Myrsky nousee paratiisista / Johannes Anyuru

Myrsky nousee paratiisista / Johannes Anyuru

Schildts & Söderströms, 2014. 250 sivua.

Alkuteos: En storm kom från paradiset, 2012.

Suomentanut: Outi Menna

Kannen suunnittelu: Sanna Mander

Mistä minulle? kirjastolaina

Johannes Anyurun hienonhieno Myrsky nousee paratiisista on ensimmäinen mieheltä suomennettu kirja. Se oli ehdolla sekä August-palkinnon, että Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi, ja minusta ehdottomasti syystäkin!

P istuu vankilasellissä jossain päin Afrikkaa. Hän kaipaa ja unelmoi lentämisestä. Sellissä istuessaan hän muistelee sitä, mistä kaikki lähti. Ensin kaikki oli nimittäin hyvin. Hän muutti Ugandasta Kreikkaan lentosotakouluun, menestyi opinnoissaan hyvin ja sai luvan lentää. Pian hän nousi taivaalle, teki sitä, mistä oli aina haaveillut. Mutta kun Idi Amin kaappasi vallan P:n kotimaassa vuonna 1971, kaikki muuttui. Amin määräsi kaikki ugandalaiset lentokadetit palaamaan takaisin kotimaahansa. Mutta P päättää olla palaamatta. Hän saa lentäjän työn Sambiasta, mutta löytää itsensä pian tansanialaisesta vankilasta. Karussa sellissä P luulee jo loppunsa tulleen, mutta onneksi kaikki ei ole niin mustavalkoista.

Anyuru kertoo koskettavan, surullisen, mutta samalla kauniin tarinan. Romaani pohjautuu hänen oman isänsä elämäntarinaan ja kokemuksiin. Vaikka tapahtumat ovat suurilta osin karuja, kamalia ja surullisia, on kirja silti kaunis. Anyurun teksti on hurjan hienoa, runollisen kaunista, ja kirjassa on mahtava tunnelma. Kun P istuu vankisellissään, karussa, hikisessä ja haisevassa afrikkalaisessa sellaisessa, lukija miltei tuntee sellin hajun ja kauheuden ihollaan. Kun P makaa huonokuntoisena, likaisena, väsyneenä ja kipeänä afrikkalaisen kylän ulkopuolella, lukija tuntee kivun, uupumuksen ja pelon. Vahva tunnelma, käsinkosketeltava sellainen, kantaa läpi koko kirjan. Lukijana koin P:n mukana ahdistusta, surua, vihaa ja pelkoa, mutta onneksi myös iloa ja onnea.

Myrsky nousee paratiisista on kokonaisuutena hieno kirja. Ajassa hypitään jonkin verran, mutta vaihtelut on sujuvia. P, jonka etunimeä ei kokonaisuudessaan paljasteta, tulee lukijalle läheiseksi, mutta jää tavallaan myös oikean nimensä suojaan. Hän jää hieman mystiseksi ja salaperäiseksi, vaikka tuntuukin, että hän on henkilö jonka tuntee ja jolle toivoo vain hyvää.

Anyurun romaani on myös aiheiltaan tavattoman kiinnostava. Idi Aminin vallankaappaus Ugandassa on kaikesta kauheudestaan huolimatta kiinnostavaa luettavaa. Päähenkilön lentäjäntyö on minusta kiehtovaa luettavaa kuten myös kaikki viittaukset ja P:n muistelut urheilukentiltä omilta nuoruusvuosiltaan.

Myrsky nousee paratiisista on hieno kirja ja minä nautin tämän lukemisetsa todella paljon, vaikka tarina itsessään olikin ahdistava ja raskas. Kirjan upea tunnelma, tapa jolla se tulee lukijaa lähelle, Anyurun upea, runollinen kielenkäyttö (ja onnistunut suomennos!) ja rakenne, jossa sekoittuu mennyt ja nykyaika, toimivat yhteen loistavasti, ja tekevät kirjasta täydellisyyttä hipovan kokonaisuuden.

Maailmanvalloitus: Uganda

★★★★★-

Is / Ulla-Lena Lundberg

Is / Ulla-Lena Lundberg

Schildts & Söderströms, 2012. 365 sivua.

Kannen suunnittelu: Helena Kajander

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Pidän yleensä nopeatempoisista kirjoista, jotka eivät turhia vetkuttele. Tylsistyn varsin helposti, enkä jaksa keskittyä kirjoihin jotka etenevät todella hitaasti. Ulla-Lena Lundbergin Finlandiaehdokkaaksi päätynyt romaani Is on kuitenkin poikkeus joka vahvistaa oman sääntöni. Tämä eteni etenkin alussa todella hitaasti, enkä saanut luettua kuin parikymmentä sivua illassa, samassa ajassa kun normaalisti luen paljon enemmän. Minä en kuitenkaan missään vaiheessa miettinyt kirjan kesken jättämistä, sillä olin heti alkusivuilta lähtien täysin kirjan ihanan tunnelman lumoissa.

Lundberg vie lukijansa taitavasti Örarna-nimisille saarille. Kirjan alussa saarelle muuttaa uusi nuori pastori kera nuoren perheensä. Petter Kummel muuttaa Mona-vaimonsa sekä pienen Sanna-tyttärensä kanssa pappilaan ja heistä tulee heti kyläläisten suosikkeja. Petter voittaa kyläläisten luottamuksen puolelleen ja hänestä tulee suosittu pappi. Joka sunnuntai kirkko täyttyy kyläläisistä ja Petter saa kiitoksia hienoista jumalanpalveluksistaan. Petter saa saaren asukkaat taas laulamaan, muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen.

Mona hoitaa kotia, pientä lasta, isoa taloa ja tilan eläimiä. Hän tukee ja rakastaa miestään, odottaa kahdenkeskisiä hetkiä ja iloitsee miehensä menestyksestä. Kyläläiset ovat hieman varautuneempia papin rouvaa kuin itse pappia kohtaan, mutta pian Monakin on kyläläisten kesken oikein pidetty nainen.

Is on tunnelmaltaan yksi vahvimpia romaaneja, joita muistan koskaan lukeneeni. Tunnelma on läsnä aivan alusta saakka, Posti-Antonin ensimmäisistä sanoista lähtien. Kieli tekee kirjasta hitaanlaisen, mutta on todella kaunista. Saaren maisemat nousevat lukijan silmien eteen ja välillä tuntuu siltä, että olisin itse ollut saarella mukana, tapahtumissa mukana. Lundberg on mahdottoman taitava kuvailemaan ihmisiä, luomaan eläviä henkilöitä. Minusta tuntuu, että tunsin Petter Kummelin, hänen vaimonsa ja monta muutakin saaren asukasta. Lukujen välissä saadaan lukea otteita mielenkiintoisen Posti-Antonin ajatuksista, kun hän kuljettaa saaren asukkaita sinne sun tänne, hakee saaren postin mantereelta ja tietää varsin paljon saaren asukkaiden asioista. Kaikki henkilöt olivat kiinnostavia ja todentuntuisia, uskomattoman taitavasti kuvailtuja. Huomaan vieläkin palaavani välillä saaren asukkaiden elämään, miettimään mitä heille kuuluu vaikka luin kirjan loppuun jo monta päivää sitten.

Is kertoo sodan jälkeisestä ajasta. Sota on edelleen ihmisten elämässä läsnä, ruokaa, lämpöä ja muita tarpeellisuuksia on välillä vähän, mutta kaikesta selvitään. Kylmä talvi ja jäinen meri yllättää jatkuvasti, ja muuttaa monen saarelaisen elämän. Kirjassa on surumielinen, melankolinenkin vivahde. Se koskettaa, ja ihastuttaa, jää pysyvästi mieleen upeana lukukokemuksena!


★★★★★

Lola uppochner / Monika Fagerholm

Lola uppochner / Monika Fagerholm

Schildts & Söderströms, 2012. 459 sivua.

Kannen suunnittelu: Maria Appelberg

Mistä minulle? kirjastosta varaamalla

Minulla on erikoinen suhde Monika Fagerholmiin. Ihastuin pari vuotta sitten lukemaani Ihanat naiset rannalla-romaaniin, petyin hieman vaikeaan Amerikkalaiseen tyttöön enkä sen jälkeen ole tarttunut kuin Fagerholmin ja Martin Johnsonin yhdessä kirjoittamaan esseekokoelmaan Havet. Viimeksi mainittu ei ollut ihan minun kakkupalaseni, vaikka tunnistinkin pienen kirjan hienouden. Halusin lukea Fagerholmin uutuusromaanin Lola uppochner alkuperäiskielellään ruotsiksi, sillä kuvittelen, että Fagerholmin omintakeinen ja hieman erikoinenkin kielenkäyttö voi olla vaikea kääntää ihan täydellisesti. Kyllä kannatti lukea Fagerholmia ruotsiksi, itse asiassa ihmettelen nyt, miksi en ole lukenut noita aiempiakin kirjoja ruotsiksi!

Jana Marton palaa pieneen Flatnäsin kaupunkiin vuosien tauon jälkeen. Hänen on tarkoitus osallistua entisen tuttavansa Minnie Backlundin järjestämille päivälliskutsuille vanhassa kotikaupungissaan. Paluu vanhoihin maisemiin saa Janan muistelemaan menneitä aikoja ja Flatnäsia vuonna 1994. Tuolloin Flatnäsissa tapahtui murha, joka ei ikinä selvinnyt. Vuoden 1994 tapahtumat saavat illanvietossa suuren roolin ja murhan lisäksi pinnalle nousee vanhan talon palo ja talon asukkaat, siskokset Ca ja Anita Bäck. Anita istui pyörätuolissa, eli hieman omassa maailmassaan ja toitotti murhan ratkaisun löytyvän räsynukesta nimeltä Lola uppochner.

Fagerholm on tavattoman taitava kirjoittaja. Hän leikittelee sanoilla, kielellä ja säännöillä. Vaikka teksti kirjan alussa, pidemmän Fagerholm-tauon jälkeen, tuntui hieman hankalalalta, pääsin nopeasti tekstiin sisään ja pystyin nauttimaan Fagerholmin kuljettamasta tarinasta. Kirjan tunnelma on salaperäisen mystinen, arvoituksellinen ja jännittävä. Murhan tuoma mysteeri pitää jännitystä yllä lähes loppuun saakka, ja lukijakin saa leikkiä hieman salapoliisia ja yrittää solmia lankoja toisiinsa.

Lola uppochner ei ole missään tapauksessa helppo kirja, kuten ei Fagerholmin kirjat yleensä taidakaan olla. Minä kuitenkin pidin tästä todella paljon ja nautin kirjan kiemuroista, niin ihmissuhteisiin kuin muihinkin tapahtumiin liittyen. Kirja on täynnä mielenkiintoisia henkilöitä, ja henkilöitä on paljon. Onneksi kirjan alussa onkin henkilölista, jossa kaikki on lyhyesti esitelty. Etenkin kirjan alussa olisi muuten ollut varsin vaikea pysyä mukana. Kiinnostavimmasta päästä oli Bäckin perhe joka asui erikoisessa Kvarnen-nimisessä talossa. Pyörätuolissa istuva Anita oli tapahtumien kannalta tarinan keskiössä, mutta hänestä oli kaikessa salaperäisyydessään vaikea saada otetta. Kiinnostava oli myös kaupungin uskonnonopettaja ja pastori, perheensä traagisessa onnettomuudessa menettänyt Eva Anderberg, puhumattakaan kaksosveljistä, kaupungin poliiseina työskentelevistä Berglundeista. Oikeastaan kaikilla kirjan henkilöillä oli kiinnostava elämäntarina, kaikki toivat tarinaan oman osansa. Flatnäsin kaupungin ihmiset olivat monella tavalla kytkeytyneet toisiinsa, ja näitä ihmissuhdekiemuroita oli myös jännittävää seurailla.

Pidin myös kirjan rakenteesta. Ajassa hypittiin välillä tiuhaan, suurin osa ajasta muisteltiin vuoden 1994 tapahtumia, mutta välillä hypittiin myös vuoden 2011 syksyssä josta kirja myös lähtee käyntiin. Fagerholm on kirjoittanut hienon kirjan. Hänellä on omintakeinen, tunnistettava kirjoitustyylinsä ja minä olen ihastunut tähän tyyliin kovasti. Uskallankin sanoa, että Fagerholm viimeistään tällä kirjalla nousi minun suosikkikirjailijoideni joukkoon ja haluan lukea lähiaikoina Fagerholmin vanhempiakin teoksia. Lola uppochner on mieleenpainuva, erikoinen, tunnelmaltaan vahva, henkilögallerialtaan kiinnostava, jännittävä, tunteita herättävä ja kaikin puolin hieno romaani!

★★★★★