Veteen pudonneet

Veteen pudonneet / Riitta Jalonen. 2007. 130 sivua.

 Riitta Jalosen Veteen pudonneet on tiivis, lyhyt romaani joka kertoo nuoren Elsi-tytön lapsuudesta ja nuoreksi naiseksi kasvamisesta. Kirjan alussa Elsin isoisä kuolee ja hänen vaatteensa poltetaan järven jäällä. Isoisän kuoleman jälkeen Elsin elämä täyttyy arjesta äidin ja isän kanssa -joihin Elsin suhde on aika pinnallinen. Elsi on melko yksinäinen, naapurissa asuvan Anteron kanssa kuitenkin leikitään ja pussaillaan. Elsin vanhemmat viettävät peli-iltoja tuttavien kanssa, silloin Elsi saa olla mukana sekoittamassa korttipakkaa.

Kirja on täynnä symboleita - isoisän kuoleman jälkeen Elsin nenäverenvuodot lisääntyvät, tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Isoisältä saatu puukko tekee joskus haavoja Elsin käsivarsiin, käsivarret on välillä huuliharppuja joita voi soittaa. Puusta veistetyt nuket, isoisältä saatu Lempi-nukke ja kisukarva, vanha oravannnahka, ovat tiiviisti mukana Elsin lapsuudenleikeissä.

Elsi on välillä yksinäinen, tarkkailija, miettivä, pohtiva lapsi. Isoisäsaapuu kuolemansa jälkeen useasti Elsin eteen, neuvonantajana, kaverina, isoisänä. Elsi oppii ja oivaltaa, kasvaa pikkuhiljaa nuoreksi naiseksi. Veteen pudonneet jättää paljon lukijan tulkinnan varaan, teksti on tiivistä ja monimuotoista, aistikasta, paikoin runollista. Koska kirja jätti niin paljon tulkinnan varaa ja symboleita oli paljon, lukijana oli pakko olla jatkuvasti hereillä ja mietteliäänä oli minun välillä hankala ymmärtää kaikkea. Niin hyvä kirja ei ollut, että olisin jälkeenpäin jäänyt erityisemmin miettimään, mitäköhän Elsi silloin ja silloin ajatteli? Luin kirjan yhdeltä istumalta, mutta en valitettavasti voi sanoa että se tempaisi mukaansa. Halusin kirjan vain luettua, jotta voisin aloittaa seuraavaa. Tykkään yleensä laspen näkökulmasta kirjoitetuista kirjoista ja se oli hyvää tässäkin, mutta jotenkin kirja jäi todella pinnalliseksi, en päässyt oikein sisään tarinaa kun se jo loppui...

**