lauantai 29. lokakuuta 2011

Apinatalo / Sara Gruen


Apinatalo / Sara Gruen

Alkuteos: Ape House, 2010
Bazar, 2011. 335 sivua
Suomentaja: Laura Jänisniemi
Kannen suunnittelu: Greg Mollica
Mistä minulle? Kirjastosta lainattu
"Makena nojautui seinää vasten ja alkoi viittoa. Se paukutti rystysillään toisen käden kämmentä. Viittoma tarkoitti "kelloa"; bonobot käyttivät sitä Isabelista. "Isabel äkkiä. Bonzi hakee Isabelin tänne. Isabel äkkiä tulee nyt." (...)"
Makena ja Bonzi ovat kaksi kuudesta hellyyttävästä bonoboapinasta joita Isabel Duncan hoitaa ja jonka käyttäytymistä hän tutkii. Isabel työskentelee kielilaboratoriossa ja tutkii muun muassa bonobojen kommunikaatiota ja viittomia. Sara Gruenin toisen suomennetun romaanin Apinatalon tapahtumat saavat alkunsa kun Isabelin tutkimuskeskukseen tehdään pommi-isku. Isabel loukkaantuu vakavasti ja sairaalassa maatessaan hän ymmärtää, että bonobot ovat päässeet karkuun ja piileskelevät peloissaan ties missä.

Loukkaantunut Isabel ei pysty tekemään mitään, mutta huomaa pian kotiin päästessään mainoksen uudesta tosi-tv-ohjelmasta jonka pääosassa on kuusi bonoboapinaa. Pian televisiosta saakin seurata Isabelin bonobojen puuhia - he tilaavat tietokoneen kautta ruokaa ja tavaroita itselleen, harrastavat estotonta seksiä ja kommunikoivat viittomilla keskenään. Pian Isabel myös huomaa, että hänen rakkaat bonobonsa pyytävät viittomalla Isabelin apua -he haluavat että hän hakee heidät pois vankeudesta.

Samoihin aikoihin toimittajana työskentelevä John ottaa lopputilin työstään tajuttuaan, ettei kollegoihin voi luottaa. John lähtee Amanda-vaimonsa perään Los Angelesiin toivoen löytävänsä uuden työn. Lopulta hän saa työn, joka onkin kovin erilainen kuin mitä hän on suunnitellut. Toimittajan työ juorulehdessä ei aluksi kuulosta hyvältä, mutta kun hän saa kuulla pääsevänsä seuraaman Apinatalon ympärillä kuhisevia ihmisiä työ vaikuttaa oitis paremmalta.

John ja Isabel tapaavat ja John lupaa omien ongelmiensa selvittämisen ohella auttaa Isabelia saamaan bonobot takaisin. Onko Isabel lopullisesti menettänyt bonobot uteliaille ihmisille vai onnistuuko hän ystäviensä avulla saamaan perheensä taas kokoon?

Apinatalo kertoo lukijalle paljon eläinten maailmasta, siitä kuinka viisaita bonobot ovat, bonobot jotka ovat meitä ihmisiä lähimpänä ja jakavat 97% geenistöstämme. Myös kirjan toinen aihe, apinoiden tosi-tv-ohjelma, kertoo paljon nykykulttuurista, siitä miten viihdemaailman ammattilaiset ovat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen katsojia sarjoilleen. Toki tämä kertoo paljon myös television katsojista... On hurjaa ajatella, että tämäntapaiset ohjelmat saisivat paljon katsojia -viattomia eläimiä on suljettu pieneen tilaan ja kaikki heidän tekonsa kuvataan ja lähetetään suorana lähetyksenä kellon ympäri.

Kirjana Apinatalo on siis aiheeltaan kiinnostava ja tässä oli kaikki ainekset, mutta... Minusta tässä oli hieman liikaa henkilöitä ja olisin mielelläni keskittynyt enemmän Isabeliin ja bonoboihin. Kirjassa oli paljon muitakin henkilöitä, kukin tavallaan kiinnostavia, mutta en kokenut että esimerkiksi vihreätukkainen vegaani Nathan tai Johnin vaimo Amanda lopulta olivat juonen kannalta erityisen tärkeitä. Niinpä olisin mielummin lukenut vaikka enemmän Isabelista, hänen taustastaan (johon viitattiin pinnallisesti muutaman kerran) ja bonoboista. Koska opiskelen psykologiaa olen ollut muutamalla kurssilla jossa viitataan Kanziin jonka kommunikaatiotaidon sanotaan olevan 2.5 vuotiaan lapsen tasolla. Olisin siis mielelläni lukenut myös enemmän bonobojen kommunikaatiosta, siitä miten Isabel heille sitä opetti ja miten niitä tutkittiin ja harjoitettiin.

Gruenin esikoisromaani Vettä elefanteille on minulle tärkeä kirja ja pidin siitä valtavasti. Siksi odotin tältä uutuudeltakin paljon, mutta valitettavasti tämä oli minulle pienoinen pettymys vaikka tämä ei missään tapauksessa ole huono kirja!


★★★+

Kirjaa on luettu ja käsitelty myös seuraavissa blogeissa: Järjellä ja tunteellaKirjojen keskellä.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Carrien nuoruusvuodet / Candace Bushnell


Carrien nuoruusvuodet / Candace Bushnell

Alkuteos: The Carrie Diaries, 2010
Tammi, 2010. 398 sivua
Suomentaja: Liisa Laaksonen
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
Mistä minulle? Kirjastosta lainattu


Olen suuri Sinkkuelämää-tv-sarjan fani ja halusin ehdottomasti lukea Candace Bushnellin kirjoittaman kirjan Carrien nuoruusvuodet joka kertoo Carrie Bradshawn viimeisestä lukiovuodesta.

Carrie asuu siis pienesstä Castleburyn kaupungissa kahden nuoremman siskonsa sekä isänsä kanssa. Äiti on muutamia vuosia aiemmin kuollut syöpään. Kirjan alussa Carrie aloittaa viimeisen vuoden lukiossa, hänellä on kasa ystäviä ja hän on varsin tyytyväinen elämäänsä. Pieni ongelmia kuitenkin ilmenee kun hän tajuaa että hän on kaveriporukkansa ainut neitsyt ja jo 18 vuotias!

Carrien lukioon saapuu sydäntenmurskaaja Sebastian Kydd joka on komea, seksikäs ja kaikkien tyttöjen päiväuni. Sebastian osoittaakin yllättäen kiinnostusta Carrieta kohtaan vaikka suositumpia, nättejä tyttöjä on paljon. Esimerkiksi koulun suosituin, pidetyin ja vihatuin kuningatar Donna LaDonna osoittaa tietysti kiinnostuksensa Sebastianiin, mutta tämä valitsee Carrien.

Carrie alkaa seurustella Sebastianin kanssa, haaveilee samalla kirjailijan urasta ja muutosta New Yorkiin ja osallistuu koulun uimakilpailuihin. Hän tapaa ystäviään ja pääsee pian kirjoittamaan koulun lehteen Pähkinään. Pian kuitenkin Sebastian osoittautuukin ihan joksikin muuksi kuin mitä Carrie on luullut ja Sebastianin lisäksi välit menevät myös poikki parhaaseen ystävättäreen Laliin. Onneksi kuitenkin kesäloma häämöttää jo, ja Carrie pakkaa kimpsunsa ja suuntaa kesän viettoon New Yorkiin jossa hän osallistuu kirjoittajakurssille. Loppu onkin historiaa...

Voi että mikä juoni tässä kirjassa oli! Tämän on pakko olla nuortenkirja vaikka sen kirjaston aikuistenosastolta nappasinkin mukaani. Lukiessani mieleen tuli teininä lukemani Sweet Valley High-kirjat ja muuta teinihömpät. Tässä on ihan samat tapahtumat, lukioiden ystäväklikit, suositut, nörtit ja "ne siinä keskellä". Suosittu poika rakastuu vähemmän suosittuun tyttöön jne jne... Enkä minä kyllä saa tätä nuorta Carrieta sopimaan yhteen sen tuntemani Carrien kanssa, eli taidan tästä lähtien kyllä pysyä tv-sarjan seuraamisessa ja jättää nämä Sinkkuelämää-kirjat lukematta. Kuten Polka kirjoitti, harmi että niin hyvästä tv-sarjasta saa edes kirjoittaa näin kehnoja kirjoja.


★+


Polkan lisäksi myös Lukutoukkailua-blogi on kirjoittanut tästä kirjasta.


Ps! Suuret onnittelut eilen palkituille kirjabloggaajille!! Minusta tämä on tosi hieno juttu ihan kaikille kirjabloggaajille, kiva nähdä että meidät tosiaan on huomattu! Vautsi! :)

torstai 27. lokakuuta 2011

Hungerelden / Eriksson & Axlander Sundquist


Hungerelden / Jerker Eriksson & Håkan Axlander-Sundquist

Ordupplaget, 2011. 409 sivua.
Kannen suunnittelu: Johannes Molin
Mistä minulle? Kaverilta lainattu

Victoria Bergmans svaghet- trilogian toinen osa Hungerelden on pitänyt minua otteessaan kahden päivän ajan. Jerker Erikssonin ja Håkan Axlander Sundquistin kirjoittaman trilogian ensimmäisen osan, Kråkflickan, esittelin lyhyesti täällä.

Hungerelden jatkaa siitä, mihin Kråkflickan jäi. Poliisikomisario Jeanette Kihlberg saa jättää murhatut ulkomaalaistaustaiset pikkupojat sivuun kun murhatutkimus ei etene. Samoihin aikoihin tapahtuu uusia murhia, pidetty ja suosittu yritysjohtaja löydetään murhattuna kotoaan ja pian samantyyppisiä, rituaalisia murhia ilmenee useita. Kihlberg löytääkin pian merkillisiä yhteyksiä murhattujen välillä ja kaikkien murhattujen yhteisiä tuttuja ruvetaan etsimään. Uusi murhatutkimus pistetään käyntiin samalla kun Kihlberg kamppailee oman avioeronsa sekä teini-ikäisen poikansa vaikeuksien kanssa.

Kihlberg pyytää avukseen psykologi Sofia Zetterbergin joka lupautuu tekemään profiloinnin murhaajasta. Zetterberg ja Kihlberg ovat myös ajautuneet kiihkeään suhteeseen joka vaikuttaa työntekoon. Kihlberg kuitenkin onnistuu selvittämään murhattujen taustoja ja yhteiset johtolangat vievät Tanskaan mutta myös arvostettuun Sigtunan kouluun ja menneisyyden traumoihin. Pikku hiljaa solmut alkavat avautua, kunnes taas tulee esille uusia asioita jotka tekevät kaikesta mutkikkaampaa. Ja eräs Victoria Bergman pysyy kadonneena...

Hungerelden on yhtä jännittävä ja mukaansatempaava kuin Kråkflickankin. Trillerimäinen kerronta, yllättävät tapahtumat ja uudet käänteet ovat odottamattomia ja tekevät kirjasta todella koukuttavan. Ja kuten Kråkflickankin, on myös tämä psykologisesti todella mielenkiintoinen. Henkilöitä on paljon, mutta kakki liittyvät jollakin tavalla toisiinsa ja henkilöiden määrä vaikeuttaa lukija-salapoliisin työtä;)

Sarjan kolmas, ja viimeinen osa ilmestyy vasta ensi keväänä joten minä jään odottamaan sitä malttamattomana. Tämän osan loppu jäi kyllä niin kutkuttavaan tilanteeseen että...


★★★★

tiistai 25. lokakuuta 2011

Lohturuokaa / Kate Jacobs


Lohturuokaa / Kate Jacobs

Alkuteos: Comfort Food, 2008
Gummerus, 2011. 520 sivua
Suomennos: Päivi Pouttu-Deliére
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen
Mistä minulle? Pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Syyslomani alkoi tänään toistaiseksi viimeisen tentin jälkeen klo 10. Juhlistin vajaan viikon mittaisen loman alkua lukemalla loppuun Kate Jacobsin uutuusromaanin Lohturuokaa.

Augusta "Gus" Simpson on vetänyt omaa kokkiohjelmaansa televisiossa jo monen vuoden ajan, mutta nyt katsojaluvut yllättäen romahtavat. Niinpä ohjelman tuottaja vaatii Gusia keksimään jotakin uutta ja raikasta. Gus on viisikymppinen, kahden aikuisen tytön äiti ja kolmekymppisenä leskeksi jäänyt nainen joka asuu kahden kissansa kanssa upeassa kartanossaan. Mistä ihmeestä hän saa muutettua ilmettään raikkaammaksi, tai mistä ihmeestä hän voisi vetää lisää katsojia ohjelmalleen?

Gusin kauhuksi hänen vanha ohjelmansa kuopataan ja uutta ohjelmaa varten palkataan Gusin seuraksi entinen Miss Espanja, kuuluisaksi kokiksi haluava Carmen Vega. Carmen ja Gus ovat hyvin erilaisia ja kun Carmen tekee julkisuuden ja kuuluisuuden eteen ihan mitä tahansa, uudesta suorana lähetyksenä näytettävästä kokkailushowsta tulee aikamoinen. Kun mukaan osallistuu vielä Gusin tyttäret Aimee ja Sabrina, Gusin naapuri Hannah, komea apulaiskokki Oliver sekä Sabrinan ex-poikaystävä Troy onkin aikamoinen soppa koossa.

Lohturuokaa on ihan kivaa, viihdyttävää hömppää ja tykkään lukea ruuasta kertovia kirjoja ;) Muutama asia tässä kuitenkin häiritsi. Ensinnäkin henkilöitä oli minusta hieman liikaa ja kaikkien elämästä kerrottiin toki jonkin verran, mutta muutamat jäivät kuitenkin etäisiksi. Minusta olisi voitu keskittyä enemmän Gusiin sekä hänen tyttäriensä elämään. Myös muutama tapahtuma oli jollakin tavalla aika päälleliimattu ja esimerkiksi Gusin ja hänen tytärtensä väliset erimielisyydet ratkesivat aina hirveän helposti.

En tiedä mistä johtuu, että olen viime aikoina alkanut lukea kirjoja kielen kannalta hirveän kriittisesti. Huomaan lähes jokaisessa suomennoksessa kirjoitusvirheitä ja ihan sanavirheitäkin. Tässäkin niitä oli muutamia ja ne tietenkin osuivat silmään. Kirjan loppu oli taattua hömppää, hieman yllätyksiä mutta kuitenkin onnellinen (ja ennalta-arvattava;).

Kirjaan mahtui kuitenkin mielenkiintoisia henkilöitä, herkullisen kuuloisia ruokia ja hölmöjä hymyjä naamallani aiheuttavia romansseja, joten ei tämä huono ollut! Sopivaa kevyttä viihdettä jonka jälkeen on kiva siirtyä lukemaan jotakin vakavampaa...

Tämä on ensimmäinen lukemani kirja Kate Jacobsilta, mutta hyllystäni löytyy kolmiosainen Lankakauppa-sarja jonka luen viimeistään joululomalla.


★★★


 Myös Kirjakirppu on lukenut tämän hiljattain.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Näkymätön / Paul Auster


Näkymätön / Paul Auster

Alkuteos: Invisible, 2009
Tammen Keltainen kirjasto, 2010. 303 sivua.
Suomentaja: Erkki Jukarainen
Kannen suunnittelu: Timo Mänttäri
Mistä minulle? Kirjastosta lainattu

Kahden vahvan ja loistavan kirjan jälkeen oli kieltämättä hieman vaikeaa ryhtyä lukemaan uutta kirjaa... Paul Austerin Näkymätön oli kuitenkin ollut lukupinossani jo kesästä asti ja kirjaston palautuspäivä lähenee vaarallisesti;)

Näkymätön on tarina Adam Walkerin elämästä. Kun hän on kuolemassa leukemiaan, hän päättää lähettää kolme lukua kirjansa käsikirjoituksesta vanhalle opiskelukaverilleen, kuuluisalle kirjailijalle James Freemanille. Freeman saa käsiinsä nimeä 1967 kantavan kirjan kolme lukua, Kevät, Kesä ja Syksy ja pian hän on täysin Adam Walkerin elämän lumoissa.

Walker kertoo kirjassaan kuinka nuorena opiskelijana, vuonna 1967, kohtaa juhlissa Rudolf Bornin sekä tämän naisystävän, kauniin ranskalaisen Margotin. Kirjansa käsikirjoituksessä Walker kertoo paljon myös siskostaan, rakkaasta Gwynistä joka yhteisen pikkuveljen traagisen kuoleman jälkeen on ollut Adamille maailman tärkein henkilö.

Juhlaillan jälkeen Adamilla on läheinen suhde myös Margotiin ja Borniinkin hän kiintyy tiiviisti, halusi hän tai ei. Adamin tie vie Pariisiin, jossa tapahtumat muistuttavat jännittävää trilleriä. Pariisissa kuvaan astuu myös nuori Cécile jonka kertomukset 25 vuotta myöhemmin tuovat Näkymättömään vielä lisää mielenkiintoa.

Olin pettynyt Austerin uusimpaan romaaniin Sunset Park mutta nyt olen  taas varsin innoissani kyseisestä kirjailijasta! Näkymätön on mielestäni Sunsetia paljon parempi ja muistuttaa hyvyydessään loistavaa Sattumuksia Brooklynissa -kirjaa. Auster kirjoittaa taitavasti. Kirjan tapahtumat liikkuvat yhtäaikaa monessa eri ajassa ja monella eri tasolla ja erotiikka ja seksuaalisuus on aina pinnalla. Lukijana välillä on pysähdyttävä miettimään, mikä on faktaa ja mikä fiktiota, kuka kertoo kenestä mitä, ketä kannattaa uskoa, ketä taas ei. Austerin kielenkäyttö on aina taitavaa, ja Näkymättömässä on sen lisäksi mielenkiintoiset henkilöt ja tapahtumat. Henkilöistä kiinnostavimpia olivat mielestäni kirjan naiset, sekä Margot, Adamin sisko Gwyn että älykäs Cécile. Valitettavasti oikeastaan kaikki nämä kolme jäivät jotenkin hieman etäisiksi, olisin mielelläni lukenut heistä lisää.

Tylsää hetkeä en tämän kirjan parissa kokenut, olisin vain toivonut tapahtumien jatkuvan. Kirjaa luki välillä trillerinä, odottaen kauheuksia, välillä taas tapahtumat rauhoittuivat, sitten taas ihmeteltiin, mietittiin...

★★★★

Näkymätön on myös luettu seuraavissa blogeissa:

Leena Lumi
Opuscolo
Kirjamielellä


torstai 20. lokakuuta 2011

Ylpeys ja ennakkoluulo / Jane Austen


Ylpeys ja ennakkoluulo / Jane Austen

Alkuteos: Pride and Prejudice, 1813
WSOY, 1996. n. 250 sivua.
Suomentaja: Sirkka-Liisa Norko-Turja
1.suom-kiel-painos 1947
Kannen suunnittelu: M. Hankama
Mistä minulle? löytö kirjamessujen divariosastolta

Aah. Olen rakastunut! Ihastuin herra Darcyyn, inhimilliseen Elizabeth Bennetiin, 1800-luvun fiilikseen, brittiläisiin maisemiin, Jane Austenin kerrontatapaan ja ihan jokaiseen henkilöhahmoon. Olen siis lukenut Jane Austenin klassikkoromaanin Ylpeys ja ennakkoluulo joka kertoo varmasti kaikille tutun tarinan herra Darcysta ja Elizabeth Bennetistä.

Herra Darcy saapuu ystävänsä herra Bingleyn kanssa Bennetien naapuriin. Bingley on ostanut Bennetien naapurikartanon Netherfieldin ja saapuu pian tervehtimään naapureitaan. Mukanaan hänellä on ystävänsä herra Darcy joka on ylpeä ja hieman röyhkeä. Rouva Bennet on varma, että herra Bingley rakastuu yhteen Bennetien viidestä tyttärestä ja pian hän huomaakin vanhimman tyttärensä,kauniin Janen, sekä herra Bennetin välillä syvempiä tunteita.

Herra Darcy jää kuitenkin ystävänsä varjoon, sillä hän ei osoita kiinnostusta ketään muuta kuin itseään kohtaan. Darcy on ylpeä, hiljainen ja murjottaa mielellään juhlien aikanakin yksin jossain kulmassa. Pian kuitenkin Darcyn ajatukset ja huomio suuntautuvat yhteen erityiseen naiseen, nimittäin Bennetien tytöistä toiseksi vanhimpaan, Elizabethiin. Lizzy on yhä sitä mieltä, että Darcy on ylpeä, epäystävällinen ja koppava mutta – niin kuin jo alusta oli selvää –Lizzyn ennakkoluulot muuttuvat ja Darcyn ylpeyskin häviää ja lopulta kaikki päättyy onnellisesti.

Tarina on tietenkin ennalta-arvattava, mutta se ei tee tästä kirjasta missään tapauksessa huonompaa. Jane Austen kirjoittaa hienosti, tapahtumat etenevät sujuvasti ja yllättäviäkin tapahtumia mahtuu mukaan. Austen on myös erittäin taitava kuvailemaan henkilöitä. Oikeastaan kaikki kirjan henkilöt ovat omalla tavallaan tajuttoman mielenkiintoisia. En ehkä pitänyt kaikista yhtä paljon, mutta paljon tunteita he herättivät. Elizabeth Bennet on aivan ihanan inhimillinen, uskottava ja suloinen. Darcy taas omalla tavallaan ihastuttava ja esimerkiksi rouva Bennet ärsyttävyydessään ja dramaattisuudessaan varsin mielenkiintoinen tapaus. Isä Bennet oli minusta myös aivan hurmaava ja vaikka henkilöitä oli paljon, ei oikeastaan kukaan jäänyt etäiseksi. Ihan kuin kaikki henkilöt olisi oppinut tuntemaan.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun Englantiin, ihanan romanttiselle maaseudulle. Kartanot, vihreät niityt, metsäkävelyt ja hevosreissut sopivat mitä parhaiten tapahtumien keskipisteeksi ja minä jäin vain harmittelemaan, miksi en syntynyt parisataa vuotta aikaisemmin;)

Kuten varmasti on jo selvää, olen täysin myyty tälle kirjalle. Kaikki oli täydellistä, enkä malta odottaa että ehdin lukea seuraavan Austenin. Katsoin kirjan lukemisen rinnalla BBC:n kuusiosaisen minisarjan ”Ylpeys ja ennakkoluulo”  vuodelta 1995 ja se ei kyllä ole lainkaan kirjaa huonompi, vaan minusta kirja ja sarja täydentävät toisiaan hienosti. Colin Firth Darcyna on loistava ja Elizabeth Bennetiä näyttelevä Jennifer Ehle myös. Haluan vielä erikseen mainita Bennetien sukulaisen, herra Collinsin. Hän oli yksi kirjan ärsyttävimpiä henkilöitä mutta tv-sarjassa Collinsia näyttelevä David Bamber tekee aivan loistavan roolin. Hän on tv-sarjassa, jos mahdollista, vielä ärsyttävämpi kuin kirjassa, mutta taitavasti ärsyttävä! Tv-sarjan maisemat ovat ihanat, juuri sellaiset kuin kirjaa lukiessani olin kuvitellutkin. Aivan mahtava viime viikonloppu ja tämän viikon alku siis brittimaisemissa Lizzyn ja herra Darcyn seurassa. Suosittelen ihan kaikille, jotka eivät ole tätä klassikkoa vielä lukeneet ja toivon, että ehdin ihan kohta seuraavan Austenin pariin!

Tällä kirjalla osallistun sekä klassikkohaasteeseen, että tv-sarjan kera myös Lue kirja, katso elokuva-haasteeseen.


★★★★★


Myös Morre , Paula ja Booksy ovat lukeneet tämän.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Arvonnan voittajat

Arvonta päättyi perjantaina ja eilen illalla askartelin arvontalappuset. Kiitos kaikille osallistujille, sain hurjasti uusia kirjavinkkejä! :)


Nostin ruukusta kaksi voittajaa ja lopulta vielä yhden ylimääräisen voittajan joka saa viimeiseksi valita yhden kirjan palkinnoksi;)


Ensimmäiseksi ruukusta nousi Villasukka kirjahyllyssä -lappunen ja toiseksi Maija-lappunen.


Ylimääräinen yllätysvoittaja on taas Sara.

Villasukka kirjahyllyssä saa siis valita kaksi haluamaansa kirjaa listasta ensimmäiseksi, ja Maija taas toiseksi. Sara saa valita vikaksi yhden kirjan listasta;) Lähettäkäähän sähköpostilla (löytyy sivupalkista) osoitetietonne ja kirjatoiveenne. Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistujille!

Tervetuloa myös uusille lukijoille joita on muutaman päivän aikana ilmaantunut taas ilahduttavasti!♥

Ps! Löysin eilen Anttilasta BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo- tv-sarjan DVD:llä kuudella eurolla, joten tenttiinluvun tökkiessä siirryn katsomaan yhden jakson sitä;)


lauantai 15. lokakuuta 2011

Näkymätön silta / Julie Orringer


Näkymätön silta / Julie Orringer
Alkuteos: The Invisible Bridge, 2010
Otava, 2011. 760 sivua
Suomentaja: Kristiina Savikurki
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta


Yksi vuoden parhaimpia kirjoja on tässä! Julie Orringerin aivan ihana, koskettava, ilahduttava, surullinen, traaginen, hirvittävä Näkymätön silta oli minulle upea lukukokemus.

Parikymppinen unkarilainen Andras Lévi lähtee kotoaan Debrecenistä kohti Pariisia opiskelemaan arkkitehdiksi. Juna-asemalle hänet saattaa rakas veli Tibor joka on Andrakselle maailman tärkeimpiä ihmisiä. Viimeiset Unkarin-vuodet veljekset asuivat yhdessä opiskelukämpässä Budapestissa ja ovat aina olleet läheisiä.

On syksy vuonna 1937 kun Andras saapuu Pariisiin. Mukanaan hänellä on laatikollinen tavaroita József Haszille jonka äidin hän tapasi "sattumalta" viimeisenä iltanaan Budapestissä. Rouva Hasz pyysi Andrasta toimittamaan laatikon pojalleen tultuaan Pariisiin, ja vanhempi rouva Hasz, Józsefin isoäiti, antoi Andrakselle mukaan vielä salaperäisen kirjeen joka hänen piti toimittaa Claire Morgensternille. Toimitettuaan tehtävänsä, József lupaisi Andrasta Pariisissa antamalla yösijan sekä auttamalla asunnon löytämisessä.

Tuolla salaperäisellä rouva Haszin kirjeellä on huikea vaikutus Andraksen loppuelämään, mutta sitähän nuori opiskelija ei vielä tuolloin tiedä. Pariisissa Andraksen eteen nimittäin astuu suuri rakkaus, henkilö jonka kanssa Andras haluaa viettää loppuelämänsä onnellisena Pariisissa, jonka hän pian alkaa jo tuntea kodikseen vaikka kaipaakin perhettään Unkarissa ja veljeään Tiboria joka opiskelee Italiassa.
"Andraksen sydämen valtasi suunnaton ilo, kun hän työnsi avaimen lukkoon ja avasi oven omaan asuntoonsa. Hän purki ostokset ikkunalaudalle ja levitti piirustustarvikkeet pöydälle. Sen tehtyään hän istuutui, teroitti lyijykynän veitsellä ja hahmotteli ikkunasta näkyvän Panthéonin tyhjälle postikortille. Kuvan taakse hän kirjoitti ensimmäisen viestinsä Pariisista: "Rakas Tibor, olen täällä! Minulla on surkea vinttikoppero: juuri sellainen kuin toivoinkin. Hurraa! Liberté, egalité, fraternité! Rakkain terveisin, Andras." " (...) 
Andraksen tulevaisuus Pariisissa näyttää valoisalta, kunnes syttyy toinen maailmansota ja herra nimeltä Hitler ottaa Euroopan tapahtumat käsiinsä. Andraksen, kuten niin monen muunkin elämä heittää kuperkeikkaa eikä mikään ole enää kuten aiemmin. Pariisin opiskeluvuodet jäävät Andraksen mieleen hienona, pian kaukaisen muistona kun hän palaa takaisin Unkariin. Yhdessä vaiheessa koko Andraksen perhe on koossa, seuraavan hetkenä perheen kolme poikaa eri puolilla Eurooppaa, kaukana kotoa, kaukana toisistaan. Kaikki on epävarmaa, kuka on elossa, kuka taas ei. Kuka selviää hirvittävistä vuosista vähimmällä, kuka ei selviä ollenkaan? Selvää on vain se, että yhdenkään unkarilaisen, tai eurooppalaisen, elämä ei enää palaa entiselleen.

Kirjan tapahtumista en halua sen enempää kertoa, ne pitää ehdottomasti kokea itse lukemalla. Tapahtumia tässä lähes 800 sivuisessa tiiliskivessä on paljon, tylsää hetkeä ei tule eikä tapahtumissa edetä liian nopeasti. Keskeisiä teemoja kirjassa on veljesside ja rakkaus, kuinka selvitä kauheista ajoista rakkaiden ihmisten avulla. Orringer kirjoittaa todentuntuisesti ja koskettavasti. Minä elin täysin Andraksen mukana kirjan alusta loppuun saakka, ja kun en tätä lukenut, oli Andras kuitenkin mielessäni. Kirjan henkilöt oli kuvailtu niin todentuntuisiksi, että oli todella helppoa elää heidän mukanaan. Sota ahdisti taas tajuttomasti, sekin oli varmasti kuvailtu niin todentuntuisesti että herätti minussa paljon vahvoja tunteita.

En oikein osaa sanoa tästä muuta, aivan upea kirja jota suosittelen kaikille lämpimästi. Lukiessa ehtii käymään läpi koko tunneskaalan onnesta surun kautta vihaan joten todella koskettava ja aivan varmasti mieleenpainuva kirja kyseessä. Minä olen täysin myyty tälle kirjalle;)


★★★★★


Osallistun tällä kirjalla maailmanvalloitukseen Unkarilla.

torstai 13. lokakuuta 2011

Palkinto ja muistutus



Sain Linnealta tällaisen blogitunnustuksen, kiitos kovasti! Tämä on tarkoitus jakaa eteenpäin kymmenelle blogille joten alla listani:

Leena Lumi
Naakku ja kirjat
lukuhetket
la petite lectrice
P.S Rakastan kirjoja
Saran kirjat
Susan kirjasto
uppoa hetkeen
Vinttikamarissa
Satun luetut

Muistakaahan myös osallistua arvontaan, vastausaika päättyy huomenna ja yritän ehtiä arpoa voittajat viikonlopun tenttikiireiden keskellä!:)

Nyt kahvia nassuun ja takaisin tenttimuistiinpanojen pariin. Viikonloppuna luulisin ehtiväni lukaista loppuun lähes 800 sivuisen romaanin joka on u-p-e-a! ;)

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Paljastelua

Sain Katrilta, Norkulta, Marilta ja Lurulta tämän blogeja kiertäneen haasteen jossa pitää kertoa kahdeksan asiaa itsestään ja jakaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle.Kiitos teille Tässä minun sekalaiset faktani:




1. Olen varmaan maininnut tästä ennenkin, mutta rakastan syksyä. Rakastan syysmyrskyjä, vesisadetta, sateenvarjoja, kumisaappaita, paksuja neuleita, villasukkia, kuumaa teetä suloisesta kupista, hyvää kirjaa huovan alla kynttilänvalossa, sienimetsässä talsimista, lenkkejä syksyisessä tihkusateessa. Jos saisin valita, syksyni koostuisi näistä asioista. Tähän syksyyn kuuluu toki myös kandin kirjoittamista, kahden seuraavan viikon sisään kolmea tenttiä ja valitettavasti myös muita, ikävämpiä asioita joita on viime aikoina ilmaantunut vähän liikaa...Kaikesta huolimatta pyrin nauttimaan jokaisesta ihanasta syyspäivästä!

2. Autolla ajaminen on minusta mielettömän terapeuttista. Etenkin siis pitkien matkojen ajaminen, kaupunkiajosta en nauti;) Olen nyt kahden vuoden ajan ajanut aika paljon väliä Lohja-Turku ja moottoritie on tullut tutuksi, joten ehdin mietiskellä ja ajatella paljon noidne matkojen aikana!

3. Kärsin kroonisesta matkakuumeesta. Asiaa ei auta yhtään se, että sain käsiini kesäkuisen interrailin valokuvat. Haluaisin niin mielelläni lähteä ensi kesänä taas reilaamaan, mutta en ole varma saanko matkaseuraa...

4. Pidän yleissivistykseni parantamisesta, mutta politiikasta ja taloudesta en ymmärrä yhtään mitään enkä ole vielä siitä kovinkaan kärsinyt. Kaikissa ihme paperihommissa pyydän aina apua äidiltäni tai taloutta opiskelevalta ystävältä. Elämässä on minusta kiinnostavampia (ja tärkeämpiä;) asioita kuin mainitut.

5. Minulla on paljon hajumuistoja;) Lapsuudesta tuttu syksyn tuoksu (mädät lehdet tms), ala-asteen talvileikit (oksennukselle haiseva jää), rippileirillä käyttämäni hajuvesi, pikkuveljeni käyttämä partavesi, ala-asteen diskoista tuttu parfyymi jota kaikki tytöt käyttivät, mummin leipomien voipullien tuoksu, isoisän asunnon tuoksu... Kun tunnen jonkun näistä tuoksuista tänään, mieleen tulee heti nämä muistot. Pikkuveljen partavesi esimerkiksi on näköjään miesten keskuudessa aika suosittu, sillä tunnen pikkuveljeni läsnäolon lähes päivittäin kaupungilla, koulussa, kaupassa...Nämä hajumuistot ovat mielestäni vain positiivisia ja hauskoja juttuja! :D

6. Yksi suuri syy siihen, että olen kestänyt rankan loppukesän ja syksyn tähän saakka on ihan varmasti se, että olen jatkanut liikuntaa ahkerasti. Viime syksynä kävi esim niin, että ahkerna kesän jälkeen opiskelukiireet painoivat päälle ja jäin useammin sohvalle istumaan, kuin painuin lenkkipolulle. Nyt käyn joogassa, bodystepissä ja lenkillä ja pääni voi paljon paremmin ja kestää paljon enemmän vastoinkäymisiä.

7. Joogailla voisin enemmänkin, se on minusta ihanan rentouttavaa ja mahtavaa kun tuntee niin suuren eron kropassa ennen joogailua ja sen jälkeen. Haavemaailmassani luennot alkaisivat aikaisntaan klo 12 jotta aamulla ehtisi joogata ja syödä kunnolla rauhallisen aamupalan.

8. Yle tv ykkösellä tuli juuri tänään ihan mahtavan Jane Austen-tyylisen sarjan ekan tuotantokauden viimeinen jakso. Kyseessä on siis Downton Abbey, enkä tiedä miten kestän odottaa että seuraava kausi alkaa meidän kanavillamme! 

En keksi kahdeksaa blogia joissa tämä ei ole vielä käynyt, mutta annan palkinnon eteenpäin ihanalle Annille joka juuri aloitti oman kirjabloginsa "Ajatuksia kirjamaasta". :)

maanantai 10. lokakuuta 2011

Olemisen sietämätön keveys / Milan Kundera


Olemisen sietämätön keveys / Milan Kundera

Tsekinkielinen alkuteos: Nesnesitelná lehkost byti, 1983
Loisto-pokkarit 2008, 390 sivua
Suomentanut: Kirsi Saraste
1.suom.kiel.painos 1985
Kannen suunnittelu: Urpo Huhtanen
Mistä minulle? parin euron löytö huuto.netistä

Milan Kunderan klassikkoromaani Olemisen sietämätön keveys valikoitui syksyn ensimmäiseksi kirjaksi lukupiirissämme. Halusimme lukea jonkin klassikkoteoksen ja tämä löytyi monen piiriläisen lukulistalta.

Olemisen sietämätön keveys kertoo neljän eurooppalaisen tarinan. Tomás on prahalainen kirurgi ja naistenmies. Hän on naimisissa rakastamansa Terezan kanssa mutta haluaa silti vapautensa. Toisista naisista Tomásille tärkein on Sabrina, taiteilijasieluinen seikkailija. Neljäs eurooppalainen joka pian astuu mukaan kuvioihin on Sabrinan rakastaja, keski-ikäinen tiedemies Franz. Näiden neljän henkilön kohtalot kietoutuvat yhteen ja heidän elämänsä kautta näkee myös eurooppalaisen yhteiskunnan muutokset, poliittiset ja moraaliset muutokset.

Kirja sisältää paljon filosofista ajattelua ja filosofien teorioita, myös Tsekkoslovakian aikaisen Tsekin yhteiskunnallisia kiemuroita ja ajan politiikka on paljon. Tomásin elämässä tapahtuu suuri käänne kun hän saa potkut työpaikaltaan sairaalasta kirjoitettuaan lehteen kriittisen jutun kommunismista. Suosittu kirurgi päätyy ikkunanpesijäksi joka kuitenkin osoittautuu hyväksi ammatiksi -ainakin naisten iskemistä varten.

Samoihin aikoihin Tomásin rakastajatar Sabrina elää omaa elämäänsä Genevessä Franzinsa kanssa. Tomás ja Sabrina kaipaavat ja tapaavat välillä toisiaan. Muuten Tomás on kuitenkin kovin onnellinen Terezan sekä parin yhteisen koiran Kareninin kanssa.

Romaanin tärkeitä aiheita ja käsitteitä on "paino" ja "keveys". Kunderan mukaan oleminen (eläminen) on sietämättömän kevyttä. Myös lausetta "Einmal ist keinmal" viljellään paljon. Minä käsitän tuon saksankielisen lauseen niin, että koska ihmisellä on vain yksi elämä ei yhden henkilön teoilla lopulta ole kovinkaan paljon merkitystä.

Olemisen sietämätön keveys sisälsi minun makuuni hieman liikaa filosofiaa, se kun ei kuulu suosikkiaiheisiini. Omia tulkintoja oli kiva miettiä, ja muutamia fiksujakin filosofisia ajatuksia sekaan mahtui mutta kirjan kiinnostavinta antia oli mielestäni 1960-luvun yhteiskunnan kuvailu, sen aikaisen politiikan ja kommunismin kuvailu sekä yhteiskunnan hurjien sääntöjen rikkomisesta koituvat rangaistukset (kuten esim. Tomásin potkut).

Henkilöistä kiinnostavin oli Tereza. Ihmettelimme lukupiirikeskustelussamme kuinka hän pystyi "hyväksymään" miehensä syrjähypyt, sen että mies haisi kotiin tullessaan toisille naisille ja kuitenkin rakasti ja välitti miehestä täysillä. Muista henkilöistä esimerkiksi Franz jäi todella etäiseksi kuten mielestäni myös Sabrina. Terezan ja Tomásin koira Karenin oli kirjan hellyyttävin tapaus ja Kareniniin liittyvä tarina myös tunteita herättävin kohtaus tässä kirjassa.

Klassikoksi Olemisen sietämätön keveys on varsin helppolukuinen. Luvut ovat lyhyitä ja teksti aika helppoa. Tämä taitaa olla sellainen kirja joka pitäisi lukea rauhassa ja mietiskellen, kirjan filosofiset pointit menevät varmaan "tavallisella" lukuvauhdilla hieman ohi. Minulle tässä oli silti liikaa filosofiaa, olisin tykännyt tästä huomattavasti enemmän jos esimerkiksi Terezan ja Tomásin elämästä olisi kerrottu enemmän...


★★★-

lauantai 8. lokakuuta 2011

Jono / Heidi Jaatinen


 Jono / Heidi Jaatinen
Gummerus 2011, 217 sivua
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen
Mistä minulle? arvostelukpl kustantajalta

Minä tykästyin Heidi Jaatisen kerrontatapaan hänen rankassa mutta koskettavassa esikoisromaanissaan Ei saa katsoa aurinkoon. Odotin kovasti tätä Jaatisen toista romaania, Jono, jonka aihekin vaikutti kiinnostavalta.

Kirjastotätinä työskentelevä Aina Kuluntalahti on naimisissa kuuluisan taidemaalarin Aarni Härkäsimpun kanssa. He asuvat omakotitalossa leppoisassa kaupunginosassa.

"Harjun laella tie tekee mutkan, ja siinä kohtaa sijaitsee viehättävä omakotitalo. Vieressä on lihakauppa, jonka takana erään tangokuninkaan lapsuudenkoti, nykyään palvaamo."

Tämän omakotitalon pihalle ilmaantu yhtäkkiä jono. Ensin jono koostuu muutamasta miehestä, sitten se paisuu, ja paisuu. Pian pihalla on kymmenien miesten jono, kohta miehiä on satoja. Joukosta löytyy pappi, poliiseja, psykologeja, gynekologeja, rakennusmiehiä, suunnistaja, seiväshyppääjä  ja Ainan ensirakkaus Simo. Miehiä on kaikista ammattiryhmistä ja eri yhteiskuntaluokista.

Jono on saapunut Ainan ja Aarnin pihaan siitä yksinkertaisesta syystä, että kerran parin rakastellessa Aina huudahti "Tänä kesänä minä annan kaikille, jotka tulevat pyytäneeksi." Kun kesä lähestyy jono myös pitenee ja Aina miettii, kuinka selittää miehelleen jonon syy. Aarni-parka kun luulee, että jonon jäsenet on hänen taiteensa ihailijoita jotka odottavat näkevänsä ja tapaavansa tämän suuren taiteilijan.

Pian jono alkaa elää omakotitalon pihalla omaa elämäänsä. Pihalle asetetaan rivi bajamajoja jotka hetkessä yhdistetään viemäriverkostoon, oma temppelikin ilmaantuu pian pihalle. Koko monisataapäinen miesjoukko ei tietenkään samalle pihalle mahdu ja kaupungin kaikki mahdolliset yöpymispaikat ovatkin täynnä. Kaupunginosan asukkaita alkaa pian miesten ainainen läsnäolo ärsyttämään, joten Aina ja Aarni eivät ole naapureidensa keskuudessä järin suuressa suosiossa.

Jono on farssi, mutta minä en kyllä oikein innostunut tästä. En kokenut tätä kirjaa hauskaksi, enkä löytänyt jonon syvempää tarkoitusta. Ehkä tämä kirja aukeaa jollekin, mutta minulta tämä meni kyllä valitettavasti ohi. Seksillä ei, onneksi, mässäillä vaikka se suuressa roolissa tässä tietenkin on. Minä harvoin innostun kirjoista, joissa en pidä päähenkilöstä ja tässä kävi juuri niin. Aina Kuluntalahti ei herättänyt minussa oikeastaan mitään positiivisia tunteita - ei sympatiaa, ei sääliä, vain ärsytystä.

Heidi Jaatisen kirjoittamistyyliä ihailen edelleen. Kieli on jotenkin niin dynaamista, on lyhyitä lauseita, kauniita kuvailevia pätkiä ja taas suoria, lyhyitä lauseita. Pidän siitä kirjoitustavasta todella paljon, mutta muuten tämä kirja ei valitettavasti nouse läheskää yhtä hyväksi kuin Jaatisen esikoinen Ei saa katsoa aurinkoon.


★★+

Myös Jori on lukenut tämän kirjan.

Ps! Tein pienen uudistuksen tuohon ylös jossa kerron infoa kirjasta. Halusin saada mukaan kannen suunnittelijan ja mistä kirja on minulle ilmestynyt sekä käännetyissä kirjoissa haluan mainita tuossa samassa myös kääntäjän, joka usein jää hieman arjoon vaikka tekeekin upeaa työtä (kuten myös kannen suunnittelija).  Miltäs tämä muutos vaikuttaa?:)

perjantai 7. lokakuuta 2011

Niistä arvostelukappaleista...

Viime aikoina kirjablogeissa on ollut jonkin verran puhetta piilomainonnasta, ja siitä, pitäisikö bloggaajien mainita arvostelukappaleista. Viimeksi eilen Marjis kirjoitti hienon jutun, joka antoi paljon vatsauksia avoimiin kysymyksiin.  Minua tämä asia on mietityttänyt aika paljonkin viime päivinä joten kysyisin nyt teidän lukijoiden mielipidettä.

Ensiksi muutama sana omista ajatuksistani. Minä en rehellisesti sanottuna ole ennen näitä blogikirjoituksia edes ajatellut, että bloggaaja arvioisi arvostelukappaleena saadut kirjat eri tavalla kuin muut kirjat. Minä sain ensimmäisen arvostelukappaleeni joskus viime vuonna kun kustantamo otti minuun itse sähköpostitse yhteyttä. Tämän kesän lopussa otin itse ensimmäisen kerran yhteyttä kustantamoihin ja aloin saamaan sitä kautta muutamia arvostelukappaleita. Nämä arvostelukappaleet, joita itse "pyydän", on tietysti vain sellaisia kirjoja, jotka minua kiinnostavat ja jotka lukisin joka tapauksessa.

Tähän asti saamani arvostelukappaleet olen arvioinut täysin samalla tavalla kuin kaikki muutkin kirjat, on ne sitten kirjastosta lainattuja tai omin roposin ostettuja. En mieti lukiessani, että nyt pidän käsissäni arvostelukappaletta. Ennen näitä blogeissa käytyjä keskusteluja en ajatellut, että lukijoita kiinnostaa mistä kirjat on ostettu/saatu/muuten hankittu mutta kaikkien keskutelujen ja kommenttien jälkeen ajatukseni ovat ehkä hieman muuttuneet. Itselleni rehellisyys on tärkeää kaikessa, joten siksi olen mietiskellyt tätä asiaa nyt jonkun aikaa. Laitoin aamulla tuohon blogini sivupalkkiin pienen tekstin jossa mainitaan että saan osan lukemistani kirjoista arvostelukappaleina, mutta että tämä seikka ei vaikuta arviooni/mielipiteeseeni kirjasta. Olen myös miettinyt sitä, alkaisinko mainita jokaisen kirjan kohdalla mistä kirja on hankittu tai saatu mutta en ole vielä päättänyt miten teen jatkossa...

Nojoo, tällaista jaarittelua tänä iltana. Kertokaahan nyt mitä mieltä olette tästä asiasta, pitääkö arvostelukappaleesta mainita, luuletteko että arvostelukappaleiden saaminen vaikuttaa arvioijaan (=bloggaajaan) tai blogilukijaan? Pelkään hieman sitä, että jos arvostelukappaleista aina mainitaan alkaa taas lukija ajattelemaan että kehun kirjaa vaan siksi että se on arvostelukappale. Muotiblogeja monta vuotta seuranneena, en voi olla miettimättä tätä, sillä siellä kommenttiboksit ovat jatkuvasti aivan kamalaa luettavaa!

Huomenna palailen ihan uuden kirjan kanssa ja jätän tämän asian hetkeksi...;)

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Arvonnan aika!

Ihan hurjaa! Vähän yli vuosi sitten aloittamani oma lukupäiväkirjani on nyt yhtäkkiä ihan oikea kirjablogi jolla on yli sata lukijaa! Kiitos teille jokaiselle, kommenttinne tekevät jokaisesta päivästä vähän paremman:)



Lupasin järjestää kirja-arpajaiset kun sadan lukijan rajapyykki tuolla sivupalkissa ylittyy. Palkintona on siis tietysti kirjoja ja arvon kaksi voittajaa, jotka kummatkin saavat valita kaksi kirjaa alla olevasta listasta. Kirjojen mukaan laitan jotain sopivaa suklaata;)

Arvonnan säännöt on tutut. Kaikilla osallistujilla on mahdollisuus kahteen arpalippuun, yhden saa kommentista ja blogilliset voivat saada toisen linkittämällä arvonnan omassa blogissaan. Kaikki voivat tällä kertaa osallistua, eli ei tarvitse olla lukijana sivupalkissa. Mutta anonyymit, keksikää nimimerkki!

Antakaahan kommenttiboksissa vinkkejä hyvistä syyskirjoista, eli mitä sinä luet tänä syksynä?

Kommentista siis yksi, linkityksestä toinen arpalippu. Vastausaikaa on puolitoista viikkoa, ensi viikon perjantaihin 14.10 saakka.

Ja palkintokirjat saa valita seuraavista:

Amerikkalainen tyttö / Monika Fagerholm (kerran luettu, pokkari)
Kauneudesta / Zadie Smith (pokkari, uusi)
Juoppohullun päiväkirja / Juha Vuorinen ( kerran luettu, pokkari)
Haikein terveisin / Nicholas Sparks (kovakantinen, uusi)
Nietos / Maria & Virpi Hämeen-Anttila (kovakantinen, uusi)
Sorgesång / Siri Hustvedt (kovakantinen, uusi)
FC Venus / Katri Manninen (kerran luettu, kovakantinen)
Filmi Poikki / Hanna Marjut Marttila (uusi, kovakantinen)
Ripa / Varpu Vilkuna (kovakantinen, kerran luettu)
Jono / Heidi Jaatinen (kerran luettu, kovakantinen)
Emma / Jane Austen (englanninkielinen pokkari, uusi)
Förnuft och känsla / Jane Austen (luettuna ostettu, kovakantinen)
Nainen joka sukelsi maailman sydämeen / Sabina Berman (kerran luettu, kovakantinen)
Pikku naisia / Louisa M. Alcott (pokkari, luettuna ostettu, itse kerran luettu)
Jon Bon Jovi / Laura Jackson (kovakantinen, pari kertaa luettu)
Jalna / Mazo de la Roche (hieman kulumaa, divarilta ostettu)
Opettajako muka herrasväkeä / Elsa Anttila (hieman kulumaa, käytettynä saatu)

Lisäilen viikonloppuna kirjoja listaan kun pääsen tonkimaan toista kirjavarastoani!:)


Kaikille onnea arvontaan ja vielä suuri kiitos kaikille teille♥

tiistai 4. lokakuuta 2011

Miten haasteiden kanssa sujuu?

Aloitin alkuvuodesta muutamia lukuhaasteita täällä blogissani. Oma haasteeni oli Lue kirja ja katso elokuva -haaste jossa minulla on tavoitteena lukea 10 kirjaa ja katsoa niihin perustuva elokuva tämän vuoden aikana. Tuota haastetta varten olen tähän mennessä suorittanut kuusi kirja/elokuva-paria ja muutama on tällä hetkellä työn alla. Tästä linkistä löytyy kaikki tekstit tuohon haasteeseen ja alla on vielä lista tähän saakka suoritetuista:

1. Miehet jotka vihaavat naisia / Stieg Larsson
2. Oma taivas / Alice Sebold
3. Sikalat / Susanna Alakoski
4. Vettä elefanteille / Sara Gruen
5. Häivähdys purppuraa / Alice Walker
6. Ole luonani aina / Kazuo Ishiguro



Toinen haaste on Lue 10 klassikkoa -haaste jonka aloitti Lumikki. Olen nyt lukenut 7 klassikkoa ja kaksi on tällä hetkellä luettavana joten ihan hyvin menee tämänkin haasteen osalta. Tässä vielä linkki teksteihin ja alla listattu luetut klassikot:

1. Pikku Prinssi / Antoine de Saint-Exupery
2. Kärpästen herra / William Golding
3. Häivähdys purppuraa / Alice Walker
4. Rautatie / Juhani Aho
5. Pessi ja Illusia / Yrjö Kokko
6. Pikku naisia / Louisa May Alcott
7. Juoppohullun päiväkirja / Juha Vuorinen 



Tästä linkistä voi seurata minun haasteideni etenemistä loppuvuoden ajan.

Näiden kahden haasteen lisäksi olen myös kaunokirjallisella maailmanvalloituksella, mutta sen kimppuun kunnolla sitten ensi vuonna!

Nyt haluaisin kuulla miten teidän haasteidenne kanssa sujuu? Etenkin te jotka lähditte mukaan Lue kirja, katso elokuva-haasteeseen, olisi mukava kuulla mitä olette tähän saakka lukeneet ja katsoneet! :)


maanantai 3. lokakuuta 2011

Kulinaristin kuolema / Muriel Barbery


Kulinaristin kuolema (Une gourmandise, 2000) / Muriel Barbery.
Gummerus, 2011. 181 sivua.
Suomentaja: Lotta Toivanen
Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Muriel Barberyn toinen suomennettu kirja Kulinaristin kuolema kertoo osittain samoista henkilöistä kuin Siilin eleganssi. Siilikirja oli minulle ihan positiivinen lukukokemus ja tämä lyhyt romaani aika samantapainen.

Kirjan tapahtumien keskipisteessä on ravintolakriitikko Pierre Arhens joka nyt makaa kuolinvuoteellaan hienostoasunnossaan Rue de Grenellellä. Ennen siirtymistään tuonpuoleiseen Pierre haluaa kuitenkin ehdottomasti selvittää yhden ongelmansa -hänen mieleensä palasi yksi erityinen maku aiemmilta vuosilta. Mikä on tuo sydäntä koskettava maku joka jollain tavalla on niin tärkeä, niin tuttu mutta kuitenkin sanoille saavuttamaton?

Pierre käy läpi elämäänsä, miettii syötyjä aterioita, naisia joita rakasti. Hän paljastaa itsestään paljon ja sanansa sanoo myös esimerkiksi Pierren petetty vaimo, ovenvartijarouva (josta enemmän Siilin eleganssissa) sekä paksu ja laiska kissa jota Pierre rakasti lapsiaan enemmän.

Pierre on elämänsä aikana tutustunut lukuisiin eri makuihin, ja sen oikean maun löytäminen osoittautuu haastavaksi. Mieleen tulvii maukkaita muistoja. lapsuuden makuja Ranskan maaseudulla, aikuisiän työaterioita, jäätelöä ja sorbettia, leipää ja lihaa...

"Anispippurilla maustettua merisiiliä, villikanin fileetä, munuaista ja maksaa rantakotiloiden kera. Täysjyvärieska."
tai
"Turskaperunapihvejä, etelänkarppia, Gillardeaun rasvaisia ostereita ja grillattua hanhenmaksaa. Purjoa makrilliliemessä. "
(Kulinaristin kuolema, s. 155)

Kulinaristin kuolema sai veden kielelle ja minulle tuli kova hinku päästä kokkailemaan. Ja kun kuoleva Pierre Arthens kävi makujen kautta läpi elettyjä vuosiaan, uppouduin minä huomaamattani ranskalaiseen elämään mukaan. Joku tuossa ranskalaisessa kulttuurissa kiehtoo minua erityisesti, ja olen iloinen että olen "löytänyt" ranskalaisen kirjallisuuden tänä vuonna.

Kulinaristin kuolema oli mainio välipalakirja, maukas pikkupurtava rankempien kirjojen välissä, vaikka ei tämänkään kirjan aihe nyt siitä kevyimmästä päästä ollut.


★★★★


Tätä kirjaa on luettu blogeissa paljon, ainakin seuraavissa:

Lumiomena
Hiirenkorvia ja muita merkintöjä
Amman lukuhetki
Juuri tällaista
Järjellä ja tunteella
Kirjanurkkaus
lukuhetket


Viikonloppuna herkuteltiin muun muassa kuvassa näkyvien sienten sekä lettujen kera. Maukasta syysviikkoa siis kaikille!:)

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Myrsky / Elina Tiilikka

Myrsky / Elina Tiilikka. Gummerus, 2011. 249 sivua.
Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti

 Elina Tiilikan toinen romaani Myrsky on rankka kuvaus nuoren maanisdepressiivisen tytön elämästä. Myrsky on arviolta parikymppinen taiteenopiskelija jokaasuu tyttöystävänsä/ ihan vaan ystävänsä Leean kanssa pienessä asunnossa. Yöt vietetään usein vieri vieressä, mutta päivisin Leea menee usein kouluun kun taas Myrsky viettää päivänsä eri tavalla.

Kun yksi maaninen jakso ilmaantuu, panee Myrsky elämänsä uusiksi. Hän pakkaa reppuunsa vähän tavaroita, laittaa jalkaansa Leean toiset kengät ja lähtee keskellä yötä liftaamalla pois. Eräällä parkkipaikalla Myrsky tapaa ulkomaalaistaustaisen Marekin joka antaa Myrskylle kyydin moottoripyörällään. Marek ja Myrsky päätyvät viettämään aikaa yhdessä ja pian he asuvatkin kimpassa vanhassa, huonokuntoisessa talossa keskellä metsää. Päivät kuluvat huumeiden avulla rikosten suunnittelussa, yöt suunnitelmien toteuttamisessa tai Marekin karvaisten käsivarsien turvallisessa syleilyssä. Manian aikana rahaa kuluu, kaikki tuntuu liian hyvältä ja ihan mahdolliselta. Myrsky on kuin Jeesus, pystyy kävelemään veden päällä, hyppäämään sillalta ilman seurauksia. Toisen ihmisen tappaminenkaan ei tunnu yhtä mahdottomalta kuin muuten.

Kun taas depressio saa otteen, on mielessä vain itsemurha, elämän kurjuus, kaikki vaikeudet. Arkikin tuntuu ihan mahdottomalta, tekee vain mieli käpertyä isoon peittoon, nukkua, nukkua, nukkua matalan pöydän alla.

Myrsky liftaa ja tapaa siten ihmisiä, hän palaa usein Marekin luokse taloon keskelle metsää vaikka välillä päivien loma isän luona lapsuudenkodissa tekee terää. Tytön elämä on sekaisin ja Leean kainaloon, takaisin kouluun, ei pian enää ole paluuta.

Myrsky on aiheeltaan todella tärkeä ja aihe minusta todella kiinnostava. Kirjassa oli jotenkin kaikki ainekset, mutta jokin siinä tökki. En pitänyt siitä, miten kirjan tapahtumat hyppivät. Välillä uuden luvun alussa oli edellisistä tapahtumista mennyt viikkoja, välillä vain pari tuntia. Kesti aina hetken, ennen kuin tajusin missä nyt ollaan. Vaikka Myrsky on sisimmässään eksynyt tyttö joka tarvitsisi apua ja tukea, ei hänen tarinansa kuitenkaan onnistunut koskettamaan minua. Jotenkin koko kirja jäi hirveän pinnalliseksi, eikä herättänyt minussa sen enempää tunteita.

Elina Tiilikka osaa kuitenkin valita romaaneihinsa ajankohtaisia, tärkeitä ja rankkoja aiheita. Tiilikan esikoiteos Punainen mekko oli minulle varsin hyvä lukukokemus (vaikka en kyllä enää antaisi sille arvosanaksi lähellekään kymppiä...) ja sekin oli aiheeltaan raju. Minusta on tärkeätä, että näistä vaietuista, vaikeista aiheistakin kirjoitetaan romaneja, joten siitä ehdottomasti pisteitä.

Minulle tämä oli yksi syksyn odotetuimpia uutuuskirjoja mutta valitettavasti pieni pettymys. Aiheen tärkeyden vuoksi tämä ehkä kannattaa silti lukea, jos kiinnostusta löytyy edes hieman.


★★★

lauantai 1. lokakuuta 2011

Juoppohullun päiväkirja / Juha Vuorinen

Juoppohullun päiväkirja / Juha Vuorinen. Diktaattori kustannus,2011 ( 2001). 360 sivua.

 Syyskuun viimeiseksi luetuksi kirjaksi jäi minun osaltani eilen illalla loppuun pääsemäni Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja. Tämä kirja löytyy myös Keskisuomalaisen klassikkolistalta, joten tällä kirjalla osallistun myös klassikkohaasteeseen, vaikka tämä nyt ei omasta mielestäni ihan ehkä "perinteinen klassikko" olekaan...

Juoppohullu, eli suomalaismies Juha, elelee arkeaan varsin mielenkiintoisella tavalla. Juha ryyppää paljon. usein yksin, toisinaan oudon kaverinsa Kristianin kanssa. Jossain vaiheessa kuvioihin astuu myös Kristianin kaveri Mikael. Yhdessä kaverukset sitten ryyppäävät, käyvät esimerkiksi risteilyllä, lentävät Tukholmaan ja viettävät mielenkiintoisen päivän Arlandan lentokentällä. Naisia tulee ja menee iso liuta, kun Juhan rahat ovat vähissä kokeilee hän jopa miespuolisen huoran työtä. Hän järjestää hauskoja jekkuja naapurilleen, pilaa naapurin Datsunin monen monta kertaa ja keksii ajankulukseen myös puuhattavaa Kristianille.

Juoppohullun päiväkirjassa ryypätään, naidaan ja kärsitään vitutuksesta. Siinä paskotaan olohuoneen lattialle ja auton konepellille, naidaan parvella, sohvalla, työpaikan invavessassa ja lentokentällä. Juha on varsin tunteeton suomalaismies, lähimmäksi tunteitaan hän taitaa päästä Tiinan kanssa, Tiinan, jonka hän tapaa käydessään yhden ainoan kerran AA-kerhon kokouksessa. Kokouksesta alkaa Tiinan ja Juhan intohimoinen ja tiivis suhde.

Juoppohullun päiväkirja on kirjoitettu (yllätys, yllätys!) päiväkirjamuotoon. Juha kirjoittaa hieman yli vuoden ajan päiväkirjaa elämästään, ja pian hän huomaa naapurin talon katolla majailevan miehen seuraavan hänen elämäänsä. Mies on toimittaja joka kopioi Juhan kirjoituksia internetiin ja siellä "Juoppohullulla" on iso kasa innokkaita seuraajia. Tämän häiriötekijän vuoksi Juha kirjoittaa jatkossa päiväkirjaansa vuoroviikoin keittiön pöydän ääressä ja vaatekomerossa.

Juha Vuorisen teksti on tietysti hauskaa. Jos paskajutuilla saa minut nauramaan ääneen, on se taitavaa. Kirjan loppua kohden sain kuitenkin välillä tarpeekseni ryyppäämis-, naimis- ja paskajutuista. Tavallaan siis ymmärrän Juoppisten suuren suosion ja jopa klassikkomaineen, mutta ihan minun kirjani tämä ei silti ole ja luulen, että jätän Juoppisten lukemisen nyt tähän ensimmäiseen kirjaan. Kirjassa oli myös "Pastori Kärmeen" tekemiä kuvituksia jotka olivat kokonaisuuteen sopivia, vaikka ei ehkä maailman upeimmista taidonnäytteistä olekaan kyse.

Juoppohullun päiväkirja ei siis ole minun kirjani, vaikka toki nauroin ääneen ja välillä (alussa) ihan nautinkin tästä hulluttelusta. Tulipa kuitenkin tämäkin luettua ja ensi vuonna ensi-iltansa saavan elokuvankin voisi jossain vaiheessa katsoa, sillä minusta tuntuu että tästä voisi saada aikaan aika hauskan elokuvan;)


★★★