 |
| Poikani Kevin ( We need to talk about Kevin 2003)/Lionel Shriver, suom. 2006, 544 sivua |
Lionel Shriverin palkittu romaani Poikani Kevin kertoo kouluammuskelija Kevinin äidistä Eva Khatchadourianista joka kirjoittaa kirjeitä ex-miehelleen Franklinille pari vuotta tragedian jälkeen. Eva käy kirjeissään läpi pariskunnan onnellisen elämän ennen lapsia, hän kirjoittaa siitä, kun he vihdoin päättivät hankkia lapsen ja lopulta pästään myös seuraamaan Kevinin kehitystä nuoreksi mieheksi. Eva käy läpi syyllisyydentunteita, äidinrakkautta, hän miettii olisiko kaikki mennyt toisin jos hän olisi rakastanut Keviniä enemmän. Voiko lapsi olla jo syntyessään "paha"? Kevin oli hankala lapsi, hän teki ilkeitä temppuja läheisilleen. Kevin ei innostunut mistään, käytti vaippaa vielä kuusivuotiaana ja Eva miettii, kostiko poika hänelle koska hän ei ollut rakastanut Keviniä silloinkaan kun poika oli vielä vatsassa. Evan mies Franklin taas palvoi Keviniä ja oli sitä mieltä, että poika ei ikinä tehnyt mitään pahaa, että hän oli aivan tavallinen pikku poika. Eva tiesi kuitenkin jatkuvasti että jotain oli pielessä. Muutamaa päivää ennen kuudettatoista syntymäpäiväänsä Kevin päätyy hirmutekoon -hän ampuu koulunsa voimistelusalissa useita oppilaita ja opettajan ja päätyy vankilaan.
Kirjan juonta en halua enemmän paljastaa, muutama sananen omasta mielipiteestäni toki tulee nyt. Poikani Kevin on ehdottomasti yksi rankimpia lukuelämyksiäni. Kirja oli rankka, vaikea, kauhea, joissakin kohdissa sain luettua kaksi sivua ja sitten oli pakko pitää taukoa ennen kuin pystyin jatkamaan. Silti Poikani Kevin on yksi parhaimpia lukemiani kirjoja. Kieli ja kerronta on nerokasta, kirjan päätös mielenkiintoinen. Itse en oikein usko siihen, että lapsi voi olla jo syntyessään paha. Säälin välillä Evaa, välillä myös Keviniä, ihmettelin perheen elämää, vanhempien kasvatusmenetelmiä ja ulkopuolisten suhtautumista perheen asioihin ja elämään. Kirja herätti todella paljon ajatuksia ja näin lukemisen jälkeenkin olen varma, että Kevinin ja Evan tarina jää mieleen pyörimään pitkäksi aikaa.
Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat valmiita kohtaamaan rankankin tarinan.
*****
ps! Muutin blogin ulkoasua hieman syksyisemmäksi, miltä näyttää?:)
Luin tämän useampi vuosi sitten ja todellakin oli huikea lukukokemus!! Ei missään nimessä helppo aiheen rankkuuden vuoksi, mutta toisaalta juuri siksi niin puhutteleva. Pitäisi koittaa metsästää tämä kyllä omaankin hyllyyn!
VastaaPoista"Poikani Kevin" on yksi vahvimmista minuun koskaan vaikuttaneista kirjoista ja sen lukeminen oli suoraan sanottuna aivan kauheaa. En pystynyt lukemaan sitä loppuun saakka (jätin leikin kesken suunnilleen 150 sivua ennen loppua), koska velloin niin syvässä masennuksen alhossa.
VastaaPoistaKirjan on oltava voimakas, jotta sitä lukiessa vuorotellen lukee ja itkee, koska on vain niin ahdistunut. Jossain vaiheessa tulevaisuudessa on minun luettava se loppuun.
Tämä on parhaita lukemiani kirjoja. Myös Shriverin Syntymäpäivän jälkeen on todella hyvä (ja huomattavasti "helpompi"), mutta hyvin erilainen.
VastaaPoistaAjatella, luin tämän odottaessani ensimmäistä lastani ja vieläpä usein ääneen. Muistan ajatelleeni pari kertaa, että onneksi saamme sentään tytön. :)
Karoliina
Minullekin tämä on yksi parhaita ja rankimpia lukemiani kirjoja; näkökulmien käyttö on aivan nerokasta.
VastaaPoistaMinun mielestäni kirja puolustaa lasta: lasta ei saa sekoittaa ja nitistää rakkaudettomuudella ja ristiriitaisella ja valheellisella kasvatuksella. Mehän kaikki peilaamme itseämme kasvaessamme toisistamme, ja jos peilit ovat sellaiset kuin Kevinin vanhemmat, niin noin voi käydä.
Kirja herätti kyllä paljon ajatuksia, tavallaan kannusti itseäänkin valppauteen, sillä viimeistään kirjan lukemisen jälkeen tuntuisi aivan hirveältä ajatella, että olisi jonkun suhteen se välinpitämätön aikuinen, joka ei vaan viitsinyt tai ehtinyt puuttua.
Susa, samaa mieltä. Todella rankka kirja mutta kuitenkin puhutteleva. Minäkin haluaisin tämän omaan hyllyyn
VastaaPoistaHanna, Kannattaa lukea kirja loppuun. Minullakin kävi yhden kerran mielessä kesken jättäminen mutta pääsin kuitenkin pahasta kohdasta ohi ja päätin lukea loppuun. Kirjan loppu on myös ”kokemisen arvoinen”.
Karoliina, haluaisinkin tutustua Shriverin muihinkin kirjoihin, kiitos siis vinkistä Minä juuri mietin, uskallanko suositella kirjaa raskaana olevalle, kirjoista innostuneelle tuttavalleni;)
korianteri, olen kanssasi samaa mieltä, että olisi kamalaa olla välinpitämätön aikuinen ja huomata tragedian jälkeen kuinka kävi. Ja ajatella, että olisi ehkä voinut tehdä asialle jotain –tai ainakin ehkäistä joitakin asioita jos olisi toiminut toisella tavalla. Erittäin paljon ajatuksia herättävä kirja, tosiaan.
PS. Kaunis syksyväri blogissa nyt!
VastaaPoistaKaroliina
Kiitos Karoliina, tuli tosiaan syksyisempi fiilis;)
VastaaPoistaMielenkiintoiselta joskin ahdistavalta kuulostaa! Pitää ottaa lukuun ehdottomasti.
VastaaPoistaSaima, ahdistava mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja:)
VastaaPoistaOhhoh! Minulla on ollut tämä kirjahyllyssä jo varmaan kohta vuoden, kun olen sen joskus jostain alennusmyynnistä pokkarina ostanut. Vielä se ei ole sen suuremmin kiinnostanut, mutta sinun arvion ja näiden kommenttien jälkeen taitaa kohta olla sen kirja vuoro! Vaikuttaa siis todella mielenkiintoiselle kirjalle.
VastaaPoistaLöysin blogisi Satun blogin kautta. Nappasin sinut heti lukulistaani :)
Naakku, tervetuloa blogini pariin:) Ihan ehdottomasti kannattaa lukea Poikani Kevin, kerrohan sitten oma mielipiteesi!:)
VastaaPoista