Ifa / Jukka Tervo

Ifa / Jukka Tervo

Iván Rotta, 2013. 379 sivua.

Kannen suunnittelu: Kalle Pyyhtinen / utudesign

Mistä minulle? kustantajan tarjoama arvostelukpl

Sain Jukka Tervon tuoreen romaanin Ifa arvostelukappaleena kustantajalta. Kirja vaikutti kiinnostavalta: muistinsa menettänyt muusikko makaa sairaalassa ja alkaa pala palalta muistaa asioita menneisyydestään. Historiallinen romaani joka sisältää paljon populaarikulttuuria ja muistoja lapsuudesta, nuoruudesta ja nykypäivästäkin.

Kirjan alussa keski-ikäinen muusikkomies herää sairaalassa. Hän on menettänyt muistinsa, eikä muista miksi on sairaalaan joutunut, eikä osaa kertoa mitään perheestään tai elämästään ylipäänsä. Pikkuhiljaa, psykiatri (?) Harrin avulla mies alkaa muistelemaan ja muistamaan asioita elämästään. Lapsuudesta muistuu mieleen palasia, muusikkouran varrelta legendaarisia tarinoita ja pian myös asioita nykypäivästä, perheenjäsenistä ja muistinmenetystä edeltävistä tapahtumista. Pala palalta mies rakentaa historiansa uudelleen.

Kirja on tarinaltaan kiinnostava. Miehen muisteluja pienestä kainuulaisesta kotikylästä on kiva lukea, kuten myös populaarikulttuurin värittämästä Suomesta. Musiikkiaihetta oli minun makuuni kirjassa ehkä hieman liikaa, koska se ei suosikkiaiheisiini kuulu. Mutta tuohan on ihan vain subjektiivinen mieltymyskysymys, eikä sinänsä kirjan vika.

Myös kirjan rakenne on kiinnostava. Mies muistaa elämästään osia pala palalta, ja kirja on myös koottu samalla tavalla. Ajassa hypitään kovasti, ja se teki minusta rakenteesta samalla sekavan. Välillä olin varsin hukassa sen kanssa, missä ajassa mennään ja mitä elämänvaihetta mies nyt muistelee. Myös nykypäivän tapahtumat, mitkä asiat oikeasti sairaalassa tapahtuivat, jäivät minulle usein arvoitukseksi. Toisaalta sairaalassa herännyt, muistinsa menettänyt mies voi kokea kaiken varsin sekavana ja ahdistavana, joten sinänsä kirjan rakenne antaa miehen ajatuksista varmasti varsin uskottavan kuvan, vaikka se teki myös minusta lukijana sekavan ja vaikeutti keskittymistäni.

Kirjan kieli on helppoa ja varsin sujuvaa, ja paikoittain uppouduin tarinan vietäväksi pidemmäksikin aikaa. Valitettavasti keskittymiseni kuitenkin herpaantui heti kun ajassa hypittiin, ja putosin kärryiltä. Kertojamiehen elämään on mahtunut paljon kiinnostavia ihmissuhteita, joiden kuvailu oli kirjan parhaimpia ja kiinnostavimpia asioita. Erilaisia naisia, erilaisia suhteita ja ikuinen rakkauden nälkä ja lopulta myös sen tosirakkauden löytyminen ja sen menettämisen pelko ovat suuressa roolissa läpi kirjan.

Kokonaisuutena Ifa osoittautui minulle varsin vaikeaksi kirjaksi. En päässyt tarinaan aivan kunnolla sisään, vaikka aihe kiinnosti ja kaiken unohtaneen miehen muistojen palaamista olikin lukijana kiinnostavaa seurata. Sekava ja jotenkin vaikea rakenne teki tästä kuitenkin minulle tähän hetkeen varsin raskaan lukukokemuksen, mutta voi olla ettei kiireisen opiskelusyksyn alku ole olosuhteina vaikeahkolle kirjalle se kaikkein otollisin.

★★★-

Pyhän lehden kirja / F.G. Haghenbeck

Pyhän lehden kirja / F.G. Haghenbeck 

Iván Rotta, 2013. 335 sivua.
Alkuteos: Hierba Santa, 2009.

Suomentanut: Samuli Arkko

Kannen suunnittelu: Kalle Pyyhtinen

Mistä minulle? kustantajalta saatu arvostelukpl

Kiinnostuin Frida Kahlon elämästä kertovasta Pyhän lehden kirjasta saatuani kustantajalta luettavakseni kirjan ensimmäisen luvun. F.G. Haghenbeck kertoo kirjassaan fiktiivisen, mutta kuitenkin tositapahtumiin perustuvan tarinan taiteilijasta, jonka elämä oli todella mielenkiintoinen.

Kirja käy läpi koko Kahlon elämän, syntymästä hänen kuolemaansa saakka. Kirjan alussa löytyy selitys myös kirjan nimelle. Pyhän lehden kirja oli muistikirja, jonka Frida sai lahjaksi rakastetultaan. Hän keräsi siihen muistoja, ruokaohjeita ja tapahtumia ja piti kirjaa useimmiten lähellään. Fridan elämään kuuluu aikuisiällä taiteen luomisen ja hyvän ruoan valmistuksen lisäksi myös Diego Rivera, elämänmittainen kumppani johon Fridalla on myrskyisä, raadollinen suhde. Frida ja Diego ovat rakastavaisia, ja pysyvät kumppaneina koko elämän, vaikka kummallakin on siinä sivussa muita suhteita. Fridalla on omat kuvionsa niin Lev Trotskin kuin erään työtoverin vaimonkin kanssa, ja Diego ihastuu lähes jokatoiseen vastaantulevaan naiseen.

Pyhän lehden kirja on ennen kaikkea todella kiinnostava kuvaus mielenkiintoisesta persoonasta. Frida Kahlo oli salaperäinen, erikoinen, maaginen henkilö joka etenkin taiteensa kautta toi persoonallisuuttaan esille. Tällainen kirja olisi ollut tylsä ilman Fridan persoonaa, mutta nyt tämä oli kiinnostava ja kiehtova. Myös Fridan ja Diegon välinen suhde on todella kiinnostavasti kuvailtu, ja nostatti kirjan lukemisen aikana minussa tunteita laidasta laitaan. Välillä pariskunnan välit olivat lempeät ja sympaattiset, seuraavalla sivulla taas ärsyynnyin kummankin itsekkyyteen, ainaisiin väärinkäsityksiin ja toisen kaltoin kohteluun, pettämiseen ja salailuun. Tuli kuitenkin selväksi, että Fridalla ja Diegolla oli jonkinlainen syvä yhteys, joka piti heidät kaikesta huolimatta yhdessä.

Kirja on helppolukuinen ja suomennos minun silmääni sujuva ja toimiva. Kielessä ei ole turhia kikkailuja, vaan se on pidetty helppona, ymmärrettävänä ja nopealukuisena. Pidin siitä. Myös "tavallisen tekstin" väliin, lukujen loppuun upotetut ruokaohjeet, reseptit Fridan Pyhän lehden kirjasta, olivat todella kiva ja piristävä lisä.  En tosin ehkä ihan jokaisen reseptin kohdalla jaksanut lukea läpi ohjetta, jossa selostettiin missä vaiheessa mikäkin aines tulee pataan lisätä, mutta ohjeet olivat kuitenkin kiva lisä kirjaan, ja niihinhän voi palata vaikkapa myöhemmässä vaiheessa. Kirjan kansi ei ole minusta mikään silmiä hivelevän kaunis, tai edes kovinkaan hyvin kirjaan sopiva, mutta nämähän on näitä makuasioita...

Pyhän lehden kirja oli minulle mukava lukukokemus. Sain tietää paljon lisää (on sitten faktaa tai fiktiota) minulle ennestään tuntemattomasta taiteilijasta (nimen olen tietysti aiemmin kuullut), sain tietää lisää Meksikon kulttuurista ja sain myös kivoja ruokaohjeita. Kokonaisuutena pidin kirjasta kovasti, vaikka Fridan elämä ei todellakaan vaikuttanut olevan onnellisimmasta ja helpoimmasta päästä, ja kirjan tapahtumat ovat harvoin ruusuisen mukavia. Tunnelmaltaan kirja ei siis ollut mitä valoisin, mutta ei nyt jatkuvasti täysin synkkäkään. Olen samaa mieltä kirjan takakansitekstin kanssa siitä, että Pyhän lehden kirja on hieno kunnianosoitus modernin taiteen suunnan muuttaneelle naiselle.

★★★★

Ps! Lisäsin arvontapalkintojen listaan muutaman uuden kirjan, joten osallistumaan kaikki, jotka eivät vielä ole sitä tehneet ;).