Mielen maisemissa / Paul Auster

Mielen maisemissa / Paul Auster

Tammi, 2014. 298 sivua.

Alkuteos: Report from the Interior, 2013

Suomentanut: Arto Schroderus

Kannen suunnittelu: ?

Mistä minulle? kirjastolaina

Miltei rakastin Paul Austerin edellistä muistelmateosta Talvipäväkirja. Innolla siis tartuin myös tähän Mielen maisemissa-kirjaan, ja odotin että saan samanlaisen hienon lukuelämyksen ja kurkistuksen suositun kirjailijan mieleen kuin Talvipäiväkirjan kanssa. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan nouse edeltäjänsä tasolle millään mittapuulla, sillä tämä oli varsin vaivalloinen ja vaikea kirja minulle.

Auster kertoo mielenmaisemastaan lapsuudessaan ja nuoruudessaan, hän kertoo elämäämullistavista kokemuksista matkansa varrelta. Suuressa roolissa on maut, tuoksut, tuntemukset, elämykset ja mielikuvat tapahtuneesta, eletystä elämästä, lapsuuden kokemuksista. Ehkä juuri tuo teki kirjasta niin vaikean. Itse tapahtumien sijaan pääosassa oli ajatukset ja aistikokemukset, ja näiden kuvailu oli kyllä paikoin aika vaivalloista luettavaa.

Kirja ei myöskään edennyt kronologisessa järjestyksessä mikä teki siitä hieman sekavan ja lukemisesta entistä vaikeampaa. Oli hankala pysyä kärryillä siitä, missä ajassa nyt mentiin. Ylipäänsä kirjasta oli minusta todella vaikea saada otetta tai minkäänlaista kokonaiskuvaa, missään vaihessa ei päässyt oikein kirjan imuun. Muutaman kerran huomasin myös miettiväni, mikä pointti tai tarkoitus Austerin kertomilla jutuilla oikein on. Vaikka hän on minusta hyvä kirjailija ja kiinnostava tyyppi, en silti aina ymmärtänyt miksi jotakuta kiinnostaisi yksityiskohtaiset selittelyt miehen nuoruusvuosien tapahtumista, tai suorat otteet hänen kirjeistään, jotka hän on ensimmäiselle vaimolleen kirjoittanut.

Mielen maisemissa on varmasti ihan kiinnostava kirja Austerin vannoutuneille faneille, mutta en kuitenkaan missään tapauksessa suosittelisi tätä ensimmäiseksi kirjaksi, jolla Austerin kirjallisuuteen tutustuu. Mutta jos kirjailijamiehestä haluaa syvällisemmän kuvan, haluaa päästä hänen päänsä sisään, ja etenkin tietää mitä hän nyt ajattelee 1960-luvun lapsuus- ja nuoruusvuosistaan, on kirja varmasti lukemisen arvoinen. Plussaa antaisin ehdottomasti myös kirjan lopussa olevasta valokuva-albumista! Kuvia on kinnostava katsoa, kun ensin on lukenut tarinoita joihin ne liittyvät.

★★+

Talvipäiväkirja / Paul Auster

Talvipäiväkirja / Paul Auster

Tammen keltainen kirjasto, 2012. 225 sivua.

Alkuteos: Winter Journal, 2012.

Suomentanut: Erkki Jukarainen

Kannen suunnittelu: Timo Mänttäri

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Paul Auster on viime vuosien aikana noussut yhdeksi suosikkikirjailijakseni. Tartuin siis innolla miehen uusimpaan romaaniin Talvipäiväkirja. Tajusin muutaman sivun luettuani, että kyseessä ei ole tavallinen Austermainen fiktiivinen romaani, vaan miehen oma muistelmateos. Onneksi tämä ei missään tapauksessa osoittautunut huonoksi asiaksi.

Talvipäiväkirjassa Auster kertoo elämästään lukijalle. Hän palaa lapsuusvuosiinsa, kertoo muistoja, pieniä pilkahduksia elämästään. Hän muistelee nuoruusvuosiaan, ensimmäistä rakkauttaan ja ensimmäistä avioliittoaan. Auster palaa kirjassa muistelemaan vanhempiensa kuolemia ja niistä nousseita ajatuksia. Hän kertoo myös lukijalle, miksi ei voi sietää banaaneja ja mistä hänen arpensa ovat aiheutuneet. Auster muistelee avioeroansa ja kuvailee nykyistä vaimoaan, kirjailija Siri Hustvedtia tavattoman rakastavasti ja kauniisti.

Auster paljastaa lukijalle paljon itsestään. Hän on rehellinen muistellessaan menneisyyttään, käy läpi niin surut ja murheet kuin ilon ja onnen aiheetkin. Auster kertoo paniikkikohtauksistaan, äitisuhteestaan ja rehellisesti myös seksuaalisuudesta. Hän muistelee kouluvuosia, opiskelukavereita ja tehtyjä virheitä.

Talvipäiväkirja on hieno, rehellinen katsaus Paul Austerin elämään. Minä luin kaikesta suurella mielenkiinnolla. Uppouduin kirjan kauniiseen, rikkaaseen kieleen ja Austerin taitavaan kerrontaan. Pitkästyin ainoastaan silloin, kun Auster luetteli kaikki kaksikymmentä asuntoa, jossa hän on elämänsä aikana asunut. Edes pitkät kappaleet ja "virallisten" lukujen puuttuminen ei haitannut lukemistani, vaikka yleensä pidänkin siitä, että kirjan lukemisen voi tauottaa sopivasti yhden luvun päättyessä.

Talvipäiväkirja antaa Austerista lempeän, sympaattisen kuvan. En voinut kuin ihailla tapaa, jolla Auster lämmöllä ja rakkaudella kuvailee suhdettaan vaimoonsa ja lapsiinsa. Kirja herätti minussa lukijana paljon tunteita. Välillä hihittelin ääneen Austerin osuvalle, pilke silmäkulmassa kirjoitetulle huumorille, välillä taas luin Austerin elämän tapahtumista kyynel silmäkulmassa, eläytyen Austerin menetyksiin ja kriiseihin täysin.

Paul Auster on kirjoittanut rehellisen ja realistisen tuntuisen kirjan elämästään. Ihailen henkilöitä, etenkin kirjailijoita, jotka antavat itsestään kirjoissaan näin paljon. Paljastavat elämästään ja itsestään pieniä, tarkkoja yksityiskohtia. Tämä tekee Talvipäiväkirjasta, hienoon kielenkäyttöön yhdistettynä, tavattoman kiinnostavan ja kauniin koskettavan kirjan. Austerin fanit - toki kaikki muutkin - lukekaa tämä!

⋆⋆⋆⋆⋆-

Myös Tuulia ihastui tähän kirjaan!

Näkymätön / Paul Auster

Näkymätön / Paul Auster

Alkuteos: Invisible, 2009

Tammen Keltainen kirjasto, 2010. 303 sivua.

Suomentaja: Erkki Jukarainen

Kannen suunnittelu: Timo Mänttäri

Mistä minulle? Kirjastosta lainattu

Kahden vahvan ja loistavan kirjan jälkeen oli kieltämättä hieman vaikeaa ryhtyä lukemaan uutta kirjaa... Paul Austerin Näkymätön oli kuitenkin ollut lukupinossani jo kesästä asti ja kirjaston palautuspäivä lähenee vaarallisesti;)

Näkymätön on tarina Adam Walkerin elämästä. Kun hän on kuolemassa leukemiaan, hän päättää lähettää kolme lukua kirjansa käsikirjoituksesta vanhalle opiskelukaverilleen, kuuluisalle kirjailijalle James Freemanille. Freeman saa käsiinsä nimeä 1967 kantavan kirjan kolme lukua, Kevät, Kesä ja Syksy ja pian hän on täysin Adam Walkerin elämän lumoissa.

Walker kertoo kirjassaan kuinka nuorena opiskelijana, vuonna 1967, kohtaa juhlissa Rudolf Bornin sekä tämän naisystävän, kauniin ranskalaisen Margotin. Kirjansa käsikirjoituksessä Walker kertoo paljon myös siskostaan, rakkaasta Gwynistä joka yhteisen pikkuveljen traagisen kuoleman jälkeen on ollut Adamille maailman tärkein henkilö.

Juhlaillan jälkeen Adamilla on läheinen suhde myös Margotiin ja Borniinkin hän kiintyy tiiviisti, halusi hän tai ei. Adamin tie vie Pariisiin, jossa tapahtumat muistuttavat jännittävää trilleriä. Pariisissa kuvaan astuu myös nuori Cécile jonka kertomukset 25 vuotta myöhemmin tuovat Näkymättömään vielä lisää mielenkiintoa.

Olin pettynyt Austerin uusimpaan romaaniin Sunset Park mutta nyt olen  taas varsin innoissani kyseisestä kirjailijasta! Näkymätön on mielestäni Sunsetia paljon parempi ja muistuttaa hyvyydessään loistavaa Sattumuksia Brooklynissa -kirjaa. Auster kirjoittaa taitavasti. Kirjan tapahtumat liikkuvat yhtäaikaa monessa eri ajassa ja monella eri tasolla ja erotiikka ja seksuaalisuus on aina pinnalla. Lukijana välillä on pysähdyttävä miettimään, mikä on faktaa ja mikä fiktiota, kuka kertoo kenestä mitä, ketä kannattaa uskoa, ketä taas ei. Austerin kielenkäyttö on aina taitavaa, ja Näkymättömässä on sen lisäksi mielenkiintoiset henkilöt ja tapahtumat. Henkilöistä kiinnostavimpia olivat mielestäni kirjan naiset, sekä Margot, Adamin sisko Gwyn että älykäs Cécile. Valitettavasti oikeastaan kaikki nämä kolme jäivät jotenkin hieman etäisiksi, olisin mielelläni lukenut heistä lisää.

Tylsää hetkeä en tämän kirjan parissa kokenut, olisin vain toivonut tapahtumien jatkuvan. Kirjaa luki välillä trillerinä, odottaen kauheuksia, välillä taas tapahtumat rauhoittuivat, sitten taas ihmeteltiin, mietittiin...

★★★★

Näkymätön on myös luettu seuraavissa blogeissa:

Leena Lumi
Opuscolo
Kirjamielellä

Sunset Park / Paul Auster

Sunset Park (Sunset Park, 2010) / Paul Auster. Tammen keltainen kirjasto, 2011. 353 sivua.

 Yksi syksyn odotetummista uutuuskäännöksistä oli minulle ehdottomasti Paul Austerin Sunset Park. Ihastuin, miltei rakastuin Austerin kerrontatapaan lukiessani Sattumuksia Brooklynissä-kirjan viime syksynä joten olen erittäin iloinen, että pääsin lukemaan tämän uutuuden heti tuoreeltaan.

Hieman alle kolmekymppinen Miles Heller asuu Floridassa, harrastaa käytettyjen tavaroiden valokuvaamista ja työskentelee siivoojana. Hänen elämänsä valopilkku on hieman liian nuori rakastettu, kuubalainen Pilar joka majailee Milesin luona koska on kyllästynyt jankuttavaan isosiskoonsa Angelaan. Miles on vieraantunut vanhemmistaan koska tuntee olevansa vastuussa monen vuoden takaisesta velipuolensa kuolemasta. Miles on yksi kirjan keskushahmoista, mutta niitä on myös muita.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin lamavuoteen 2008. Tapahtumapaikkana on vanha, ränsistynyt ja hylätty talo, Sunset Park Brooklynissa. Miles joutuu nuoren rakastettunsa vuoksi muuttamaan toiseen kaupunkiin juuri tuohon taloon jossa jo asustaa laittomasti hänen vanha ystävänsä Bing Nathan sekä kaksi nuorta naista, Alice Bergstrom ja Ellen Brice. Sunset Parkin muut asukkaat ovat Milesin lisäksi kirjan keskushahmoja, kaikilla on oma lusikkansa myös Milesin sopassa.

Miles siis palaa lapsuutensa maisemiin Brooklyniin ja tuntee, että hänen on pakko ottaa yhteyttä vanhempiinsa joihin ei ole tarkoituksella ollut yhteydessä seitsemään vuoteen. Vanhemmat kuitenkin tietävät Milesista enemmän kuin tämä arvaakaan... Kirjan tapahtumat ovat siis pitkälti sidoksissa Milesin elämään ja laittomasti asuttuun Sunset Parkiin, välillä etenkin Miles muistelee lapsuuttaan ja suhdettaan vanhempiinsa.

En tiedä mitä tästä oikein sanoisin... Jotenkin tämä kirja jäi hieman vajaaksi, etenkin kirjan henkilöiden suhteiden kuvailu jäi jotenkin pinnalliseksi. Milesin suhdetta vanhempiinsa kuvailtiin parhaiten, Sunset Parkin muut asukkaat saivat kirjassa paljon tilaa mutta jäivät kuitenkin jotenkin kaukaisiksi.

Ei minusta siis parasta Austeria, mutta se on varmaa, että Paul Auster osaa kirjoittaa. Teksti on niin sujuvaa ja hienoa, että se tempaisee mukaansa alusta saakka vaikka kirjan tapahtumat ehkä eivät aina ole jännittävän koukkuunnuttavia. Kokonaisen sivun mittaiset lauseetkin toimivat, vaikka en yleensä pisteettömästä tekstistä välitäkään. Austerin vahvuuksia on mielestäni myös mielenkiintoisten henkilöiden keksiminen. Kaikki henkilöt tässä kirjassa olivat omalla tavallaan kiinnostavia, olisin vain halunnut tutustua heihin vielä paremmin. Seuraavaksi haluan lukea Austerin viime vuonna suomennetun romaanin Näkymätön joka minulla onkin jo kirjastosta lainassa.


★★★+

Suomentaja: Erkki Jukarainen
Kannen suunnittelu: Timo Mänttäri

---

Ps! Tervetuloa kaikille uusille lukijoille! Kun sivupalkissa näkyy sata lukijaa pistän pystyyn pienet kirja-arpajaiset. Teitä on jo niin monia, jotka ilahduttavat minua kommenteilla -mielipiteillä ja tervehdyksillä. Kiitos jokainen♥

Sattumuksia Brooklynissa

Sattumuksia Brooklynissa / Paul Auster. 2005 (suom. 2008). 363 sivua

Paul Auster on ollut jo tovin pakko tutustua-listallani ja nyt tartuinkin Austerin Sattumuksia Brooklynissa -romaaniin. Kirjan kertojana toimii kuusikymppinen Nathan Glass joka muuttaa Brooklyniin avioeron ja syöpähoitojen jälkeen "kuolemaan". Nathan ei kuole -syöpä on saatu kuriin hoidoilla ja yhtäkkiä Nathanin elämä muuttuukin kertaheitolla. Nathan tapaa Brooklynissa aluksi sisarenpoikansa Tomin joka on töissä miesten yhteisen tuttavan Harry Brightmanin kirjakaupassa. Pian Nathanin ja Tomin seuraksi saapuu myös Tomin sisarentyttö Lucy joka ei suostu puhumaan sanaakaan. Lucyn äidistä, Aurorasta ei ole tietoakaan -puhumaton tyttö ei anna Nathanille ja Tomille vinkkiä siitä, missä hänen äitinsä on. Nathan tapaa Brooklynissa ja sen ulkopuolella paljon uusia ihmisiä ja hänen elämänsä uudessa kaupungissa asettuu uomiinsa. Mies kerää toisten ihmisten tarinoita ja sattumuksia omaa kirjaansa varten mutta kohta myös Nathanin elämään saapuu piristystä ja vaihtelua. Nathan onkin yhtäkkiä maailman onnellisin mies-onnellinen siitä että saa olla elossa, hengittää uuden aamun ilmaa ja viettää aikaa rakkaimpien parissa vaikka hän alun periin muutti Brooklyniin kuolemaan. Paljon ehtii sattua ja tapahtua, monta uutta tuttavuutta syntyä ennen kuin kaikki ihmiskohtalot alkavat selvitä.

Sattumuksia Brooklynissa oli ehdottomasti parempi kuin osasin odottaa -positiivinen yllätys. Kieli oli monipuolista, vaihtelevaa, ennen kaikkea hauskaa. Kirjassa riitti tapahtumia, kaikki tunteet käytiin läpi. Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia - Nathaniin pystyin jotenkin helposti samaistumaan vaikka hän on kuusikymppinen mies ja minä kaksikymppinen nainen. Myös nuori Lucy ja Lucyn eno Tom olivat mielenkiintoisia seurattavia. Kirja oli erittäin hauska, en ole pitkään aikaan nauranut ääneen yhtä usein kuin tätä kirjaa lukiessani. Kirja oli nopelukuinen ja juuri sellaista kaipasinkin luettuani juuri viikon verran Kirjan kansaa. Kirjan lopussa tapahtui yllättäviä asioita, melkeinpä täyskäännös mutta loppu oli silti onnistunut ja onnellinen. Erittäin miellyttävä lukukokemus, tämä tarkoittaa sitä, että lukulistalleni ilmestyy Paul Austerin toisiakin teoksia! Suosittelen:)

****+