Olemisen sietämätön keveys / Milan Kundera
Tsekinkielinen alkuteos: Nesnesitelná lehkost byti, 1983
Loisto-pokkarit 2008, 390 sivua
Suomentanut: Kirsi Saraste
1.suom.kiel.painos 1985
1.suom.kiel.painos 1985
Kannen suunnittelu: Urpo Huhtanen
Mistä minulle? parin euron löytö huuto.netistä
Milan Kunderan klassikkoromaani Olemisen sietämätön keveys valikoitui syksyn ensimmäiseksi kirjaksi lukupiirissämme. Halusimme lukea jonkin klassikkoteoksen ja tämä löytyi monen piiriläisen lukulistalta.
Olemisen sietämätön keveys kertoo neljän eurooppalaisen tarinan. Tomás on prahalainen kirurgi ja naistenmies. Hän on naimisissa rakastamansa Terezan kanssa mutta haluaa silti vapautensa. Toisista naisista Tomásille tärkein on Sabrina, taiteilijasieluinen seikkailija. Neljäs eurooppalainen joka pian astuu mukaan kuvioihin on Sabrinan rakastaja, keski-ikäinen tiedemies Franz. Näiden neljän henkilön kohtalot kietoutuvat yhteen ja heidän elämänsä kautta näkee myös eurooppalaisen yhteiskunnan muutokset, poliittiset ja moraaliset muutokset.
Kirja sisältää paljon filosofista ajattelua ja filosofien teorioita, myös Tsekkoslovakian aikaisen Tsekin yhteiskunnallisia kiemuroita ja ajan politiikka on paljon. Tomásin elämässä tapahtuu suuri käänne kun hän saa potkut työpaikaltaan sairaalasta kirjoitettuaan lehteen kriittisen jutun kommunismista. Suosittu kirurgi päätyy ikkunanpesijäksi joka kuitenkin osoittautuu hyväksi ammatiksi -ainakin naisten iskemistä varten.
Samoihin aikoihin Tomásin rakastajatar Sabrina elää omaa elämäänsä Genevessä Franzinsa kanssa. Tomás ja Sabrina kaipaavat ja tapaavat välillä toisiaan. Muuten Tomás on kuitenkin kovin onnellinen Terezan sekä parin yhteisen koiran Kareninin kanssa.
Romaanin tärkeitä aiheita ja käsitteitä on "paino" ja "keveys". Kunderan mukaan oleminen (eläminen) on sietämättömän kevyttä. Myös lausetta "Einmal ist keinmal" viljellään paljon. Minä käsitän tuon saksankielisen lauseen niin, että koska ihmisellä on vain yksi elämä ei yhden henkilön teoilla lopulta ole kovinkaan paljon merkitystä.
Olemisen sietämätön keveys sisälsi minun makuuni hieman liikaa filosofiaa, se kun ei kuulu suosikkiaiheisiini. Omia tulkintoja oli kiva miettiä, ja muutamia fiksujakin filosofisia ajatuksia sekaan mahtui mutta kirjan kiinnostavinta antia oli mielestäni 1960-luvun yhteiskunnan kuvailu, sen aikaisen politiikan ja kommunismin kuvailu sekä yhteiskunnan hurjien sääntöjen rikkomisesta koituvat rangaistukset (kuten esim. Tomásin potkut).
Henkilöistä kiinnostavin oli Tereza. Ihmettelimme lukupiirikeskustelussamme kuinka hän pystyi "hyväksymään" miehensä syrjähypyt, sen että mies haisi kotiin tullessaan toisille naisille ja kuitenkin rakasti ja välitti miehestä täysillä. Muista henkilöistä esimerkiksi Franz jäi todella etäiseksi kuten mielestäni myös Sabrina. Terezan ja Tomásin koira Karenin oli kirjan hellyyttävin tapaus ja Kareniniin liittyvä tarina myös tunteita herättävin kohtaus tässä kirjassa.
Klassikoksi Olemisen sietämätön keveys on varsin helppolukuinen. Luvut ovat lyhyitä ja teksti aika helppoa. Tämä taitaa olla sellainen kirja joka pitäisi lukea rauhassa ja mietiskellen, kirjan filosofiset pointit menevät varmaan "tavallisella" lukuvauhdilla hieman ohi. Minulle tässä oli silti liikaa filosofiaa, olisin tykännyt tästä huomattavasti enemmän jos esimerkiksi Terezan ja Tomásin elämästä olisi kerrottu enemmän...
Hurmaannuin tästä kirjasta, kun luin sen 19-vuotiaana. Muistoissani tämä assosioituu ensimmäiseen opiskelusyksyyn. Eläydyin jotenkin todella vahvasti Terezan tunteisiin, ei ollut helppoa hänellä :(.
VastaaPoistaMinulle jäi tästä kirjasta (jota en siis ole lukenut kuin kerran, silloin melkein kymmen vuotta sitten) mieleen lause "Kitch on paskan kieltämistä" tjsp. :)
Maria, tuosta kitch-lauseesta keskustelimme myös lukupiirissämme ja mielenkiintoinen lause, kieltämättä;) Luulen, että minulle tämä kirja ei jää mieleen muuten kuin ehkä muutaman lauseen kautta;)
VastaaPoistaMinä luin tämän kirjan joskus yläasteikäisenä, ja tuo toisaalta helppous, toisaalta vaikeus jäi minullakin mieleen. Uskon, että kirja olisi tosiaan hyvä lukea uudestaan ja yrittää jaksaa pohdiskella koko ajan. Kiva kun tämä klassikko nousi taas esiin!
VastaaPoistaTessa, tämä kirja pitäisi varmaan lukea monta kertaa, ja ajalla -pohdiskellen ja mietiskellen. Tällä hetkellä en jaksa lukea kirjoja sillä tavoin, mutta ehkä sitten vaikka eläkkeellä uudestaan;D
VastaaPoistaMinä rakastan tätä kirjaa. Aina vain. Pitäisi lukea se joskus taas uudelleen. Viimeksi jaksoin vain vähän alkua, kun tuntuu, että muistan sen ihan ulkoa jo.
VastaaPoistaBlogissani sulle haaste.
Olen lukenut muutaman Kunderan kirjan ja täytyy tunnustaa, että niiden juonikuviot menevät minulta aivan sekaisin, mutta hienoa kirjoissa on minusta juuri hienoa tuo, että tekstiä on sujuvaa ja kevyttä lukea, mutta syvyyttä on. Teräviä havaintoja ihmiselämästä. Tulee sellainen olo, että "juuri noinhan se on, vaikken olisi osannut sitä ikinä itse ilmaista" tai sitten sellainen että "en ole ikinä tullut ajatelleeksi noin, mutta voinhan sen noinkin ajatella".
VastaaPoistaLurun luvuissa on sinulle tunnustus!
Minäkin olen lukenut tämän joskus nuorempana, mutta muistan kirjasta jostakin syystä hyvin vähän. Muistan lähinnä, että se oli hyvä, muttei minulle elämää suurempi kokemus.
VastaaPoistaOlet varmaan tämän tunnustuksen jo saanut, mutta blogissani olisi myöskin sinulle jotain.
VastaaPoistaVaikka itse pidän filosofisista kirjoista, niin tästä en koskaan oikein pitänyt. Luin tämän aika väkipakolla ja inhosin kirjan henkilöitä.
Tunnustus olisi minullakin... :)
VastaaPoistaPidin kirjasta, mutta ehkä vielä enemmän sen pohjalta tehdystä elokuvasta, joka edelleen on yksi suuri suosikkini, eikä vähiten siksi, että Juliet Binoche on niin ihmeellisen herkkä Terezana.
VastaaPoistaMinäkin pidin tästä kirjasta. Lukemisesta on aikaa jo yli kymmenen vuotta, mutta pitäisi syventyä siihen uudelleen. Jaanan mainitsema elokuva on hieno, siitä pidän vielä enemmän kuin kirjasta.
VastaaPoistaMari, kiitos haasteesta:) harmi että minä en innostunut tästä kirjasta niin paljon, mutta näköjään tämä on moneen kolahtanut mikä on hienoa!:)
VastaaPoistaLuru, kiitos tunnustuksesta:) Minustakin tässä tuli muutamaan otteeseen sellaisia hienoja ajatuksia elämästä, mutta muuten tämä nyt ei ihan minuun loksahtanut. Mutta tosiaan hienoa että monet on tästä tykänneet!:)
Karoliina, luulen että tämä jää minunkin mieleeni juuri noin. En tule tästä paljon muistamaan, ihan ok:na kuitenkin;)
Katri, kiitos haasteesta:) Aika samat fiilikset minulla, vaikka Terezasta pidinkin:)
Norkku, kiitos!:)
jaana, ehkä se elokuva pitäisi sitten katsoa. Pidän Binochesta kyllä paljon joten miksipä ei;)
Katja, kyllä minun nyt täytyy se elokuva katsoa jos se on kirjaa parempi;)