Rannalla

Rannalla (On Chesil Beach 2007) / Ian McEwan,  suom. 2007, Otavan kirjasto. 183 sivua.

 Matkustin torstai-iltana junalla tunnin verran Kupittaalta Karjaalle ja vietän nyt viikonloppua vanhempieni luona. Junamatka kestää noin tunnin ja vaikka koulutöitä olisi pilvin pimein minun junamatkoihini kuuluu kaunokirjallisuuden lukeminen. Matka- ja viikonloppulukemiseksi valikoitui tällä kertaa Ian McEwania ja aika nopelaukuiseksi osoittautunut Rannalla.

Rannalla on pieni ja ohut mutta traaginenkin romaani. Eletään 1960-lukua ja nuoret Edward ja Florence ovat juuri menneet naimisiin. Pari on seurustellut vuoden ennen häitään ja fyysisellä tasolla on edetty varovaisesti suudelmiin. Edward odottaa hääyötään ja siihen kuuluvaa seksuaalista kanssakäymistä innolla kun taas Florence pelkää tulevaa ja olisi mielummin viettämättä hääyötään kokonaan. Kirjoista Florence on oppinut kauhistuttavia sanoja kuten penetraatio ja limakalvo ja hän ei pidä edes Edwardin suudelmista. Hän inhoaa kun miehen kieli osuu hänen omaansa eikä varsinkaan halua mitään muuta osaa Edwardista sisäänsä.

Nuoripari on nyt vietämässä hääyötään Englannin kanaalin rannalla sijaitsevassa hotellissa. Hääyö on edessä, molemmat kokemattomia, Edward innokas ja Florence pelokas. Hääyön tapahtumat muuttavat Florencen ja Edwardin elämän lopullisesti ja pienet teot saavat suuret seuraukset. Kirjassa kerrotaan takaumina myös Edwardin ja Florencen tapaamisesta sekä heidän taustoistaan, kuinka he rakastuivat ja päättivät jakaa elämänsä.

"Florence katseli ja toivoi, että Edward liikkuisi hitaammin, sillä häntä vaivasi pelko ja syyllisyydentunne ja hän halusi kiihekästi olla vielä vähän aikaa omissa oloissaan. Olipa odotettavissa millainen keskustelu hyvänsä, se pelotti häntä. (...)"

Rannalla on aika nopealukuinen romaani. Kerronta on taattua sujuvaa ja soljuvaa McEwania. Edwardin ja Florencen suhde kertoo jotakin yhteiskunnallisesti tärkeätä 1960-luvun Englannista. Uudet vapaudet sodan jälkeen osittain sekoittivat nuorten elämän, osittain toivat kaivattua itsenäisyyttä, valinnan vapautta. Florencen pelot ja hiljaiset ajatukset saivat miettimään, miksi ihmeessä nainen ei saanut suutaan auki. Kuinka paljon helpompaa kaikki olisikaan parin välillä ollut jos he olisivat puhuneet toisilleen. Kuinka erilainen lopputulos olisi ollut jos etenkin Florence olisi saanut suunsa auki. Rannalla osoittaa siis kuinka tärkeätä puhuminen parisuhteessa on, puhumalla vältytään monelta murheelta;)

"Florence näki hänen lähestyvän rantaa pitkin. Ensin hän erottui tummuvaa somerikkoa vasten vain syvänsinisenä läikkänä, jonka epäselvät ääriviivat värähtelivät ja joka näytti välillä pysyvän paikallaan, välillä taas hyppäävän lähemmäs kuin shakkinappula, jota siirretään useita ruutuja kerralla. (...)"

Rannalla ei ole paras lukemani McEwan, pidin enemmän Sementtipuutarhasta ja Poltteesta mutta taattua McEwanin kerrontaa ja mielenkiintoisia ihmissuhteita Rannalla sisältää. Seuraavaksi on vuorossa McEwanin Sovitus sekä Ikuinen rakkaus.

Pisteitä ****-