Sunset Park (Sunset Park, 2010) / Paul Auster. Tammen keltainen kirjasto, 2011. 353 sivua. |
Yksi syksyn odotetummista uutuuskäännöksistä oli minulle ehdottomasti Paul Austerin Sunset Park. Ihastuin, miltei rakastuin Austerin kerrontatapaan lukiessani Sattumuksia Brooklynissä-kirjan viime syksynä joten olen erittäin iloinen, että pääsin lukemaan tämän uutuuden heti tuoreeltaan.
Hieman alle kolmekymppinen Miles Heller asuu Floridassa, harrastaa käytettyjen tavaroiden valokuvaamista ja työskentelee siivoojana. Hänen elämänsä valopilkku on hieman liian nuori rakastettu, kuubalainen Pilar joka majailee Milesin luona koska on kyllästynyt jankuttavaan isosiskoonsa Angelaan. Miles on vieraantunut vanhemmistaan koska tuntee olevansa vastuussa monen vuoden takaisesta velipuolensa kuolemasta. Miles on yksi kirjan keskushahmoista, mutta niitä on myös muita.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin lamavuoteen 2008. Tapahtumapaikkana on vanha, ränsistynyt ja hylätty talo, Sunset Park Brooklynissa. Miles joutuu nuoren rakastettunsa vuoksi muuttamaan toiseen kaupunkiin juuri tuohon taloon jossa jo asustaa laittomasti hänen vanha ystävänsä Bing Nathan sekä kaksi nuorta naista, Alice Bergstrom ja Ellen Brice. Sunset Parkin muut asukkaat ovat Milesin lisäksi kirjan keskushahmoja, kaikilla on oma lusikkansa myös Milesin sopassa.
Miles siis palaa lapsuutensa maisemiin Brooklyniin ja tuntee, että hänen on pakko ottaa yhteyttä vanhempiinsa joihin ei ole tarkoituksella ollut yhteydessä seitsemään vuoteen. Vanhemmat kuitenkin tietävät Milesista enemmän kuin tämä arvaakaan... Kirjan tapahtumat ovat siis pitkälti sidoksissa Milesin elämään ja laittomasti asuttuun Sunset Parkiin, välillä etenkin Miles muistelee lapsuuttaan ja suhdettaan vanhempiinsa.
En tiedä mitä tästä oikein sanoisin... Jotenkin tämä kirja jäi hieman vajaaksi, etenkin kirjan henkilöiden suhteiden kuvailu jäi jotenkin pinnalliseksi. Milesin suhdetta vanhempiinsa kuvailtiin parhaiten, Sunset Parkin muut asukkaat saivat kirjassa paljon tilaa mutta jäivät kuitenkin jotenkin kaukaisiksi.
Ei minusta siis parasta Austeria, mutta se on varmaa, että Paul Auster osaa kirjoittaa. Teksti on niin sujuvaa ja hienoa, että se tempaisee mukaansa alusta saakka vaikka kirjan tapahtumat ehkä eivät aina ole jännittävän koukkuunnuttavia. Kokonaisen sivun mittaiset lauseetkin toimivat, vaikka en yleensä pisteettömästä tekstistä välitäkään. Austerin vahvuuksia on mielestäni myös mielenkiintoisten henkilöiden keksiminen. Kaikki henkilöt tässä kirjassa olivat omalla tavallaan kiinnostavia, olisin vain halunnut tutustua heihin vielä paremmin. Seuraavaksi haluan lukea Austerin viime vuonna suomennetun romaanin Näkymätön joka minulla onkin jo kirjastosta lainassa.
★★★+
Suomentaja: Erkki Jukarainen
Kannen suunnittelu: Timo Mänttäri
---
Sanna, luin tämän nyt, sillä olen omani jo kirjoittanut. Ei todellakaan parasta Austeria, sille ei voi mitään.
VastaaPoistaJulkaisen huomenna.
Leena, odotan kirjoitustasi, arvasin että teet tämän:)
VastaaPoistaMinä jo mietin, minkä Austerin lisäisin lukupinooni seuraavaksi kun ehdin. Ehkä en siis ota tätä. Kiitos Sanna hyvästä arviosta!
VastaaPoistaAusteria on hehkutettu tosi paljon blogeissa. Olen hitaasti kiinnostunut, ja jossakin välissä, en heti kuitenkaan, varmasti kokeilen. Hyvä tietää, ettei tätä kannata valita ensimmäiseksi, kuten Linneakin sanoi. Kiitokset!
VastaaPoistalinnea, en ehkä suosittele tätä ainakaan ekaksi Austeriksi. Sattumuksia Brooklynissä oli loistava, jos et ole vielä sitä lukenut niin lue se!:)
VastaaPoistaPaula, minä suosittelen Sattumuksia Brooklynissä ekaksi Austeriksi, se on paljon tätä parempi;)
Lukulistalla on, ihan hyvä oikeastaan että mataloititte odotuksia. Pettyminen on tylsää...
VastaaPoistaMinullakin Auster odottelee vielä tutustumisvuoroaan, mutta hyvä tietää, ettei tästä uusimmasta suomennoksesta kannata välttämättä aloittaa. Ehkä se on sitten se Sattumuksia Brooklynissä. :)
VastaaPoistaErja, totta. Nyt ei ole turhia odotuksia tämän suhteen;) Mutta kun odotukset on suht matalalla, on helpompi myös yllättyä positiivisesti:)
VastaaPoistaZephyr, suosittelen tekemään juuri noin;)
Minä olen Sattumuksia Brooklynissa lukenut, se oli minunkin ensimmäinen Austerini. :) Enemmän pidin kuitenkin Illuusioiden kirjasta. Saa nyt nähdä mikä sitten on seuraava..!
VastaaPoistalinnea, minä en ole Illuusioiden kirjaa lukenut, ehkä se olisi näkymättömän jälkeen sitten seuraava Austerini;)
VastaaPoistaAuster on mulle vähän niin kuin sisäinen villapaita: tuttu ja turvallinen. Pitääkin pistää tämä korvan taakse.
VastaaPoistaArtsi, jos on Auster-fani kannattaa tämä kyllä lukea vaikka se ei miehen parhaita tekeleitä minusta olekaan:)
VastaaPoista