 |
| Myrsky / Elina Tiilikka. Gummerus, 2011. 249 sivua. |
Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti
Elina Tiilikan toinen romaani Myrsky on rankka kuvaus nuoren maanisdepressiivisen tytön elämästä. Myrsky on arviolta parikymppinen taiteenopiskelija jokaasuu tyttöystävänsä/ ihan vaan ystävänsä Leean kanssa pienessä asunnossa. Yöt vietetään usein vieri vieressä, mutta päivisin Leea menee usein kouluun kun taas Myrsky viettää päivänsä eri tavalla.
Kun yksi maaninen jakso ilmaantuu, panee Myrsky elämänsä uusiksi. Hän pakkaa reppuunsa vähän tavaroita, laittaa jalkaansa Leean toiset kengät ja lähtee keskellä yötä liftaamalla pois. Eräällä parkkipaikalla Myrsky tapaa ulkomaalaistaustaisen Marekin joka antaa Myrskylle kyydin moottoripyörällään. Marek ja Myrsky päätyvät viettämään aikaa yhdessä ja pian he asuvatkin kimpassa vanhassa, huonokuntoisessa talossa keskellä metsää. Päivät kuluvat huumeiden avulla rikosten suunnittelussa, yöt suunnitelmien toteuttamisessa tai Marekin karvaisten käsivarsien turvallisessa syleilyssä. Manian aikana rahaa kuluu, kaikki tuntuu liian hyvältä ja ihan mahdolliselta. Myrsky on kuin Jeesus, pystyy kävelemään veden päällä, hyppäämään sillalta ilman seurauksia. Toisen ihmisen tappaminenkaan ei tunnu yhtä mahdottomalta kuin muuten.
Kun taas depressio saa otteen, on mielessä vain itsemurha, elämän kurjuus, kaikki vaikeudet. Arkikin tuntuu ihan mahdottomalta, tekee vain mieli käpertyä isoon peittoon, nukkua, nukkua, nukkua matalan pöydän alla.
Myrsky liftaa ja tapaa siten ihmisiä, hän palaa usein Marekin luokse taloon keskelle metsää vaikka välillä päivien loma isän luona lapsuudenkodissa tekee terää. Tytön elämä on sekaisin ja Leean kainaloon, takaisin kouluun, ei pian enää ole paluuta.
Myrsky on aiheeltaan todella tärkeä ja aihe minusta todella kiinnostava. Kirjassa oli jotenkin kaikki ainekset, mutta jokin siinä tökki. En pitänyt siitä, miten kirjan tapahtumat hyppivät. Välillä uuden luvun alussa oli edellisistä tapahtumista mennyt viikkoja, välillä vain pari tuntia. Kesti aina hetken, ennen kuin tajusin missä nyt ollaan. Vaikka Myrsky on sisimmässään eksynyt tyttö joka tarvitsisi apua ja tukea, ei hänen tarinansa kuitenkaan onnistunut koskettamaan minua. Jotenkin koko kirja jäi hirveän pinnalliseksi, eikä herättänyt minussa sen enempää tunteita.
Elina Tiilikka osaa kuitenkin valita romaaneihinsa ajankohtaisia, tärkeitä ja rankkoja aiheita. Tiilikan esikoiteos Punainen mekko oli minulle varsin hyvä lukukokemus (vaikka en kyllä enää antaisi sille arvosanaksi lähellekään kymppiä...) ja sekin oli aiheeltaan raju. Minusta on tärkeätä, että näistä vaietuista, vaikeista aiheistakin kirjoitetaan romaneja, joten siitä ehdottomasti pisteitä.
Minulle tämä oli yksi syksyn odotetuimpia uutuuskirjoja mutta valitettavasti pieni pettymys. Aiheen tärkeyden vuoksi tämä ehkä kannattaa silti lukea, jos kiinnostusta löytyy edes hieman.
★★★
Hei Sanna ja Kiitos blogivierailusta! Mukavaa kuulla että olit löytänyt blogini, toivottavasti löydät sieltä jotain vinkkejä, vaikka fantasia-painotteisuus saattaakin estellä. Onneksi luen myös mm. scifiä ja historiallista romantiikkaa.
VastaaPoistaMinulle Tiilikan Punainen mekko oli valitettavasti yksi kirjavuoteni kehnoimmista enkä sen perusteella kiinnostunut tästäkään. Mutta oli ilo lukea tekstiäsi. Olen samaa mieltä siitä, että vaietuista ja rajuistakin aiheista on hyvä kirjoittaa.
VastaaPoistaNafisan, histroaillinen romanttiika kiinnostaa vaikka en (ainakaan vielä) ole fantasiasta tai scifistä innostunut;)
VastaaPoistaKatja, kiitos kommentistasi:) Viime aikoina minusta vaikeiastakin aiheista on alettu kirjoittamaan ja sehän on tärkeätä!:)
Minäkään en oikein tykännyt kirjan loppuosan tapahtumien sekavuudesta. Ilmeisesti ne pitää ymmärtää siten, että se sekavuus on osa maanisuutta, että Myrsky ei itsekään ole selvillä elämästään lukijaa paremmin.
VastaaPoistaJori, totta, varmasti se on juuri noin. Hassua, että kirjan lukemisesta ei ole paljon aikaa mutta melkein ainut asia minkä siitä muistan nyt, on juuri se sekavuus ;)
VastaaPoista