Huimaus / W.G. Sebald

Huimaus (Schwindel. Gefühle, 1990) / W.G.Sebald. Tammen keltainen kirjasto, 2011. 234 sivua.

 Tässäpä syksyn ensimmäinen uutuuskirja minun blogissani! W.G. Sebaldin juuri suomennettu kirja Huimaus on mielenkiintoinen, hieman erilainen romaani. Kirja koostuu neljästä eri tarinasta jotka ovat sidoksissa toisiinsa tapahtumapaikan - Alppien - kautta. Samat maisemat: vihreät niityt, kauniit vuoret, suloiset alppimökit ja vehreät laaksot näyttäytyvät jokaisessa tarinassa eri osassa ja eri aikakausilla.

Ensimmäisessä tarinassa seurataan 1800-luvulla elänyttä Henri Beyleä joka palveli Napoleonin sotajoukoissa. Beyle osallistuu sotaretkelle Alpeilla, rakastuu kauniisiin naisiin ja tykästyy taiteeseen. Beyle, tunnettu myös kirjailja Stendhalina, antoi nimensä myös psykkiselle häiriölle, Stendhalin syndroomalle, jonka oireita ovat sydämentykytys, sekava mielentila ja pahoinvointi voimakkaan taide-elämyksen aiheuttamana.

Toisessa tarinassa lukija pääsee seuraamaan erään miehen reissuja lempikaupunkiini Wieniin, Venetsiaan ja sieltä edelleen Veronaan 1980-luvulla. Taide on läsnä tässäkin tarinassa ja kaupunkien nähtävyyksiä, katujen nimiä ja kahviloita oppii ilahduttavasti tuntemaan.

Kolmannessa tarinassa esittäytyy Franz Kafka. Sebald kertoo oman näkemyksensä siitä, mitä Kafka mahtoi ajatella ja tehdä ollessaan parantolassa Garda-järven rannalla vuonna 1913. Parantumiseen liittyy tiukasti Felice-niminen nainen jota Kafka ajattelee sähköshokkien lomassa.

Viimeisessä tarinassa ja kirjan viimeisessä jaksossa Sebald palaa omiin lapsuusmaisemiinsa, saksalaiseen vuoristokylään joka alkaa W:llä. Hän asettuu lapsuudenkotiinsa, joka nykyään toimii majatalona, kuukaudeksi ja viettää paljon ajatuksia herättävän marraskuun lapsuuden maisemissaan.

Alppimaisemiensa vuoksi Huimaus on ihana kirja, tarinoidensa vuoksi tämä taas ei ihan ollut minun kirjani. Pidin erityisesti toisesta tarinasta jossa seikkailtiin lempikaupungeissani ja Kafkan mielenjärkkymistä oli mukava mietiskellä. Kuitenkin jotain jäi puuttumaan, jotta tämä nousisi suosikkieni joukkoon. Kirja on monella tapaa hieman erilainen, jo selostamani kirjan rakenne tekee siitä erilaisen, mutta sujuvan ja lennokkaan tekstin joukosta löytyy myös mustavalkoisia kuvia joita Sebald on kirjaansa taiteillut. En olekaan ennen tainnut lukea kuvitettua romaania. Kuvat olivat kiinnostavia ja tulivat sopivasti piristämään pitkiä tekstinpätkiä. Kirjasta löytyi myös paljon vieraskielisiä sanoja ja jopa kokonaisia virkkeitä. Kirjan lopussa on onneksi sanasto jossa virkkeet on käännetty ja osa jopa selitetty, mutta minun lukemistani kyllä hieman haittasi tuo jatkuva sanaston selailu...Alppimaisemien ja tuttujen kaupunkien ja nähtävyyksien vuoksi tämä oli kuitenkin ihan hyvä lukukokemus ja kirjan kansi on minusta upea!

★★★+

Suomentaja: Oili Suominen
Kannen suunnittelu: Markko Taina