Nukentekijä

Nukentekijä (Skaparinn 2008)/ Gudrún Eva Minervudóttir, suom. 2010,  296 sivua

 Gudrún Eva Minervudóttirin romaani Nukentekijä alkaa mielenkiintoisesti. Entinen kuvanveistäjä Sveinn elättää itsensä tekemällä seksinukkeja miehille. Eräänä päivänä hänen talolleen eksyy keski-ikäinen kahden lapsen äiti Lóa joka varastaa yhden Sveinnin nukeista. Lóa haluaa nuken vakavaa anoreksiaa sairastavan tyttärensä seuraksi, hän ajattelee että tytön ei tarvitsisi olla yksin vaan hänellä olisi seuraa nukesta. Yhtäkkiä Lóan sairas tytär katoaa koulusta jossa hän on ollut kirjoittamassa koetta. Samaan aikaan myös Sveinn saapuu Reykjavikiin, Lóan kotiin hakemaan nukkensa takaisin ja on yhtäkkiä keskellä Lóan tyttären katoamista.

Nukentekijä ei ollut mielestäni mitenkään erityisen hyvä romaani. Kielessä ei ollut mitään erityistä, tapahtumat jäivät aika tylsiksi ja ihmisetkin ärsyttivät. Alussa Sveinn oli hauska, lopussa vain ärsyttävä mokailija. Lóa oli äitinä huolissaan sairaasta tyttärestään, mutta eiköhän paranemista varten olisi keksittävä jotakin muuta kuin silikonisen seksinuken hankintaa nuorelle tytölle? Loppua kohden tarina parani - Margretin (Lóan sairas tytär) katoamisen jälkeen jaksoin lukea kirjan toisen puolikkaan putkeen mutta koska katoaminen tapahtui vasta kirjan puolivälissä ja loppuratkaisukin oli aika tylsä jäi koko kirja melko vaisuksi. No, tulipahan luettua ja taisi muuten olla ensimmäinen islantilaisen kirjailija kirja jonka luen. Tai ainakin ensimmäinen todella pitkään aikaan... Olen kerran käynyt Islannissa enkä tykännyt maasta (reissusta) yhtään joten olisikohan tälläkin joku pienenpieni merkitys asenteelleni jossain aivojeni sopukoissa...;)

**

 ***********maailmanvalloitusprojekti: Islanti********