 |
| Den skakande kvinnan eller en historia om mina nerver (The Shaking woman or A History of my Nerves, 2009) / Siri Hustvedt. Norstedts, 2011. 207 sivua. |
Siri Hustvedtin teos Vapiseva nainen osui eteeni ruotsinkielisenä kirjastossa muutama kuukausi sitten. Den skakande kvinnan eller en historia om mina nerver kiinnosti minua aiheensa vuoksi, neurologiaa, neuropsykologiaa, aivojen toimintaa, hieman jopa psykiatriaakin!
Kun Siri pitää muistopuhetta juuri kuolleelle isälleen vuonna 2006, hän alkaa yhtäkkiä vapista rajusti. Tuon kerran jälkeen hän on saanut samanlaisia vapinakohtauksia useita kertoja ja niinpä Hustvedt päätyy tässä kirjassa kertomaan tutkimuksista, mahdollisista diagnooseistaan ja pallottelemaan eri asioilla jotka voisivat selittää hänen vapinansa. Kukaan ei oikein tiedä mikä häntä vaivaa, mistä vapinakohtaukset johtuvat. Psykologisten teorioiden, lääketieteellisten termien, neurotieteellisten tutkimusten avulla Siri yrittää selventää omia kohtauksiaan ja syitä niihin. Hän etsii merkkejä kohtauksista aiemmilta vuosilta, käy läpi lapsuuden kuulohallusinaatiot ja aikuisiän rajut migreenikohtaukset. Siri ottaa esille monta psykiatrista diagnoosia, skitsofreniaa, maanisdepressiivisyyttä, Aspergeria ja hysteriaa. Hän panee itsensä sataprosenttisesti likoon, antaa itsestään todella paljon, mutta kirja ei ole kuitenkaan valituskirja. Hustvedt ei kaipaa lukijalta sääliä, vaan hän kertoo miten asiat ovat, katsoo oireitaan monelta kantilta ja etsii useita mahdollisia selityksiä.
Vapiseva nainen on mielenkiintoinen omaelämäkerrallinen/lääketieteellinen tietokirja. Siinä esitellään monta tuttua psykologista teoriaa. Esimerkiksi Freudia olen lukenut opiskelujen vuoksi niin monta kertaa että en enää oikein jaksa lukea kyseisen herran teorioita, vaikka ne kovin kiinnostavia ja tärkeitä ovatkin. Tuttuja teorioita ja potilaskertomuksia tuli vastaan useassa kohdassa, ja hyppäsin jopa muutamien kappaleiden yli, mutta se ei sen kummemmin häirinnyt lukemista.
Vapiseva nainen antaa varmasti paljon esimerkiksi neuropsykologiasta kiinnostuneille ja kirja antaa myös mielestäni aika hyvän kuvan Hustvedtistä ihmisenä ja kirjailijana. Juuri nuo asiat olivat minusta parasta tässä kirjassa, mielenkiintoisten potilastapausten ja psykologisten selitysten etsimisen ohella. Kirjassa oli kuitenkin ehkä liikaa tietokirjamaisuutta, olin jostain syystä odottanut vähän jotain muuta...
Minä en ole vielä lukenut Hustvedtiltä yhtään romaania, mutta tämän kirjan kautta sain hänestä jotenkin niin sympaattisen, inhimillisen kuvan, että nostan ehdottomasti Hustvedtin kirjoja korkeammalle luettavien kirjojen kasassani.
★★★
Tosiaan, jos jotain, niin tämä antoi Siri Hustvedtista hyvin inhimillisen kuvan, ennen tämän kirjan lukemista hän vaikutti ainakin minusta jotenkin kaikin tavoin täydelliseltä. Ja oli se hyvä kirja muutenkin!
VastaaPoistaHuomasin, että sulla on Pessi ja Illusia lukujonossa. Oi ihanuutta, odotan bloggaustasi! Luin kirjan pari vuotta sitten ja olin melkein vihainen itselleni, miksen ollut lukenut sitä aiemmin. Ihana ja tärkeä, ajaton kirja.
En oikein tajua, miksi kustantamo oli laittanut tämän kaunokirjallisuusosioon katalogissaan. En ole vielä tätä kirjaa lukenut, mutta kyllä kaikki ovat sanoneet sel olevan rehellinen (omaelämäkerrallinen) tietokirja, joten väärällä luokituksella varmasti on luotu vain vääriä odotuksia ja pettymyksiä.
VastaaPoistaMinua kyllä kiinnostaa Hustvedt (olen lukenut hänen romaanejaan ja pitänyt niistä kovasti) ja hänen oireensakin, sillä minullakin on migreenitaipumus jne., mutta vähän pelottaa, että tämä on liian lääketieteellinen opus nautittavaksi. Jää nähtäväksi!
Jenni, kyllä vain -Pessi ja Illusia on minulla iltalukemisena koska löysin aivan ihanan valokuvallisen painoksen kirpparilta. Ihana kirja, enkä minäkään ymmärrä miksi en ole sitä aiemmin lukenut!
VastaaPoistaKaroliina, tämä on tosiaan aika lääketieteellinen ja enemmän tietokirjaksi minäkin sen luokittelisin. Kepeä, nautittava kirja ei ehkä minusta ole, siksi luinkin sen lyhyemmissä pätkissä mikä taas ei oikein tee kirjan rakenteelle oikeutta (ei esim. tekstin jakoa lukuihin, vain pitkiä kappaleita)...
Suomenkielisen kirjan takakannessa käytettävä nimitys tutkielma kuvaa mielestäni hyvin kirjan luonnetta.
VastaaPoistaKattojen yli, kiitos kommentistasi:) Tutkielma on varsin hyvä sana kuvaamaan tätä kirjaa. Kovasti Hustvedt on harrastanut itsetutkiskelua ja ottanut selvää eri asioista, mutta ei vähiten itsestään.
VastaaPoista