 |
Kulinaristin kuolema (Une gourmandise, 2000) / Muriel Barbery. Gummerus, 2011. 181 sivua. Suomentaja: Lotta Toivanen Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla |
Muriel Barberyn toinen suomennettu kirja Kulinaristin kuolema kertoo osittain samoista henkilöistä kuin Siilin eleganssi. Siilikirja oli minulle ihan positiivinen lukukokemus ja tämä lyhyt romaani aika samantapainen.
Kirjan tapahtumien keskipisteessä on ravintolakriitikko Pierre Arhens joka nyt makaa kuolinvuoteellaan hienostoasunnossaan Rue de Grenellellä. Ennen siirtymistään tuonpuoleiseen Pierre haluaa kuitenkin ehdottomasti selvittää yhden ongelmansa -hänen mieleensä palasi yksi erityinen maku aiemmilta vuosilta. Mikä on tuo sydäntä koskettava maku joka jollain tavalla on niin tärkeä, niin tuttu mutta kuitenkin sanoille saavuttamaton?
Pierre käy läpi elämäänsä, miettii syötyjä aterioita, naisia joita rakasti. Hän paljastaa itsestään paljon ja sanansa sanoo myös esimerkiksi Pierren petetty vaimo, ovenvartijarouva (josta enemmän Siilin eleganssissa) sekä paksu ja laiska kissa jota Pierre rakasti lapsiaan enemmän.
Pierre on elämänsä aikana tutustunut lukuisiin eri makuihin, ja sen oikean maun löytäminen osoittautuu haastavaksi. Mieleen tulvii maukkaita muistoja. lapsuuden makuja Ranskan maaseudulla, aikuisiän työaterioita, jäätelöä ja sorbettia, leipää ja lihaa...
"Anispippurilla maustettua merisiiliä, villikanin fileetä, munuaista ja maksaa rantakotiloiden kera. Täysjyvärieska."tai
"Turskaperunapihvejä, etelänkarppia, Gillardeaun rasvaisia ostereita ja grillattua hanhenmaksaa. Purjoa makrilliliemessä. "
(Kulinaristin kuolema, s. 155)
Kulinaristin kuolema sai veden kielelle ja minulle tuli kova hinku päästä kokkailemaan. Ja kun kuoleva Pierre Arthens kävi makujen kautta läpi elettyjä vuosiaan, uppouduin minä huomaamattani ranskalaiseen elämään mukaan. Joku tuossa ranskalaisessa kulttuurissa kiehtoo minua erityisesti, ja olen iloinen että olen "löytänyt" ranskalaisen kirjallisuuden tänä vuonna.
Kulinaristin kuolema oli mainio välipalakirja, maukas pikkupurtava rankempien kirjojen välissä, vaikka ei tämänkään kirjan aihe nyt siitä kevyimmästä päästä ollut.
Tätä kirjaa on luettu blogeissa paljon, ainakin seuraavissa:
Lumiomena
Hiirenkorvia ja muita merkintöjä
Amman lukuhetki
Juuri tällaista
Järjellä ja tunteella
Kirjanurkkaus
lukuhetket
Viikonloppuna herkuteltiin muun muassa kuvassa näkyvien sienten sekä lettujen kera. Maukasta syysviikkoa siis kaikille!:)
Nam mitkä suppilovahverot sinulla kuvassa!
VastaaPoistaKulinaristin kuolema oli minusta ihana ranskalainen ruokakirja, jossa myrskysi pinnan alla paljon asioita, Moneen henkilöhahmoon olisin mielelläni tutustunut enemmänkin.
Ruoanlaittoon tämä ainakin kannustaa, olen samaa mieltä. Ja luo nälän tunnetta!!
Minulla on Siilin eleganssi vielä lukematta mutta odotan sitä kyllä lämpimällä kiinnostuksella.
Minä pidin Siilin eleganssista tosi paljon, ja tämä toimi sellaisena hyvänä täydentäjänä tarinalle. Ruokaan littyviä romaaneja on jotenkin tosi mukava lukea ;)
VastaaPoistaMinä tein viikonloppuna ekaa kertaa koskaan sienipiirakkaa juuri suppilovahveroista :)
linnea, moneen henkilöön olisi tosiaan mielellään tutustunut tarkemmin.Ja "ruokakirjoja" on kiva lukea juuri siksi että ne innostavat lruuanlaittoon;)
VastaaPoistaSusa, ihan samaa mieltä;) Meilläkin syötiin suppilovahveroita viikonloppuna -kirjolohen lisäkkeenä muhennoksena. Jospa ensi viikonloppuna tekisi vaikka sienipiirakkaa, se on suurta herkkuani!:)
Oi että en tiennyt, että Kulinaristin kuolemassa on samoja henkilöitä! Toisaalta en tiedä uskaltaako lukea sitä, kun pidin Siilistä niin paljon... :D
VastaaPoistaANNI, ovenvartijarouva on sama kuin Siilin "päähenkilö" ja muistaakseni myös tuo kuoleva ruokakriitikko oli kuvioissa mukana;) Lue vaan, tämä on sopiva pikkukirja vaikka tykkäsitkin Siilistä;)
VastaaPoista