onko joku lukenut jonkin ylläolevista kirjoista? Esimerkiksi Sieppari ruispellossa on minulle niin klassikko, että se on pakko lukea;)

Sattumuksia Brooklynissa

Sattumuksia Brooklynissa / Paul Auster. 2005 (suom. 2008). 363 sivua

Paul Auster on ollut jo tovin pakko tutustua-listallani ja nyt tartuinkin Austerin Sattumuksia Brooklynissa -romaaniin. Kirjan kertojana toimii kuusikymppinen Nathan Glass joka muuttaa Brooklyniin avioeron ja syöpähoitojen jälkeen "kuolemaan". Nathan ei kuole -syöpä on saatu kuriin hoidoilla ja yhtäkkiä Nathanin elämä muuttuukin kertaheitolla. Nathan tapaa Brooklynissa aluksi sisarenpoikansa Tomin joka on töissä miesten yhteisen tuttavan Harry Brightmanin kirjakaupassa. Pian Nathanin ja Tomin seuraksi saapuu myös Tomin sisarentyttö Lucy joka ei suostu puhumaan sanaakaan. Lucyn äidistä, Aurorasta ei ole tietoakaan -puhumaton tyttö ei anna Nathanille ja Tomille vinkkiä siitä, missä hänen äitinsä on. Nathan tapaa Brooklynissa ja sen ulkopuolella paljon uusia ihmisiä ja hänen elämänsä uudessa kaupungissa asettuu uomiinsa. Mies kerää toisten ihmisten tarinoita ja sattumuksia omaa kirjaansa varten mutta kohta myös Nathanin elämään saapuu piristystä ja vaihtelua. Nathan onkin yhtäkkiä maailman onnellisin mies-onnellinen siitä että saa olla elossa, hengittää uuden aamun ilmaa ja viettää aikaa rakkaimpien parissa vaikka hän alun periin muutti Brooklyniin kuolemaan. Paljon ehtii sattua ja tapahtua, monta uutta tuttavuutta syntyä ennen kuin kaikki ihmiskohtalot alkavat selvitä.

Sattumuksia Brooklynissa oli ehdottomasti parempi kuin osasin odottaa -positiivinen yllätys. Kieli oli monipuolista, vaihtelevaa, ennen kaikkea hauskaa. Kirjassa riitti tapahtumia, kaikki tunteet käytiin läpi. Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia - Nathaniin pystyin jotenkin helposti samaistumaan vaikka hän on kuusikymppinen mies ja minä kaksikymppinen nainen. Myös nuori Lucy ja Lucyn eno Tom olivat mielenkiintoisia seurattavia. Kirja oli erittäin hauska, en ole pitkään aikaan nauranut ääneen yhtä usein kuin tätä kirjaa lukiessani. Kirja oli nopelukuinen ja juuri sellaista kaipasinkin luettuani juuri viikon verran Kirjan kansaa. Kirjan lopussa tapahtui yllättäviä asioita, melkeinpä täyskäännös mutta loppu oli silti onnistunut ja onnellinen. Erittäin miellyttävä lukukokemus, tämä tarkoittaa sitä, että lukulistalleni ilmestyy Paul Austerin toisiakin teoksia! Suosittelen:)

****+

Veteen pudonneet

Veteen pudonneet / Riitta Jalonen. 2007. 130 sivua.

 Riitta Jalosen Veteen pudonneet on tiivis, lyhyt romaani joka kertoo nuoren Elsi-tytön lapsuudesta ja nuoreksi naiseksi kasvamisesta. Kirjan alussa Elsin isoisä kuolee ja hänen vaatteensa poltetaan järven jäällä. Isoisän kuoleman jälkeen Elsin elämä täyttyy arjesta äidin ja isän kanssa -joihin Elsin suhde on aika pinnallinen. Elsi on melko yksinäinen, naapurissa asuvan Anteron kanssa kuitenkin leikitään ja pussaillaan. Elsin vanhemmat viettävät peli-iltoja tuttavien kanssa, silloin Elsi saa olla mukana sekoittamassa korttipakkaa.

Kirja on täynnä symboleita - isoisän kuoleman jälkeen Elsin nenäverenvuodot lisääntyvät, tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Isoisältä saatu puukko tekee joskus haavoja Elsin käsivarsiin, käsivarret on välillä huuliharppuja joita voi soittaa. Puusta veistetyt nuket, isoisältä saatu Lempi-nukke ja kisukarva, vanha oravannnahka, ovat tiiviisti mukana Elsin lapsuudenleikeissä.

Elsi on välillä yksinäinen, tarkkailija, miettivä, pohtiva lapsi. Isoisäsaapuu kuolemansa jälkeen useasti Elsin eteen, neuvonantajana, kaverina, isoisänä. Elsi oppii ja oivaltaa, kasvaa pikkuhiljaa nuoreksi naiseksi. Veteen pudonneet jättää paljon lukijan tulkinnan varaan, teksti on tiivistä ja monimuotoista, aistikasta, paikoin runollista. Koska kirja jätti niin paljon tulkinnan varaa ja symboleita oli paljon, lukijana oli pakko olla jatkuvasti hereillä ja mietteliäänä oli minun välillä hankala ymmärtää kaikkea. Niin hyvä kirja ei ollut, että olisin jälkeenpäin jäänyt erityisemmin miettimään, mitäköhän Elsi silloin ja silloin ajatteli? Luin kirjan yhdeltä istumalta, mutta en valitettavasti voi sanoa että se tempaisi mukaansa. Halusin kirjan vain luettua, jotta voisin aloittaa seuraavaa. Tykkään yleensä laspen näkökulmasta kirjoitetuista kirjoista ja se oli hyvää tässäkin, mutta jotenkin kirja jäi todella pinnalliseksi, en päässyt oikein sisään tarinaa kun se jo loppui...

**

Kirjan kansa

Kirjan kansa / Geraldine Brooks 2007. 419 sivua

 Geraldine Brooksin Kirjan kansa oli lukulistallani koko kesän, mutta vasta nyt kesän viimeisinä päivinä sain aloitettua kirjan. Kirjan kansa kertoo kirjakonservoija Hanna Heathista joka saa työtehtäväkseen tutkia vanhaa juutalaiskirja haggadaa. Hanna matkustaa työn perässä sodanjälkeiseen Sarajevoon ja työn alettua hän tutustuu kirjan historiaan mutta myös uusiin ihmisiin josta tulee Hannalle tärkeitä. Hannan päivät täyttyvät mielenkiintoisen projektin pariin uppoutumisesta ja uusien tuttavuuksien kanssa seurustelusta. Hänen mieltään painaa aina välillä huono suhde omaan äitiinsä; kun menestyvä lääkäriäiti joutuu sairaalaan alkaa Hanna miettiä suhdetta äitiinsä yhä enemmän.

Kirjan luvut hyppelevät nykypäivässä ja Hannan työn parissa sekä haggadan historian parissa. Yksi luku kuvaa vuotta 1996, seuraava 1400-lukua. Tämä lisäsi mielestäni kirjan mielenkiintoa ja oli kivaa vaihtelua. Historialliset tapahtumat, 1400-luvun elämä sekoitettuna nykypäivän menoon, Hannan omaan elämään, hänen ihmissuhteisiinsa ja työhönsä omistautumista oli mukava seurata vuorotellen. Historialliset osat oli paikka paikoin hieman puuduttavia, suurimmaksi osaksi kuitenkin vasrin mielenkiintoisia. kieli oli sujuvaa, muutamassa kohdassa ärsytti monet vieraskieliset sanat joita ei ollut käännetty ja joita en ymmärtänyt mutta niitä ei onneksi ollut kovin tiuhaan.

Summa summarum; erittäin mielenkiintoinen, luettava romaani. Historian ja nykypäivän sekoittaminen pelkkää plussaa, ihmissuhdekiemuroiden lisääminen tarinaan myös plussaa. Tässä romaanissa oli "kaikkea" ja vaikka lukemiseen meni viikon illat, oli lukukokemus mitä miellyttävin:)

****

******maailmanvalloitusprojekti: Bosnia & Herzegovina ( Sarajevo)*****