Takana puhumisen taito / Anna-Leena Härkönen

Takana puhumisen taito / Anna-Leena Härkönen

Kirjakauppaliitto, 2014. 156 sivua

Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen

Mistä minulle? kirjastolaina

Anna-Leena Härkönen kuuluu ehdottomasti suosikkikirjailijoideni joukkoon, ja olen lukenut häneltä lähes kaikki ilmestyneet kirjat. Viime vuoden Kirjan ja ruusun päivän kirjana toiminut Takana puhumisen taito oli jäänyt tuoreeltaan lukematta, joten kun törmäsin tähän kirjastossa nappasin tietysti mukaani.

Kun kaipailen luettavaksi pikaisia herkkupaloja esimerkiksi arjen kiireeseen, luen usein Härkösen novelleja tai kolumneja. Tämäkin kirja oli kokoelma lyhyitä tekstejä arkisista asioista, mieleeni jäi erityisesti sosiaalisesta mediasta kertova teksti, sekä jonottamisen kauheudesta kertova teksti. Välillä kuitenkin mietin, että nuristaanko näissä teksteissä nyt turhasta. Tai siis, yritän olla perusposiitiivinen, ja nähdä asioissa aina ne hyvät puolet. Siksi en välttämättä ymmärrä, miksi kaikesta pitää valittaa ja jos katsoo kokonaiskuvaa ja maailmaa laajemmin, onko esimerkiksi jonottaminen lopulta niin kamalaa? Toisaalta ehkä näitä tekstejä ei pitäisi lukea niin tiukkapipoisena, mutta silti huomasin miettiväni, että onko nyt kärpäsestä tehty härkänen? Jos olet niin onnekas, että pääset lomamatkalle etelään, kannattaako reissu tuhlata siihen, että ärsyynnyt aurinkotuolien varaajista ja miettimällä parasta sotasuunnitelmaa, millä itse saat varattua aurinkotuolin koko päiväksi...

Aika monen tekstin kohdalla huomasin hieman ärsyyntyväni tekstin aiheesta ja siitä, että ne olivat minun näkökulmastani pikkujuttuja, joista minä en jaksaisi tehdä suurtakaan numeroa. Härkönen kirjoittaa toki hyvin ja muutamassa kohdassa sai ihan nauraakin, mutta kokonaisuutena olin hieman pettynyt tähän kirjaan. Kyllä minä osasin samaistua ja nauraa useammallekin tekstille, mutta kuitenkin jäi vähän sellainen plääh-tunne. Eikö oikeasti olisi ollut tärkeämpiä aiheita mistä kirjoittaa?

Takana puhumisen taito ei missään tapauksessa ole Härkösen parhaita kirjoja tai tekstikokoelmia. Nopeana välipalakirjana tämä toimi ihan ok, vaikka osa teksteistä jopa ärsyttikin. Pidän kuitenkin useimmiten Härkösen huumorista ja hänen nasevasta kirjoitustyylistään, ja kyllä joukkoon tosiaan mahtui niitä osuviakin tekstejä. Kirjan kansi on myös houkuttelevan näköinen, josta ehdottomasti plussaa. Nyt ei ehkä kuitenkaan harmita ihan niin paljon, etten tätä aikanaan omaan hyllyyni haalinut.

★★★

Miniä / Tuomas Kyrö

Miniä / Tuomas Kyrö

Kirjakauppaliitto, 2012. 122 sivua.

Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen

Mistä minulle? Kirjan ja ruusun päivän kylkiäinen booky.fistä

Vihdoin minäkin sain postista Kirjan ja ruusun päivänä tilaamani kirjapaketin. Murakamin ja Shieldsin lisäksi paketista löytyi tietysti myös Tuomas Kyrön Miniä, jonka luinkin putkeen heti eilen siivoushommien välissä.

Miniä saa appiukkonsa, mielensäpahoittajan, viikonloppuvieraaksi Helsinkiin. Appiukon Sysi-Suomi ja miniän muodikkaampi Helsinki joutuvat törmäyskurssille, ja kun appiukon mukaanraahaamat perunatkin jäätyvät pihalle, on soppa valmis. Kaiken lisäksi työelämässä menestyneen miniän pitäisi viikonlopun aikana hoitaa eräs suuri sopimus venäläisten kanssa kuntoon. Pian helsinkiläinen talo onkin täynnä kaikenlaista väkeä, on venäläisiä, lapsia ja nilkkansa nyrjäyttänyt vanhus joka välttämättä haluaa nukkua omissa lakanoissaan, vaikka vierashuoneessa on ihan uudet ja puhtaat, ja syödä aamiaiseksi paistettuja peruja vaikka kaapista löytyisi kaikenlaisia muroja ja muita herkkuja.

Kyllä minä taas viihdyin Kyrön ja mielensäpahoittajan ajatusten parissa! Minusta oli kivaa vaihtelua, että tällä kertaa kertojana toimi miniä jonka kautta myös appiukon ajatuksille tuli hieman erilainen näkökulma. Hauskaa oli myös lukea, kuinka venäläiset liikemiehet reagoivat hassuun vanhaan pappaan joka istuu pyörätuolissaan karvalakki päässä ja vänkää peruista.

Kyrö on siis taas kerran onnisunut kirjoittamaan hauskan ja viihdyttävän kirjan. Miniä on humoristinen mutta samalla lämmin ja oivaltava kirja, aivan kuten Mielensäpahoittajatkin. En osaa sanoa tästä enempää, taattua, hyvää Kyröä, kirja, jonka voisin lukea uudelleen vaikka heti. Lisäsivut eivät olisi pahitteeksi, minä ainakin lukisin niin mielelläni lisää. Tosin Miniä on loppua myöten täydellisen toimiva paketti näinkin.


★★★★★ 

Miniää on luettu blogimaailmassa jo ahkerasti. Esimerkiksi Kirsi, Jokke, Tuulia, Maija ja Nalice ovat jo kirjoittaneet tästä.