Tunneli / Reidar Palmgren

Tunneli / Reidar Palmgren

Otava, 2007. 270 sivua.

Kannen suunnittelu: Timo Numminen

Mistä minulle? oma kirppariostos

Reidar Palmgren on kiinnostava kirjailija. Ensimmäinen lukemani kirja häneltä oli Sudenmarja, joka oli erilaisuudessaan todella mieleenpainuva lukuelämys. Tunneli on Palmgrenin aiempaa tuotantoa, ja valitsin kirjan luettavakseni yksinkertaisesti siksi, että se oli muuttokaaoksessa ainut lukematon kirja jonka löysin eräänä viikonloppuna pahvilaatikoiden ulkopuolelta. 

Leo on keskellä aviokriisiä ja matkaa pienen Ella-tyttärensä kanssa lapsuudenkotiinsa Helsinkiin. Siellä on kaikki melkein ennallaan, ennen niin paljon ihailua herättänyt Jori-isä makaa pimeässä huoneessa liikuntakyvyttömänä ja Kerttu-äiti huolehtii miehestään ja pojastaan, jonka kasvoilta paistaa suru. Leon lapsuudenkoti tuntuu kuitenkin paikoin jopa ahdistavalta, salaisuudet leijuvat ilmassa, asiat joista ennen on vaiettu on vaarassa paljastua. Viimeinen pisara, asia joka viimein avaa salaisuuden verkot, on Leon ja Ellan retki Suomenlinnaan. Yhtäkkiä Leon mieleen palaa repaleiset muistot lapsuudesta, leikeistä Suomenlinnassa ja vanhaan linnoitukseen vievässä tunnelissa. Siellä Leon ja hänen parhaan kaverinsa Arin lapsuus muuttui, ja se on myös Leon ja Ellan kesäretken kohde.

Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia odotuksia tämän kirjan suhteen. Ennen lukemista en tiennyt mistä se kertoo, en osannut odotta mitään. Ihastuin kirjan verkkaiseen alkuun, jossa kuvaillaan Leon ja Ellan lähtöä Helsinkiin, Leon lapsuudenkotia ja tunnelmaa tämän vanhempien luona. Kirjan tunnelma kuitenkin muuttuu nopeasti, ja se yllätti minut täysin . Paikoitellen tunnelma oli jopa todella jännittävä, kun Suomenlinnan salaperäinen ja pelottava tunneli ilmestyi mukaan.

Tunneli on koukuttava ja mukaansatempaava. Kieli on helppoa ja tukee koukuttavaa tarinaa hyvin, tehden kirjasta nopealukuisen. Luin tämän kahdelta istumalta, koska odotin kuumeisesti selityksiä ja ratkaisuja. Tässä kohtaa petyin hieman, nimittäin valitettavan monta asiaa jäi arvoitukseksi jopa viimeisen sivun jälkeen. Vastauksia ei tullut, asiat jäivät hieman puolitiehen, tai vaihtoehtoisesti olin liian huono lukemaan rivien välistä. Lukijalle jätettiin minusta kuitenkin todella paljon tulkinnanvaraa, ja olisin toivonut että loppuratkaisu olisi ollut selkeämpi ja "suljetumpi".

Jännittävän tunnelitarinan lisäksi pidin siitä, että kirjassa oli kuvattu kiinnostavia ihmissuhteita. Leon vanhempien suhde oli mielenkiintoinen, kuten myös Leon side vanhempiinsa. Sängyssä liikuntakyvyttömänä makaavan Jorin elämäntarina on myös kiinnostava, ja hänen ja pienen Ellan välille kasvava side niinikään. Salaisuudet menneisyydestä jotka alkoivat vihdoin paljastua pitivät tarinan kasassa, ja hienovaraiset vinkit salaisuuksien laadusta läpi koko kirjan piti ehdottomasti lukijan kiinnostuksen yllä ja mukana kirjan imussa.

Tunneli oli lopulta ihan positiivinen lukukokemus, yllättävä ja erilainen. Petyin hieman siihen, että en saanut kaikkia selityksiä ja vastauksia joita lopussa kaipasin, mutta toisaalta se jätti tulkinnanvaraa ja lukijalle mahdollisuuden "päättää" kirjan lopusta itse. Kiinnostavaa!

★ ★ ★ +

Sudenmarja / Reidar Palmgren

Sudenmarja / Reidar Palmgren

Otava, 2012. 317 sivua.

Kannen suunnittelu: ?

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Reidar Palmgrenin Sudenmarja osui tielleni kirjastossa ja kaunis kansi sai minut kantamaan kirjan kotiin saakka. Olen lukenut muutaman ei-niin-kehuvan blogiarvion kirjasta, joten odotukseni eivät olleet erityisen korkealla. Joskus on kuitenkin todella piristävää lähteä lukemaan kirjaa ilman suuria ennakko-odotuksia!

Tuula on itsekseen viihtyvä, kasviensa kanssa pienessä yksiössä asuva nainen. Hän työskentelee kaupungin puisto-osastolla, on hoitanut kaupunginpuiston pohjoissektoria jo vuosien ajan. Tuula tuntee paikalliset kasvit ja eläimet paremmin kuin kukaan muu, ja toki hän tulee paremmin toimeen kasviensa kuin ihmisten kanssa. Tuula tuntee myös kaupungin hiipparit ja eriskummalliset nuorukaiset joita hän tapaa myöhäisillä iltakierroksillaan. Työkaverit eivät pidä Tuulasta, ihmettelevät erikoisen naisen käytöstä ja elintapaa, mutta pian eläkkeelle jäävä kaupunginpuutarhuri Holopainen luottaa Tuulaan erityisen vahvasti. Tuulan ja Holopaisen välillä on tiivis side, ja ennen eläköitymistään Holopainen viekin Tuulan villiintyneeseen joenpoukamaan ja kertoo naiselle poukaman salaisuuden.

Tuula on hyvä pitämään salaisuuksia, ei hänellä oikeastaan ole ketään kelle asioitaan kertoa. Mutta pian Tuulan reviirille tupsahtaa mies, vartijana työskentelevä Antti, joka vaikeuttaa mutta myös rikastuttaa Tuulan elämää. Poukaman salaisuus, Antin työ ja sivubisnekset sekoittuvat ja pian Tuulan elämä muuttuu täysin.

Sudenmarja on mielenkiintoisen erilainen kirja. Minä pidin ehkä itse tarinaa enemmän Palmgrenin uskomattoman kauniista ja taitavasta kielenkäytöstä. Ihastuin Palmgrenin tapaan kuvailla luontoa ja tehdä pieniä hurmaavia havaintoja ympäristöstä. Korennon toukan kuoriutuminen, ketun tuoksu, kyyhkysen herääminen pesästään - tarina on pieniä yksityiskohtia pullollaan.

Henkilökuvaukset ovat myös kohdallaan. Tuula on erikoinen introvertti, luontoihminen. Hänen käytöstään kuvaillaan paljon, kuinka hän asuu kasviensa keskellä, tuntee luonnon tuoksut mahdottoman tarkasti. Kuinka hän tuntee miehen tuoksun, nuolaisee kättään, valuuttaa eritettä toisensa jälkeen... En voi sanoa tykästyneeni Tuulaan henkilönä, eikä hän herättänyt minussa kovinkaan myönteisiä tunteita, ei sääliä tai edes huolehtimisen tarvetta, mutta hän on taitavasti kuvailtu ja tuntui siltä, että tunsin hänet. Antti taas jäi mielestäni hieman etäiseksi. Kyllä hän tarinassa pyöri, mutta sen lähemmäs miestä ei lukijaa päästetty.

Pidin monesta asiasta tässä kirjassa, kuten kielestä, henkilökuvauksesta ja hieman erikoisesta, erilaisesta fiiliksestä. Jotenkin kirjan jälkimaku ei kuitenkaan ole se kaikkein paras. Sudenmarja ei ole hyvänmielenkirja, siihen tässä on liika eritteitä, ruumiita ja rumia tapahtumia. Vaikka kieli on kauniin soljuvaa, kirjan tapahtumat ja itse juoni jää hieman kielen varjoon vaikka loppua kohden toki halusin tietääkin, miten Tuulan käy. Vaikka Sudenmarjasta jäi aika ristiriitaiset fiilikset, aion kuitenkin jatkossa lukea Palmgrenin vanhempaa tuotantoa.

⋆⋆⋆+

Lue myös Ilselän, Arjan ja Annelin arviot kirjasta.

Ps! Onko jollakin tietoa kirjan kauniin kannen suunnittelijasta?