 |
| Rautatie / Juhani Aho. 1.painos vuonna 1884. Äänikirjan lukijana Tuija Aalto. Kesto 2h 58 min. |
Kun jatkoin puolimaratonharjoitteluani nyt kesällä, otin lenkkikaveriksi äänikirjat. Aiemmin kuuntelin musiikkia lenkkeillessäni, mutta tylsistyin samoihin kappaleisiin enkä jaksa jatkuvasti etsiä uusia. Niinpä päätin kokeilla, miltä tuntuisi kuunnella kirjaa. Minähän olen (aiemmin ollut) sitä mieltä, että kirjan täytyy tuntea käsissään lukiessaan, sivuja täytyy kääntää omin sormin, sanat nähdä edessään, tuntea kirjan tuoksun nenässään. Mutta täytyypä myöntää, että lenkkikaverina äänikirja menee vallan mainiosti!
Eksyin siis LibriVoxin sivuille ja löysin sieltä Juhani Ahon kirjoittaman klassikkoromaanin Rautatie luettuna suomeksi. Muutama lenkki ja yksi klassikko lisää taas "luettuna";)
Rautatie on kertomus miehestä ja naisesta, ukosta ja akasta, Matista ja Liisasta. Matti ja Liisa asuvat pienessä mökissään, pihalla on sauna sekä talli lehmälle ja hevoselle. Kun Matti käy tervehtimässä rovastia, kuulee hän, että Lapinlahdelle on tullut rautatie. Matti ihmettelee mikä se sellainen on, meneekö siinä tosiaan joku vaunu hurjaa vauhtia, joku joka ennättää Ranskaanskin viidessä päivässä? Vähän myöhemmin rautatiestä kuulee myös Liisa, joka Matin tapaan ihmettelee tätä outoa ilmestystä. Mikä se sellainen vekotin on, joka rautatiellä kulkee ja jossa on sekä isoja että pieniä pyöriä? Ja ihan ilman hevosen vetämistä se vaunu siellä kulkee, niin Liisa kuuli.
Juhannuksen aikaan Matti ja Liisa päättävät lähteä Lapinlahdelle kirkkoon, rautatietähän he eivät missään tapauksessa lähde katsomaan. Kirkko jää kuitenkin käymättä kun he matkallaan tapaavat monia ihmisiä, jotka kaikki puhuvat tuosta ihmeellisestä rautatiestä. Niinpä Matti ja Liisa kävelevät katsomaan rautatietä, huomaavat jopa pian istuvansa junan kyydissä! Matti ja Liisa jotka eivät kuukausia aiemmin uskoneet korviaan, istuvat nyt itse rautatiellä kulkevassa vaunussa. Juna kulkee niin kovaa, että Matti on vauhdissa menettää lakkinsa. Junassa Matti ryhtyy kaveeraamaan erään matkustajan kanssa ja junamatkan loppu ei ole varsinkaan Liisalle kovinkaan mieluisa, kun alkoholi astuu peliin.
Rautatie oli minusta yllättävän hyvä romaani. Alku vaikutti hieman tylsältä, mutta pidin kovasti Ahon tavasta kuvailla suomalaista luontoa, maaseutua ja kesää. Matin ja Liisan ennakkoluuloja uutta, ihmeellistä ja tuntematonta asiaa kohtaan, voi mielestäni vertailla myös nykyaikaan. Enää ei rautatie olisi niin outo asia, mutta montaa muuta asiaa voisi nykyään ihmetellä ja kummastella, hieman vieroksuakin, ihan samalla tavalla. Kirja on myös aika lailla suomalainen - maamme kauniin kesän lisäksi tavataan kateutta, sosiaalisia luokkaeroja ja alkoholinkäytön ikäviä seurauksia. 1800-luvun lopussa kirjoitetuksi kirjaksi siis varsin ajankohtaisia aiheita vielä tänäänkin.
Juhani Aho vaikuttaa nopean googlauksen ja lukion suomentuntien perusteella sen verran mielenkiintoiselta henkilöltä, että taidan jatkaa kirjailijaan tutustumista. Mielenkiintoista oli myös lukea, että kun romaani ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1884, Lapinlahdella ei ollut vielä rautatietä vaan se oli vasta suunnitteluasteella. Rautatie yllätti minut positiivisesti ja nousee Seitsemän veljeksen ohella suomalaisten suosikkiklassikoideni joukkoon.
****
Osallistun tällä kirjalla myös klassikkohaasteeseen.
