Vuoden 2012 yhteenveto

Vuoden kymmenen parasta kirjaa (sekalaisessa järjestyksessä)

Gå inte ensam ut i natten / Kjell Westö
Blad ur höstens arkiv / Bo Carpelan
Is / Ulla-Lena Lundberg
Oman elämänsä sankari / John Irving
Pakenevat unet / Petri Karra
Etten palaisi tuhkaksi / Gaute Heivoll
Katoamispiste / Joel Haahtela
Norwegian Wood / Haruki Murakami
Nälkävuosi / Aki Ollikainen
Lola uppochner / Monika Fagerholm

Vuoden paras elämäkerrallinen kirja

Jag är Zlatan / Zlatan Ibrahimovich & David Lagercrantz

Vuoden paras lukupiirikirja

Katoamispiste / Joel Haahtela

Vuoden paras novellikokoelma

Muita hyviä ominaisuuksia / Petri Tamminen

Vuoden paras kirjaan pohjautuva elokuva

Poikani Kevin oli järisyttävä kirjana ja tänä vuonna ilmestynyt elokuva onnistui vangitsemaan kirjan tunnelman mielestäni hyvin.

Vuoden kaunein kirjankansi

Illan tullen / Michael Cunningham

Muita hienoja lukukokemuksia vuodelta 2012

Ultramarathon Man / Dean Karnazes, Rakkauden tasavalta / Carol Shields, Kaunis sydän / Cecilia Samartin,   Miniä / Tuomas Kyrö, Redemption / Bryan Clay, Yhden toivon tie / Paula Havaste, Talvipäiväkirja / Paul Auster, Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike / Tuomas Kyrö, Aarteemme kallis / Linn Ullmann, Vihkivedet / Katja Kaukonen, Piin elämä / Yann Martel, Revolutionary Road / Richard Yates, Yövartio / Sarah Waters, Sprickor / Kjell Westö, Seglats i september / Johan Bargum, Illan tullen / Michael Cunningham, Naimapuuhia / Jeffrey Eugenides, Vieras / Riikka Pulkkinen, Kansalliskirja / Turkka Hautala

Kuinka haasteiden kävi?

Aloitin tämän vuoden alussa sekä Underbara finlandssvenskar vid papper -haasteen, ja osallistuin Maailmanvalloitukseni yhteydessä Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen. Suomenruotsalaisilta kirjailijoilta luin yhteensä 11 kirjaa, kahdeksalta eri kirjailijalta. Eurooppalaisia kirjailijoita luin laskujeni mukaan kahdeksasta eri maasta. Haasteita varten luetut kirjat löytyvät tältä sivulta. Olen maailmanvalloituksen lisäksi jatkanut Klassikkohaastetta sekä Finlandia-palkittujen kirjojen lukemista. Nämä haasteet jatkuvat ensi vuonnakin, ja toivon olevani hieman aktiivisempi haasteiden suorittamisen kanssa ;).

***

Kaiken kaikkiaan vuosi 2012 oli hieno kirjavuosi. Olen saanut upeita, mieleenpainuvia lukuelämyksiä, käynyt  hienoja kirjakeskusteluja lukupiirityttöjen kanssa, osallistunut kirjamessuille, tehnyt hyviä kirjaostoksia ja näin vuoden loppussa vielä muuton yhteydessä saanut lisätilaa uusille kirjahyllyille! Uusi kirjaisa vuosi 2013 onkin ihana aloittaa uudessa asunnossa, uusien kirjojen ja kirjahyllyjen järjestelyllä!:)

Onnellista vuotta 2013 kaikille teille, ja suuri kiitos ihan jokaiselle blogini lukijalle! ♥

Gå inte ensam ut i natten / Kjell Westö

Gå inte ensam ut i natten / Kjell Westö

Söderströms, 2009. 556 sivua.

Kannen suunnittelu: Helena Kajander

Mistä minulle? kirjakauppaostos

Kjell Westön romaani Gå inte ensam ut i natten oli "virallinen joulukirjani" tänä vuonna. Kyselin blogin sivupalkissakin ennen joulua, minkä kirjan otan joululukemiseksi ja onnekseni Westön kirja sai eniten ääniä. Minkälaisen lukuelämyksen sainakaan! Nautin tämän kirjan lukemisesta suunnattomasti, tämä oli minulle aivan täydellinen kirja.!

Westö kertoo ihmisten elämästä 1960-luvun Helsingissä. Kirjan ensimmäisessä osassa seurataan Jouni Mannerin, Adriana Mansneruksen ja Ariel Wahlin nuoruutta musiikin parissa. Kolmikolla on oma laulutrio, joka levyttää kasetin jolla on kaksi kappaletta. Arielin kirjoittamasta kappaleesta Älä käy yöhön yksin tulee kolmikolle tärkeä. Pian trio kuitenkin hajoaa, ja Jounista tulee menestynyt toimittaja ja myöhemmin poliitikko. Adrianan elämä ei mene ihan yhtä loisteliaasti. Hän seurustelee muusikoiden kanssa, ja huomaa pian olevansa eksyksissä elämässään. Huonoiten käy kuitenkin ehkä Arielille, joka muuttaa Ruotsiin ja löytää itsensä pian rikollisjengin seurasta, huumeiden ja väkivallan keskeltä. Kun pelko kehittyy liian korkeaksi, Ariel ei näe muuta vaihtoehtoa kuin pyytää apua vanhalta ystävltään Jone Mannerilta.

Kirjan toisessa osassa seurataan Adriana Mansneruksen Eva-sisaren, sekä tämän nuoruuden poikaystävän Frank Lomanin elämää. Frank ja Eva tutustuivat nuorina ja seurustelivatkin virallisesti hetken. Vuosien saatossa heidän suhteensa säilyy läheisenä, ja he pysyvät aina toistensa tukipilareina vaikka eivät virallisesti pari olekaan. Frank on aina rakastanut Evaa, mutta virallinen suhde ei ole kaksikolle enää mahdollinen. Frank ystävystyy mutkien kautta myös Jone Manneriin, joka sillä hetkellä työskentelee erään lehden päätoimittajana. Jouni odottaa suurempia haasteita uralleen, ja palaakin pian politiikan pariin. Jonen kautta Frank oppii tuntemaan uusia asioita myös omasta menneisyydestään, ja saa lisätietoa itselleen tärkeästä asiasta joka hänelle paljastetaan 18-vuotispäivänään. Frank ja Eva selvittävät mitä Jounille, Adrianalle ja Arielille tapahtui, miksi he lopettivat musiikintekemisen, keitä he oikeastaan olivat ja mitkä asiat johtivat kolmikon eri teille?

Westö kirjoitaa, kuten aina, hienosti ja mukaansatempaavasti. Kirjan ensimmäisiltä sivuilta lähtien halusin tietää, kuka Jouni Manner oli, minkälainen persoona oli Adriana Manserus, ja mistä erikoinen Ariel oli lähtöisin. Westön kirja on täynnä mielenkiintoisia henkilöitä, minä opin tuntemaan heistä jokaisen tämän kirjan aikana ja nyt monta päivää lukemisen jälkeen huomaan yhä miettiväni kirjan henkilöitä. Myös tämän kirjan Helsinki-kuvaus on upeaa, ja se saa minut haluamaan kyseiseen kaupunkiin juuri nyt, kävelemään samoilla kaduilla kuin nuori Jouni, tai tutustumaan Frankin ja Evan yhteisiin paikkoihin.

Kjell Westöllä on upea taito kirjoittaa isoja, hienoja ja laajoja tarinoita erilaisista ihmisistä. Gå inte ensam ut i natten on upea, suuri romaani rakkaudesta, musiikista, ihmiskohtaloista, politiikasta ja petoksesta 1960-luvun Helsingissä. Kirjan loppuosassa lähestytään 2000-lukuakin, mutta erityisen kivaa minusta oli lukea juuri 1960- ja 1970-luvun elämästä. Hauskaa oli myös se, että tässä kirjassa oli mukana muutama Westön aiemmista kirjoista tuttu henkilö, esimerkiksi Missä kuljimme kerran-kirjasta tuttu Lucie Lilliehjelm sekä hänen veljensä Cedi.

Huomaan, että minun on vaikea kirjoittaa tästä kirjasta ja sen on pakko olla täydellisen kirjan merkki. On niin paljon kehuttavaa, etten löydä oikeita sanoja kuvailemaan tätä. Gå inte ensam ut i natten jää ikuisesti mieleeni yhtenä parhaista kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Tässä ei ole mitään liikaa, ei mitään liian vähän.

★★★★★

Trollvinter / Tove Jansson

Trollvinter / Tove Jansson

Schildts, 2010, 133 sivua.

Alkuteos: 1957

Kannen suunnittelu: Jukka Aalto

Mistä minulle? kirjamessuostos

Tove Janssonin Trollvinter (suom. Taikatalvi) on yksi suosikkejani kaikista Muumikirjoista. Hankin kirjan itselleni Helsingin syksyisiltä kirjamessuilta, ja säästelin kirjan lukemista joululomalleni. Nautiskelinkin Muumilaakson talvitunnelmasta juuri joulun alla, joulutohinoiden keskellä rauhoittuen.

Muumipeikko herää yllättäen talviuniltaan, eikä pysty nukahtamaan uudelleen. Niinpä Muumipeikosta tulee ensimmäinen muumipeikko, joka kokee talven. Minkälainen talvesta tulee, kun kaikki muut perheenjäsenet nukkuvat, talo on autio ja kylmä ja ruokakin kellarin piiloissa? Muumipeikko löytää kuitenkin itselleen pian seuraa, kun hän huomaa että rantamökissä asustaa Tuutikki. Pian Muumilaakso täyttyy myös muista ystävistä, ja talvesta tulee erikoisuudessaan ikimuistoinen. Pian Muumipeikko huomaakin, että jopa kotitalon muu väki alkaa heräilemään. Kuinka hänellä riittääkin kertomista salaperäisen talven tapahtumista!

Trollvinter on tunnelmaltaan ihana kirja. Jansson kirjoittaa, kuten aina, sujuvasti ja helppolukuisesti. Kirjan muutamat mustavalkoiset piirrokset piristävät lukemista. Muumien elämänfilosofia on aina ihailtavan positiivinen, niin myös tässä kirjassa vaikka kylmä talvi hieman Muumipeikon yllättääkin. Trollvinter-kirjassa lukija saa lisäksi tutustua moneen Muumilaakson ulkopuoliseen asukkiin, kun talvinen laakso saa ulkopuolisia vieraita. Mielenkiintoisia hahmoja löytyy, esimerkiksi takassa asustava esi-isä ja laskettelusta pitävä Hemuli.

Trollvinter on ihana talvinen kertomus Muumilaakson elämästä. Minä nautin tämän lapsuudensuosikin lukemisesta uudelleen kovasti, ja kirja on täydellisesti sopiva näin joululukemiseksi.

★★★★

Maa on syntinen laulu / Timo K. Mukka

Maa on syntinen laulu / Timo K. Mukka

Gummerus, 2004. 200 sivua.

Alkuteos: 1964.

Kannen suunnittelu: Pekka Loiri

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Timo K. Mukan klassikkoromaani Maa on syntinen laulu oli alunperin mukana Kuusi kovaa kotimaista -haastekuusikossani. Myöhästyin haasteaikataulusta hieman, kun sain romaanin luettua vasta juuri ennen joulua. Kerrankin luin kotimaisen klassikon, jonka suhteen minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia ennakko-odotuksia. En tiennyt edes mistä kirja kertoo, ja huomasinkin aika nopeasti että Maa on syntinen laulu on varsin mukaansatempaava kirja.

Tapahtumien keskiössä on nuori Martta, pienen lappilaiskylän asukas. Kirjassa kuvaillaan kylän elämää, kuinka kaikki asukkaat kokoontuvat yhteen saarnaajan saapuessa kylään, kuinka naapuria autetaan heinätöissä ja kuinka kylän naiset auttavat toisiaan synnytyksissä ja muissa hätätapauksissa. Uskonto on suuressa roolissa, kuten myös seksuaalisuus. Martta asuu vanhempiensa sekä isoisänsä Äijän kanssa pienessä talossa. Martan veljet ovat kaatuneet sodassa, ja Martta on perheen ainoa elossa oleva lapsi kunnes perheeseen muuttaa äitinsä menettänyt Hannes. Nuoren Hanneksen ja Martan välille kehittyy mielenkiintoinen suhde, mutta nätin Martan ympärillä pörrää muitakin miehiä, ja saarnaajaa kuunnellessa pyllynpuristelijoita riittää. Seurat päättyvät kirjassa usein seksuaalissävytteisesti, jopa saarnaaja löytää itselleen petikaverin kylästä. Tarinan keskiössä on kuitenkin Martan aikuistuminen, hänen seksuaalisuutensa herääminen ja kasvaminen lapsesta aikuiseksi yllättävien tapahtumien kautta.

Maa on syntinen laulu käsittelee erityisesti uskontoa, seksuaalisuutta ja kuolemaa. Kirja kuvailee rajun tarkasti kaikkia kolmea aihetta, ja ymmärrän hyvin että kirja on ilmestyessään vuonna 1964 herättänyt paljon keskustelua ja kritiikkiä. Kirja herättää paljon ajatuksia ja kysymyksiä, ja antaa kiinnostavan kuvan lappilaisen pikkukylän elämästä. Minä ihastuin myös kirjan luontokuvaukseen. Luonto on tapahtumissa vahvasti läsnä, välillä Mukka pysähtyy kuvailemaan luonnon kauenutta ja karheutta rumempien tapahtumien välissä. Se tuo kirjaan hieman pehmeyttä ja kauneutta, kuten myös välillä ilmestyvät runonpätkät.

Minä pidin tästä kirjasta yllättävän paljon. Toki kirjassa on paljon rumuutta ja karuutta, mutta minä pidän kirjan rohkeudesta, sen suorasanaisuudesta ja sievistelemättömyydestä. Maa on syntinen laulu kuvailee ihmisiä rehellisesti, mitään kaunistelematta. Lappilaisen kylän ihmisten väliset suhteet eivät ole lämpimiä ja välittäviä, ei edes perheen sisällä. Kaikki saavat pärjätä omillaan, läheisen kuolemaa ei sen kummemmin surra  vaikka kuolema onkin jatkuvasti läsnä. Kirja on ahdistava ja surumielinen, paikoin pieniä toivonpilkahduksia voi kuitenkin nähdä esimerkiksi vastasyntyneen lapsen kasvoissa.

Maa on syntinen laulu oli minulle yllättävän positiivinen lukukokemus, vakka kirjaa en positiiviseksi kuvailisikaan. Tarina kuitenkin tempaisi minut mukaansa, halusin tietää kuinka Martalle käy, miten kyläläiset selviävät talvesta, keväästä, kesästä. Mukka kirjoittaa hienosti, ja pidin valtavasti hänen kauniista luontokuvauksestaan ja upeista runonpätkistä. Maa on syntinen laulu on varmasti mieleenpainuva romaani, ja olen iloinen että luin tämän.

★★★+

Luukku 24: Yksi jouluntoivotus Kesäkummun tapaan

Aloitin jouluaattoaamuni lukemalla Marikin joulunvietosta Kesäkummussa. Kesäkummun joulun tunnelmien kautta haluan toivottaa myös Sinulle, ihana lukijani, onnellista ja kirjarikasta joulunaikaa! 

"Niin, nyt joulu saa tulla Kesäkumpuun, kaikki on valmista sen vastaanottamiseksi. Joka nurkka on pesty ja puhdas, kaikissa ikkunoissa on valkoiset, juurikovetetut verhot, kaikissa kynttilänjaloissa on kynttilät, uudet räsymatot loistavat keittiössä, kuparit kiiltävät seinillä."

- Joulusiivous on tehty myös meillä, matot tampattu ja kynttilät aseteltu ikkunoihin. Jouluverho piristää keittiötä, hopeita emme sentään alkaneet kiillottamaan.

"Olohuoneessa tuoksuvat valkoiset hyasintit, jotka äiti on saanut kukkaan parahiksi juuri jouluksi, ja tuoksua leviää myös kuusesta, joka vihreänä ja tuoreena odottaa koristamista."

- Meidän perheessämme minä olen jo parin vuoden ajan hoitanut kukkaistutukset. Hyasintti on joulun ykköskukka, sen tuoksua ei voita mikään! Joulukuusi on tietenkin aito, isän kanssa huolella valittu. Se koristaa nyt olohuonettamme, koristeineen kaikkineen.

"Kellarin suurella pöydällä ovat vieri vieressä joulukinkku ja painesyltty, kylkipaisti ja maksapasteija, sillisalaatti ja lihapullat. Katossa riippuu riveittäin paistinmakkaroita ja savumakkaroita. Katajanmarjajuoma saviruukussa, lipeäkala soikiossa ja juustokakku kehlossaan, kaikki on valmista. Limput, vierreleivät ja sahramikakut ovat pinottuina leipälaatikkoon; piparkakut ja mantelipyörykät ja kaurakeksit täyttävät kakkutölkit. Joulu voi tulla."

- Kinkku on paistunut yön yli leivinuunissa, laatikot jo eilen. Rosolli on valmiina, kalat ja silli haettu torilta. Jälkiruoka on valmisteltu, piparkakut, taatelikakku ja joulutortut leivottu valmiiksi. Jouluruoista minä pidän eniten kinkusta, kalasta ja rosollista, laatikot eivät oikein ole minun juttuni.

"He menevät kaikki ulos, isä ja äiti, Alva, Marikki ja Liisa. Siellä on nyt pimeätä, mutta lumi hohtaa valkeana maassa ja puissa, ja Kesäkummun yläpuolella tuikkivat tähdet loistavina ja kirkkaina. Marikki ja Liisa tarttuvat toisiaan kädesta ja juoksevat pitkin pientä polkua joelle. Kaikkialla oli hiljaista, mutta jostakin kaukaa kuuluu kulkusten heikkoa kilinää. Niin, niin, tonttu sieltä on tulossa."

- Joulupukki on jokaisen joulun pakollinen ohjelmanumero, vaikka perheessämme ei ole vosiin kukaan pukkiin enää niin uskonutkaan. Valkoinen joulu on myös aina haaveenani, viime vuoden harmauden jälkeen tämä luminen joulu on aivan ihana!

***

Kiitos että olette kommentoineet joulukalenteriani ahkerasti, ja muutenkin tämä kulunut blogivuosi on ollut aivan upea! Palailen joulunpyhien jälkeen tekemään yhteenvetoa kirjallisesta vuodesta 2012. Nyt hiljenen kuitenkin pariksi päiväksi joulunviettoon.

(kursiivi teksti suoria lainauksia Astrid Lindgrenin kirjasta Meidän Marikki)

Luukku 23: Kaksi ei-niin kirjaisaa joulupuuhaa

Viimeisiä viedään! Joulukalenterini toiseksi viimeisessä luukussa esittelen lyhyesti kaksi joulunajan suosikkipuuhaani lukemisen lisäksi. Etenkin joulupäivät ovat minulle pyhää romaaninlukuaikaa, mutta kun tahdon pitää tauon kirjasta, enkä ole syömässä tai esimerkiksi lenkkeilemässä edellisiä ruokaähkyjä pois, puuhaan jompaakumpaa seuraavista:

1. Kutominen. Mieluiten kudon sukkia, mutta myös lapaset onnistuvat. Opin kutomaan kunnolla oikeastaan vasta tämän vuoden alussa, joten ihan virheettömiä ja täydellisiä ei luomukseni vielä ole. Käyttökelpoisia sukkia ja lapasia kuitenkin!

2. Palapelien kokoaminen. Tämä on hauskaa puuhaa, vaikka tylsistyn aika nopeasti. Viime vuonna tosin tein 1000 palan palapeliä takkatulen ääressä tapaninpäivän myrskyn vietyä sähköt. Tälle joululomalle olen varannut niin ikään 1000 palan palapelin, jonka kuva on kauniista Salzburgista. Tykkään säästää valmiit palapelit (joita on vielä vain yksi...) tauluina.

Sellaisissa puuhissa menee minun joululomani. Yllämainitun lisäksi pitää ehdottomasti myös viettää aikaa läheisten kanssa, mutta viime vuonnakin kokosimme palapeliä yhdessä serkkujen kanssa, ja lenkillekin on kiva lähteä kaverin seurassa! :)

Huomenna viimeinen kalenteriluukku, sitten minäkin hiljenen joululomalle muutamaksi päiväksi!

Ps! Kolmannen adventtiarvonnan voittajaksi Random.org valitsi nimimerkin minttu47! Lähetäthän osoitteesi ja haluamasi palkintokirjan minulle sähköpostitse (osoite sivupalkissa). Neljännen adventtiarvonnan säästän hieman myöhemmäksi, tammikuussa pidän oman muuttoni yhteydessä laajemman kirja-arvonnan jotta saan taas kirjahyllyyni tilaa uusille asukkaille :).

Karatolla / Olli Jalonen

Karatolla / Olli Jalonen

Otava, 2012. 238 sivua.

Kannen suunnittelu: Maija Vallinoja

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Olli Jalonen on kirjailija, jonka teoksiin minun on jo kauan ollut tarkoitus tutustua. Hyllystäni löytyy niin 14 solmua Greenwichiin, Poikakirja kuin Finlandiavoittaja Isäksi ja tyttäreksi. Aloitin Jalosen tuotantoon tutustumisen kuitenkin Karatollalla, syksyn tuoreella uutuuskirjalla.

Valo ja Silla matkustavat yhdessä Islantiin pyramidiprojektin merkeissä. He ovat arkktehteja ja suunnitelleet yhdessä monta pyramidia eri kaupunkeihin. Valon ja Sillan suhde muuttuu entistä tiiviimmäksi ja läheisemmäksi, kun islanninreissu saa yllättävän käänteen Valon joutuessa sairaalaan. Silla joutuu jatkamaan työtä pyramidien parissa yksin jo Islannissa, mutta myöhemmin myös kotimaasta käsin. Hän tulee myös tietoiseksi tunteistaan ja ajatuksistaan Valoa koskien. Mutta mitä ajattelee Valo, onko Silla hänelle vain työtoveri vai voisiko heidän välillään olla jotain muuta, jotain pysyvämpää ja aidosti erilaista?

Karatolla on kaunis, melankolisen koskettava ja vahvatunnelmainen tarina Valosta ja Sillasta, "valosta sillan yli". Minä ihastuin Jalosen kielenkäyttöön, kirja vilisee kauniita lauseita ja ajatuksia. Myös kirjan henkilöt olivat kiinnostavia, ja hienon arvoituksellinen fiilis lisäsi kirjan kiinnostavuutta. Minä koin hieman vaikeaksi päästä tarinaan sisään ja tuntemaan tapahtumia. Kaipasin tarinaan hieman lisää syvyyttä, jonka olisi mahdollisesti saanut jos olisin lukenut Jalosen aiemman romaanin Yhdeksän pyramidia joka kertoo ymmärtääkseni ainakin osittain samoista henkilöistä.

Minusta Valon ja Sillan lyhyt mutta tiivis yhteiselo oli kuitenkin hienosti kuvailtu, kuten myös Valon sairauden kanssa kamppailu. Kirja kuvailee tarkasti pyramidien rakennusta, jopa ihan pohjapiirroksen kera, mutta minä en pitkistä rakennuskuvailuista oikein innostunut. Toki ymmärrän, että pyramidit olivat tärkeä osa kirjaa, mutta en ehkä vain ole tarpeeksi kiinnostunut aiheesta, jotta olisin jaksanut innostua pitkistä selvityksistä.

Karatolla on erikoinen kirja. Tunnelma on jotenkin unenomainen, henkilötkin läsnä vain tässä erityisessä hetkessä. Taitavampi lukija löytäisi kirjasta varmasti paljon symboliikkaa, vaikka ne minulta menivätkin ohi. Vaikka en ehkä tässä(kään) kirjassa ymmärtänyt ihan kaikkea nautin kuitenkin kirjan unenomaisesta tunnelmasta ja eniten ehkä täydellisen tärkeistä lauseista ja hienosta kielenkäytöstä.

"Hän siirsi muistiinpanojen lauseita koneelle toiseen järjestykseen. Enemmän se oli kokonaan uudelleen kirjoittamista. Vaikka samalla kuinka yritti ymmärtää niin hän ei tietänyt oliko itse muuttunut niin paljon ja lyhyessä ajassa, vai oliko vain aika vaihtunut ympäriltä ja vaihtuiko se koko ajan niin kuin minkä tahansa nopean joen vesi ja virtasi ohi samalla lailla pysähtymättä ja ikuisesti pois." (Olli Jalonen: Karatolla, s. 139)

★★★+

Luukku 22: Kolme suomenruotsalaista suosikkia

Olen itse suomenruotsalainen ja yritän lukea jonkinverran kaunokirjallisuutta myös ruotsiksi. Koska suomenruotsalaisia kirjailijoita löytyy suuri määrä, listaan tässä luukussa kolme parasta suomenruotsalaisen kirjailijan kirjoittamaa kirjaa, jotka olen tänä vuonna lukenut.


1. Is / Ulla-Lena Lundberg
2. Lola uppochner / Monika Fagerholm
3. Blad ur höstens arkiv / Bo Carpelan



Listalle olisi pitänyt päätyä myös ainakin Johan Bargumin Seglats i september tai Syyskesä, mutta olen näköjään lukenut tänä vuonna niin paljon loistavia suomenruotsalaisten kirjoittamia kirjoja, että kolmen parhaan listaaminen oli todella vaikeaa!

Alkaapa muuten joulukalenterin luukut käymään vähiin ja listat lyhenemään! Pari luukkua enää jäljellä :).

Luukku 21: Neljä keskenjäänyttä

Jätän harvoin kirjoja kesken, koska valitsen yleensä lukemani kirjat varsin tarkasti ja tunnen oman kirjamakuni hyvin. Joskus keskeytyksiä kuitenkin tulee, mutta jotain taitaa kertoa se, että kahden vuoden ajalta minulla on vain neljä keskenjätettyä kirjaa! Nuo neljä esittelen lyhyesti tässä joulukalenterini 21 luukussa, ja yritän myös lyhyesti perustella miksi kirja jäi kesken. Vaikka minä en näitä viitsinyt loppuun saakka taistella, sehän ei tarkoita sitä että kirjat olisivat huonoja, tylsiä tai vaikeita kaikkien mielestä.

(suluissa keskeyttämisvuosi)



1. Torakka / Rawi Hage, kesken sivulla 104. (2011)

Mies yrittää itsemurhaa mutta epäonnistuu. Aloittaa psykoterapian ja enemmän tai vähemmän ihastuu kauniiseen terapeuttiinsa. Mies muuttuu välillä torakaksi, menee ovien alta ja seinien raoista seuraamaan ystäviensä lemmiskelyhetkiä ja muuta mukavaa. En oikein missään vaiheessa päässyt kirjan tapahtumiin sen kummemmin sisään. Kirjassa seurataan miehen arkea, kuinka hän etsii töitä, kadehtii ystäviänsä, hakee huumeita ja tapaa naisia. Kirjan päähenkilö ei koskettanut, tapahtumia oli liian vähän ja kielikin liian raskasta luettavaksi. Minulta meni varmasti jotain hienoa ohi kun en päässyt tähän kirjaan sisälle, mutta eihän sitä voi kaikesta innostua. Kesken jäi, mutta Hage kiinnostaa kirjailijana kuitenkin vielä. Tähän kirjaan tuskin enää palaan.

2. Saatanalliset säkeet / Salman Rushdie, kesken sivulla 200. (2011)

Tämä tiiliskiviklassikko olisi ollut kiva lukea loppuun ihan vaan klassikkoasemansa vuoksi, mutta kesken jäi. Liian vaikea kieli, liian oudot tapahtumat, liikaa uskontoa ja kiemuroita. Vielä sivulla 200 en ollut perillä siitä, mitä kirjassa oli tapahtunut joten päätin jättää kesken. Ehkä luen tämän joskus, suurella todennäköisyydellä tämä jää kuitenkin muiden nautittavaksi tulevaisuudessakin.

3. Kouluampujat / Peter Langman, kesken sivulla 72. (2011)

Kaikessa kauehudessaan mielenkiintoisen tuntuinen kirja. Joku kirjoitustavassa ja tapauskertomuksissa kuitenkin häiritsi, enkä lukenut kirjaa loppuun. Eri ampumatapauksia USA:ssa selostettiin sivukaupalla ja kouluampujista yritettiin löytää yhtäläisyyksiä. "Tutkimukset" ja johtopäätökset olivat tällaiselle empiirisille akateemikolle kuitenkin hieman liian yksinkertaisia ja löyhästi tilastoihin viittaavia. Kesken jäi, enkä aio lukea tätä tulevaisuudessakaan.

4. Kaksipäisen vekaran varjossa / Juha Vuorinen, kesken sivulla 60. (2012)

Sain tämän kirjan arvostelukappaleena, ja odotin hauskaa ja erilaista kirjaa Hitleristä. Olis pitänyt jo ymmärtää kirjan kuvailusta, että tämä ei missään tapauksessa ole minun kirjani. Tässä on aivan liikaa kakka- ja pieruhuumoria, outoja tapahtumia, outoja ihmisiä. Pääosassa on Hitlerin lisäksi hänen ja hänen afrikkalaisen vaimonsa siamilaiset kaksospojat, Lothar ja Otto. Toinen on vaaleaihoinen ilkimys, toinen tummaihoinen, kiltti ja reilu. Luin kirjan ensimmäiset 60 sivua, en nauranut ääneen kertaakaan ja lähinnä kirjan ällöhuumori sai minut tuntemaan myötähäpeää. Ei siis iskenyt minuun, ja taidan jatkossa jättää Vuorisen kirjat ihan suosiolla muiden, niitä paremmin ymmärtävien, luettavaksi.

Minkä kirjan sinä olet viimeksi jättänyt kesken ja miksi?

Naiset katsovat vastavaloon / Joel Haahtela

Naiset katsovat vastavaloon / Joel Haahtela

Otava, 2001. 199 sivua.

Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen

Mistä minulle? kirpparilöytö

Joel Haahtela on noussut hienojen romaaniensa ansiosta suosikkikirjalijoideni joukkoon. Katoamispiste ja Lumipäiväkirja ovat olleet upeita lukukokemuksia, ja Traumbachiinkin ihastuin. Nyt päätin lukea Haahtelan vanhempaa tuotantoa, Naiset katsovat vastavaloon on majaillut kirjahyllyssäni kesän kirpparikierrokselta lähtien.

Vastavihityt Klaus ja Lilian ostavat ison talon meren rannalta Kirkkonummelta. He toteuttavat unelmansa ja muuttavat rauhalliselle alueelle, luonnon läheisyyteen. Kaupunki on sopivan matkan päässä, jotta Klaus pääsee vaivattomasti työhönsä arkkitehtitoimistoon. Kodin rauha on oiva työpaikka kääntäjäntyötä tekevälle Lilianille. Suuren talon ympäristöstä löytyy myös sopivia leikkipaikkoja yhteisille lapsille, joita on tulevaisuuteen jo suunniteltu. Ikkunasta näkyy naapuritalo, joka muuttuu kiinnostavaksiheti  kun Lilian ja Klaus tutustuvat naapuritalon asukkaisiin, boheemielämää viettäviin Jimiin ja Emmaan. Emmasta ja Lilianista tulee erottamattomat, mutta mitä kaikkea naapurit oikein salailevat, mitä heidän menneisyyteensä oikeastaan kuuluu ja kuinka uudet tuttavuudet vaikuttavat Lilianin ja Klausin tuoreeseen avioliittoon?

Naiset katsovat vastavaloon on upea kirja. Uppouduin tarinaan heti ja halusin lukea sen yhdeltä istumalta. Kieli on taattua, taitavaa Haahtelaa ja kirjan tunnelma vahva ja arvoituksellinen. Pidän siitä, että Haahtela paljastaa niin vähän, jättää paljon pimentoon ja arvailujen varaan. Pidän myös vahvasta henkilökuvauksesta ja kiinnostavista hahmoista. Kirjan tapahtumat ja ihmisten kohtaamiset eivät ehkä ole kaikista realistisimpia, mutta minua se ei haitannut. Tunnistin kirjasta myös Karoliinan mainitseman Ihanat naiset rannalla-fiiliksen (joka sekin on aivan ihana kirja!).

Kirjan ajankuvaus on myös kiinnostava. Tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun Suomeen, kirjassa mainitaan esimerkiksi vuoden 1972 Münchenin olympialaiset. Naiset katsovat vastavaloon on arvoituksellinen, vahvatunnelmainen ja upeasti hiottu kirja. Se on täynnä puutarhantuoksua, kävelyjä omenapuiden alla, viiniä, syysmyrskyjä ja mereen ropisevaa sadetta. Kirjassa kuvaillaan kiinnostavia ihmissuhteita, tunteiden laajaa skaalaa; menetystä, kaipuuta ja jäämisen pelkoa. Rakkauttakin.

Minä ihastuin tähän kirjaan kovasti, ja se nousee yhdeksi Haahtelasuosikikseni. Haluaisin lukea heti perään lisää Haahtelaa, mutta taidan säästellä Elenaa ja Perhoskerääjää vielä tovin...

★★★★+

Luukku 20: Viisi vuoden kirjaisaa kohokohtaa

Kirsi listasi aiemmin tällä viikolla omat vuoden kirjaisat kohokohtansa, ja minä varastin kivan idean joulukalenterini 20 luukkuun. Tässä siis oman kirjavuoteni viisi mieleenpainuvinta ja kivointa tapahtumaa:









1. Helsingin kirjamessut
- Ihania kirjalöytöjä, kiinnostavia kirjailijahaastatteluja ja kokonaisuudessaan kiva päivä (kirja)ystävän kanssa.

2. WSOY:n järjestämä kirjallinen ensi-ilta syksyllä
-Ensimmäinen virallinen kirjatapahtuma johon osallistun ja jossa olen mukana bloggaajana. Kivointa oli tavata kanssabloggaajia ja kirjailijoita. Hyvä ruoka ja ilmaiset kirjatkin olivat mukavia ylläreitä.

3. Lukupiirin jatkuminen ja kivat kirjakeskusteluillat
-Lukupiirin perustaminen on mahtavimpia asioita joita on Turussa asumieni vuosien aikana tapahtunut. Odotan aina innolla tapaamisiamme ja kirjakeskusteluja.

4. Monta hyvää kirjaan pohjautuvaa elokuvaa
- Katson aika harvoin elokuvia, mutta kirjaan pohjautuvat leffat kiinnostavat. Tämän vuoden kohokohtina ehdottomasti hieno, ahdistava Puhdistus ja vähintään yhtä ahdistava ja mieleenpainuva Poikani Kevin.

5. Forssan kirjaoutlet toukokuussa
- Teimme parin lukupiiritytön kanssa reissun Forssan kirjaoutletiin keväällä ja reissu oli todella onnistunut! Paljon halpoja kirjoja tuli ostettua ja isossa tilassa joka oli täytetty kirjoilla vierähti monta mahtavaa tuntia.

On tämä kirjabloggaaminen vaan aika kiva harrastus!:)

Luukku 19: Kuusi jouluista kirjaa

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia, joten tänään on aika kääntää katseet kohti jouluaattoa. Päivän joulukalenteriluukusta paljastuu kuusi joulukirjasuosikkiani!










1. Joulutarina / Marko Leino
2. Saiturin joulu / Charles Dickens
3. Suuri tonttukirja / Wil Huygen
4. Koiramäen joulukirkko / Mauri Kunnas
5. Jul i Bullerbyn / Astrid Lindgren
6. Trollvinter / Tove Jansson

Tämän vuoden joulukirja on listan viimeinen, Tove Janssonin Trollvinter eli Taikatalvi. Vaikka se ei suoranaisesti joulusta kerrokaan, on Muumilaakson talvimaisemissa ihanaa viettää joulun aikaa. Mikä on sinun joulukirjasuosikkisi?

Herra Darwinin puutarhuri / Kristina Carlson

Herra Darwinin puutarhuri / Kristina Carlson

Otava, 2009. 176 sivua.

Kannen kuva: Anna Atkins

Mistä minulle? alelöytö kirjakaupasta

Kristina Carlsonin romaani Herra Darwinin puutarhuri on majaillut kirjahyllyssäni jo kauan. Halusin tällä hetkellä lukemieni tiiliskivien väliin vähän kevyempää ja nopeampaa luettavaa, joten tartuin tähän kiinnostavan kuuloiseen pieneen kirjaan. Kirjan nimi ja aihepiiri antavat odottaa kiinnostavaa kirjaa, mutta minä en valitettavasti päässyt kirjan kanssa samalle aaltopituudelle missään vaiheessa.

Lukija pääsee tutustumaan pieneen kentiläiseen kylään 1870-luvun lopulla. Tutustutaan kylän asukkaisiin, erityisesti herra Darwinin puutarhuriin Thomas Daviesiin ja tämän lapsiin, uskontoon, tieteeseen ja pienen kylän elämään. Kirja on kyläläisten ajatuksenvirtaa täynnä, pieniä paloja monen henkilön elämästä. Herra Darwin on läsnä ihmisten puheissa, mutta fyysisesti häntä ei kylällä näy. Kirjan kieli on kuin tajunnanvirtaa, enimmäkseen ihmisten ajatuksia ilman välimerkkejä, pisteitä tai isoja alkukirjaimia.

Minä en ollut varautunut ihan näin vaikeaan kirjan kun kaipasin kevyempää ja nopeampaa välipalakirjaa. Myönnän siis, että mielipiteeni kirjasta voisi olla hyvinkin erilainen jos olisin lukenut tämän toisenlaisissa olosuhteissa. Mutta en kuitenkaan ole ihan näin vaikeiden kirjojen ystävä. En saanut juonesta otetta, jos sellainen ylipäänsä kirjassa oli. En saanut myöskään henkilöistä oikeastaan minkäänlaista kuvaa, paremmin mieleeni jäivät kälättävät linnut ja jonkinlainen romanttinen kuva pienestä englantilaisesta kylästä.

Carlson käyttää kaunista runollista kieltä, mutta minulle kielikin oli liian vaikeaa. Minä en pitänyt välimerkkien puuttumisesta tai siitä, että teksti oli yhtä sekamelskaa. Palasia sieltä ja täältä, ilman sen selkeämpää yhdistävää tekijää. Tunnistan kirjan hienouden ja ymmärrän hyvin, että monet ovat tähän erikoiseen kirjaan rakastuneet. Minulle Herra Darwinin puutarhuri oli kuitenkin aivan liian vaikea ja erikoinen kirja, jotta olisin saanut tästä tällä lukukerralla oikeastaan mitään irti. Voi hyvinkin olla, että vika on tällä kertaa lukijassa joten suosittelen lukemaan kehuvampiakin arvioita esimerkiksi Lumiomenassa ja Satun luetuissa.

★★

Luukku 18: Seitsemän lomakirjaa

Minä pidän matkustelusta todella paljon ja yritän aina valita matkakirjani huolella. Tämänpäiväisessä, kahdeksannessatoista joulukalenteriluukussa, esittelen seitsemän lomakirjaa. Matkakirjojen lisäksi listasta löytyy muutama muukin lomakirja, joita olen loman aikana lukenut ihan vaan kotona. Lomakirjat jäävät usein kuitenkin erityisen hyvin mieleen, ja joskus kirjoja uudelleen lukiessa on mukava muistella missä samaa kirjaa edellisen kerran lueskeli.

Seuraaviin seitsemään kirjaan liittyy jokin ihana lomamuisto:




1. Kimpassa / Anna Gavalda
Luin tätä kesän 2011 interraililla kroatialaisella merenrannalla Pulassa. Lämpöä oli 30 astetta ja minä nautin meren tuoksusta ja ihanasta kirjasta.

2. Himoshoppaajat / Sophie Kinsella
Joululomalukemiseni jo monen vuoden ajalta.

3. Geishan muistelmat / Arthur Golden
Viime vuoden virallinen joululomakirja. Aivan ihana, kaikkien aikojen suosikkikirjojeni top kolmoseen yltävä klassikko!

4. Ikuinen rakkaus / Ian McEwan
Tätä luin Riikassa viikonloppureissulla keväällä 2011.

5. Kärpästen herra / William Golding
Tätä luin myös interraililla kesällä 2011. Löysin kirjan hostellin vaihtohyllystä Italian Triestessä ja luin kirjan junamatkoilla Venetsian ja Saksan välillä.

6. Varsinainen talousihme / Sophie Kinsella
Tästä kirjasta nautin kovasti teini-ikäisenä hiihtoloman aurinkomatkalla Kanariansaarilla. Hyvää hömppää!

7. Änglar / Marian Keyes
Lainasin tämän kirjan kaverilta yläasteella, ja luin myöskin hiekkarannalla auringosta nauttien. Pidin silloin kovasti, tänä päivänä en ehkä niinkään enää innostu Keyesin kirjoista.

Minkälaisia lomakirjoja te muut muistatte?:)

Luukku 17: Kahdeksan jouluista sitaattia

Minä olen aina tykännyt arvailla mistä lyhyet tekstinpätkät ovat kotoisin, kun tällaisia arvailuja on muissa blogeissa ollut (viimeksi Karoliinalla). Halusinkin ehdottomasti samantyylisen, jouluaiheisen arvailuluukun omaan joulukalenteriini. Tänään kalenterin 17 luukussa siis on kahdeksan jouluaiheista sitaattia. Mistä kirjasta sitaatit ovat peräisin? Arvatkaa tai kertokaa jos tiedätte varmuudella!:)







1. "Näytin hienolta. Juhlamekko oli punainen, sukkahousut valkoiset. Pojilla oli ruutupaidat, äidillä musta mekko. Isoisä oli kaivanut lipaston laatikosta valkoisen paidan ja solmion.
-Saisi Penakin jo tulla, äiti sanoi kun käytiin pöytään.
Ehdimme maistella vasta vähän kinkkua ja perunaa, kun ovella kolisi. Äiti oli juuri kertomassa tarinaa siitä, miten hän sai lapsena lahjaksi kiiltävään paperiin käärityn, pienen suklaatalon. Osasimme tarinan ulkoa, mutta äiti kertoi sen niin hyvin, että se tuntui uudelta."

2. "Oli vielä pimeää kun Almanzo heräsi. Hän tunsi itsensä jännittyneeksi, ja sitten hän muisti, että oli jouluaamu. Hän nykäisi peitot päältään ja hypähti suoraan jonkin elävän olennon päälle. Se oli Royal. Almanzo oli unohtanut, että Royal oli kotona, mutta kömpi sitten hänen ylitseen kiljuen:
- Joulu! Joulu! Joulu! Hauskaa joulua! "

3. "Niin, nyt saa joulu tulla Kesäkumpuun, kaikki on valmista sen vastaanottamiseksi. Joka nurkka on pesty ja puhdas, kaikissa ikkunoissa on valkoiset, juurikovitetut verhot, kaikissa kynttilänjaloissa on kynttilät, uudet räsymatot loistavat keittiössä, kuparit kiiltävät seinällä."

4. "Pikku-Nikolaksen kasvot loistivat. Nyt Aadakin erotti kulkusten helinän. Valo kirkastui nopeasti, niin että Aadan oli pakko ensin varjostaa silmiään kämmenellä ja kun sekään ei tuntunut riittävän lopulta sulkea silmänsä kokonaan. Kulkusten helinä oli korvia huumaavaa. Yhtäkkiä valoilmiö oli ohi ja kulkusten helinä pelkkä kaukainen kaiku, josta ei tiennyt, oliko sekin vain pelkkää kuvittelua. Sitten oli täysin hiljaista. "

5. "Hän pukeutui 'parhaimpiinsa' ja lähti viimein ulos kadulle. Ihmisiä liikkui jo solkenaan, kuten nykyisen joulun henki oli hänelle näyttänyt, ja kädet selän takana astellen Scrooge tarkasteli jokaista iloinen hymy huulillaan."

6. "- Mie meen kattomaan, että joko sitä pukin rekiä näkyis. Tai edes kuuluis, kun alkaa olla jo myöhä. Toivottavasti ei ole mittään sattunu sentään, sanoo Martti-eno ja häipyy eteisestä kellariin. Kuuluu ulko-oven kolahdus. Ryntään keittiön ikkunaan.
-Pihavalot ei oo päälä! Eihän se joulupukki näe parkkeerata pihale, jos ei oo valoja! minä huudan. "

7. "Oli ensimmäistä adventtisunnuntaita edeltävä lauantai. Sanoin lounaspöydässä Marialle: - Minne te yleensä ripustatte adventtiseppeleen?
-Minkä?
Olin tyrmistynyt. Eikö teillä ole joka vuosi adventtiseppele?
- Ei, meillä ei ole koskaan ollut sellaista. Mikä se on?
- Se on suuri kuusenoksista tehty seppele johon kiinnitetään neljä kynttilää, yksi jokaista adventtisunnuntaita varten. Seppele ripustetaan yleensä olohuoneeseen. Se muistuttaa ihmisiä joulun lähestymisestä. Kun kynttilät sytytetään, lauletaan adventtilauluja. "

8. "Hiukan myöhemmin Franck koputti Camillen huoneen ovelle. 
-Niin?
Hän viskasi Camillen vuoteelle paketin.
-Mikä tuo on?
Hän oli jo poissa.
Paketti oli pehmeä suorakulmio. Paperi näytti kamalalta, se oli aivan ryppyinen ikään kuin sitä olisi käytetty jo monesti. Ja se haisi kummalliselle. Ummehtuneelle. Ruokalan tarjottimelle...
Camille avasi paketin varovasti ja luuli ensin, että siinä oli moppi. Epäilyttävä lahja naapurihuoneen keikarilta. (...)"

Arvauksia tai tietoa oikeista vastauksista otetaan vastaan. Paljastan oikeat vastaukset ja eniten oikein arvanneet/tietäneet perjantaina :). Oikein ihanaa viimeistä viikkoa ennen joulua!♥

Aarteemme kallis / Linn Ullmann

Aarteemme kallis / Linn Ullmann

WSOY, 2012. 360 sivua.

Alkuteos: Det dyrebare, 2011.

Suomentanut: Tarja Teva 

Kannen suunnittelu: Aud Gloppen Blaest

Mistä minulle? pyydetty arvostelukappale kustantajalta

Linn Ullmannin uutuusromaani Aarteemme kallis valikoitui vuoden viimeiseksi lukupiirikirjaksemme, koska se oli oikeastaan kaikkien piiriläisten lukulistalla. Minä en ole aiemmin lukenut Ullmannia, mutta ostin kirjamessuilta tänä vuonna jopa kaksi Ullmannin vanhempaa teosta. Aarteemme kallis-kirjan jälkeen odotan jo innolla, että ehdin lukea myös noita vanhempia teoksia.

Aarteemme kallis on erään perheen tarina. Kaikka alkaa siitä, kun keski-ikäinen Siri päättää järjestää Jenny-äidilleen 75-vuotis syntymäpäiväjuhlat. Hän suunnittelee juhlia ja järjestää ne kirjailijamiehensä Jonin avulla. Jenny ei vain juhlista oikein innostu, ja katoaakin juhlien aikana humalapäissään autoajelulle Siri-tyttärensä esikoisen Alman kanssa. Syntymäpäiväiltana katoaa myös Mille, Sirin ja Jonin tytärten Alman ja Livin lapsenvahti. Millestä ei löydy jälkeäkään, paitsi vuosia myöhemmin. Millen katoamista tutkiessa alkaa Sirin ja Jonin perheestä löytyä mitä vaietuimpia salaisuuksia. Menneisyyden valheet ja kipeät muistot tulevat pinnalle, ja perheen sisäiset sekavat ja kiemuraiset ihmissuhteet paljastuvat.

Aarteemme kallis sisältää suuren määrän todella kiinnostavia henkilöitä. Mielestäni Ullmann on todella taitava luodessaan erilaisia hahmoja, vaikka välillä ehkä tunsinkin, että tässä kirjassa on jo liikaa "epänormaaleja" ihmisiä. Kirjassa on myös tuotu erittäin taitavasti esille henkilöiden väliset suhteet. Etenkin äiti-tytär suhteita oli kirjassa kiinnostavaa seurata, niin Jennyn ja Sirin välistä suhdetta kuin myös Sirin ja tämän omien tytärten välisiä suhteita. Ullmann on myös kuvaillut erään vaikean avioliiton kiemuroita. Siri ja Jon kamppailevat omien ongelmiensa kanssa ja lisäksi Jonin omat ongelmat kirjailijantyönsä kanssa tuo perheeseen entistä enemmän kireyttä.

Välillä tunsin, että yhteen kirjaan on ahdettu vähän liikaa kaikkea. Että erikoisia ihmisiä on liikaa, ydinperheen lisäksi lukija tutustuu esimerkiksi Irman asuinkaveriin (rakastajaan, ystävään..?) salaperäiseen, isokokoiseen ja enkelikasvoiseen Irmaan, ja että koko kirjassa ei ole ainuttakaan normaalia, tervettä ihmissuhdetta. Toisaalta taas pidin kirjasta juuri tällaisena. Tarina imaisi minut mukaansa ihan ensisivuilta lähtien ja nautin todella paljon juuri tämän suvun tarinan lukemisesta, vaikka itse tarina ei todellakaan ole positiivinen, valoisa tai erityisen onnellinen.

Ullmannin kieli on vaivatonta ja nopealukuista, tarina eteni välillä varsin verkkaisesti mutta lopulta luin kirjan nopeasti. Minä pidän myös siitä, että Ullmann ei pureskele lukijalle kaikkea valmiiksi, että hieman jää pimentoon ja lukijan itsensä arvailtavaksi. Kirjan lopussa odotin ehkä vähän enemmän vastauksia ja ratkaisuja, mutta ihan hyvä näinkin.

Vaikka lukemisen aikana jäin välillä kummastelemaan kirjan runsautta, henkilöiden määrää sekä salaisuuksien ja outojen ihmissuhteiden määrää viihdyin kuitenkin kirjan parissa mainiosti. Tätä oli mukava lukea, tarina oli vetävä ja halusin ehdottomasti tietää miten perheen käy. Kaikki ei tosin selvinnyt lopussakaan, mutta en tiedä haittaako tuokaan...

★★★★

Luukku 16: Yhdeksän novellikokoelmaa ja kolmannen adventin pokkariarvonta

Olen kauan kammonnut novelleja, koska olen kokenut että parinkymmenen sivun pituiset novellit eivät ehdi koskettaa ja herättää tunteita paksun tiiliskiviromaanin tavoin. Viime vuosien aikana olen kuitenkin innostunut novelleista paljon enemmän, ja tässä luukussa esittelenkin yhdeksän suosikkinovellikokoelmaani satunnaisessa järjestyksessä. Alempana on myös viime viikon adventtiarvonnan voittaja ja uusi pokkariarvonta!






1. Yösoittoja / Kazuo Ishiguro
2. Huominen on liian kaukana / Chimamanda Ngozi Adichie
3. Vihkivedet / Katja Kaukonen
4. Tuore maa / Jhumpa Lahiri
5. Hunajaa ja tomua / Daniyal Mueenuddin
6. Kunpa joku odottaisi minua jossakin / Anna Gavalda
7. Muita hyviä ominaisuuksia / Petri Tamminen
8. Kultapoika, smaragdityttö / Yiyun Li
9. Jätän tämän avoimeksi, sillä olen lukenut vähän sekä Alice Munron Kerjäläistyttöä, että Claire Castillonin Äidin pikku pyöveliä ja molemmat vaikuttava hyviltä!

Viime viikkoisen arvonnan voittajaksi Random.org arpoi Katrin! Onneaonnea, lähetätkö palkintotoiveesi ja osoitteesi minulle sähköpostitse niin saan palkintosi matkaan vielä ennen joulua :). Kolmannen adventtiarvonnan palkintolistalta löytyy kerran luettuja pokkareita. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen (ilmoittakaa kommentissa jos osallistutte!). Kaikille yksi arpa, ja osallistumisaika päättyy ensi lauantaina, 22.12 klo 20:00.

Havukka-ahon ajattelija / Veikko Huovinen
Oma taivas / Alice Sebold
Ikuinen rakkaus / Ian McEwan
Lukija / Bernhard Schlink
Keskipäivän polte / Nora Roberts
Tunnit / Michael Cunningham
Olen koskettanut taivasta / Heli Kruger

Luukku 15: Kymmenen kirjallista pariskuntaa

Viime viikolla listasin kirjailijapareja, tällä kertaa joulukalenterin 15 luukusta paljastuu kymmenen fiktiivistä pariskuntaa eri kirjoista. Nämä kymmenen paria ovat minun suosikkejani, ihanan ällöromanttisia tai muuten vain kiinnostavia! Lisäyksiä listaan otan mielelläni vastaan, mitkä ovat sinun fiktiiviset suosikkipariskuntasi?







1. Elizabeth Bennet & Mr Darcy (Ylpeys ja ennakkoluulo)
2. Klara & Andras (Näkymätön silta)
3. Naoko & Toru (Norwegian Wood)
4. Bridget Jones & Mark Darcy (Bridget Jonesin päiväkirja)
5. Becky Bloomwood & Luke Brandon (Himoshoppaajat)
6. Emma & Dexter (Sinä päivänä)
7. Alayne & Renny (Jalna)
8. Mamma & Pappa Larkin (Oi ihana toukokuu)
9. Marlena & Jacob Jankowski (Vettä elefanteille)
10. Savannah & John Tyree (Haikein terveisin)

Listat lyhenee ja luukut vähenee, enää runsas viikko jouluun!:)

Luukku 14: Yksitoista joululahjatoivetta

Rakas Joulupukki, toivon joululahjaksi muutaman uuden kirjan joista nauttia joulunpyhinä. Tässä yksitoista toivetta, jonka joukosta voit vapaasti valita millä haluat lahjoa minua ;).









1. Vapauttakaa karhut / John Irving
2. Torka aldrig tårar utan handskar / Jonas Gardell
3. Tapetinvärinen / Virpi Hämeen-Anttila
4. Kerjäläinen ja jänis / Tuomas Kyrö
5. Uskottuni / Helene Gremilion
6. Silmänkääntäjä / Sarah Waters
7. Linnuntietä / Ann-Marie MacDonald
8. Vapaus / Jonathan Franzen
9. Vieraan lapsi / Alan Hollinghurst
10. Jäätelökauppias / Katri Lipson
11. Kafka rannalla / Haruki Murakami

Minkäslaisia kirjatoiveita löytyy muilta lukutoukilta? ;)

Ps! Kirjoitan tällä hetkellä syyslukukauden viimeistä tenttiä. Joululoma alkaa illalla klo 17:00, viimeisten luentojen jälkeen. Ihanaa ehtiä lukemaan muutakin kuin tenttikirjoja parin viikon ajan!! :)

Luukku 13: 12 kiinnostavaa kirjallista hahmoa

Joulukalenterissa availlaan tänään jo kolmastoista luukku! Tänään listaan kalenteriluukussa kaksitoista mielestäni kiinnostavaa kirjallista henkilöä. Mukana on lapsuudensuosikkejani, sekä myös myöhempiä suosikkeja ja varsin tuoreitakin ihastuksia.








1. Jalna-kirjoista tuttu vanha rouva Adeline (Mazo de la Roche)
2. Peppi Pitkätossu (Astrid Lindgren)
3. Anni Polvan Tiina-kirjojen Tiina
4. Nalle Puhin ystävä Ihaa
5. Elizabeth Bennet Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo-romaanista
6. Vaahteramäen Eemeli (Astrid Lindgren)
7. Heidi (Johanna Spyri)
8. Näkymättömän sillan Klara (Julie Orringer)
9. Oi ihana toukokuu! -kirjasta tuttu Pappa Larkin (H.E. Bates)
10. Muumien Nuuskamuikkunen (Tove Jansson)
11. Häivähdys purppuraa -kirjan kertojana toimiva Celie (Alice Walker)
12. Mma Ramotswe (Alexander McCall Smith)

Luukku 12: 13 kirjannimeä runossa

Vähän aikaa sitten blogeissa pyröi hauskoja ja hienoja runoja, jotka koostuivat kirjannimistä. Minä en silloin ehtinyt runoilemaan, mutta halusin kokeilla kuitenkin. Siksipä joulukalenterini 12 luukusta paljastuu kirjannimiruon, joka sisältää 13 kirjaa.

Talven jälkeen valo, 

vihreät niityt,

säkenöivät päivät!

Viime kesänä,

kaipauksen aika.

Salaisuuksien varjossa,

vuodet kuin kuiskaus.

Matkalla ystävän luo,

laulaisin sinulle lempeitä lauluja.

Kirjeitä tyttärille, 

kaikki onnelliset perheet, 

isäksi ja tyttäreksi.

Mene, rakasta!

Luukku 11: 14 kauneinta kirjankantta

Vaikka en kovinkaan usein valitse kirjoja pelkän kauniin kannen vuoksi, ihastun kuitenkin usein kirjaan kokonaisuutena. Tekstin ja tarinan lisäksi siis kirjan ulkonäölläkin on merkityksensä. Niinpä joulukalenterini yhdennessätoista luukussa paljastan 14 omaa kirjankansisuosikkiani tänä vuonna lukemistani kirjoista:







1. Little Been tarina / Chris Cleave
2. Blad ur höstens arkiv / Bo Carpelan
3. Illan tullen / Michael Cunningham

4. Pohjan akka / Seija Vilén
5. Kansalliskirja / Turkka Hautala
6. Nälkävuosi / Aki Ollikainen

7. Elokuvankertoja / Hernán Rivera Letelier
8. Punainen puutarha / Alice Hoffman
9. Ruohonvihreää / Carol Shields

10. Nainen jonka nimi on Nathalie / David Foenkinos
11. Sprickor / Kjell Westö
12. Kirottu ajan katoava virta / Per Petterson

13. Vieras / Riikka Pulkkinen
14. Sudenmarja / Reidar Palmgren

Luukku 10: 15 kiinnostavaa uutuuskirjaa

Vaikka minulla on yhä muutama kiinnostava syksyn uutuuskirja lukematta, olen jo innokkaana selaillut kustantamoiden kevään 2013 uutuuskatalogeja. Tässä joulukalenterini kymmenennessä luukussa on 15 minua eniten kiinnostavaa kevään 2013 uutuuskirjaa:








1. Paul Auster & J.M. Coetzee: Tässä ja nyt (Tammi)

2. John Irving: Minä olen monta (Tammi)

3. Haruki Murakami: 1Q84 (Tammi)

4. Yiyun Li: Kulkurit (Tammi)

5. Colm Toibin: Äitejä ja poikia (Tammi)

6. Ian McEwan: Makeannälkä (Otava)

7. Anne Tyler: Jää hyvästi (Otava)

8. Virpi Pöyhönen: Hän rakastaa minua (WSOY)

9. Marisha Rasi-Koskinen: Valheet (WSOY)

10. Katja Kettu: Jäänsärkijä (WSOY)

11. Paula Havaste: Kolme käskyä (Gummerus)

12. Elif Shafak: Kunnia (Gummerus)

13. David Foenkinos: Yhden elämän muistot (Gummerus)

14. John Boyne: Kuudes mies (Bazar)

15. Susan Fletcher: Tummanhopeinen meri (Like)

Löytyykö samoja kirjoja muiden lukulistoilta?

Illallinen / Herman Koch

Illallinen/Herman Koch

Siltala, 2012. 340 sivua.

Alkuteos: Het diner, 2009.

Suomentanut: Sanna van Leeuwen

Kannen suunnittelu: ?

Mistä minulle? kirjastosta varaamalla

Herman Kochin romaania Illallinen kehuttiin minulle niin paljon, että varasin kirjan nopeasti kirjastosta. Aloittelin luekmista itsenäisyyspäivän iltana, tarkoituksena hieman maistella kirjan fiilistä. Jäin kuitenkin nopeasti koukkuun, ja muut lukemisen alla olevat kirjat saivat väistyä Illallisen tieltä. Eilen illalla suljin Illallisen kannet tyytväisenä.

Paul Lohman valmistautuu vaimonsa Clairen kanssa viettämään hienon illallisen amsterdamilaisessa ravintolassa menestyneen poliitikkoveljensä Sergen, sekä tämän Babette-vaimon kanssa. Illallisen on tarkoitus koostua hyvästä ruuasta, keskustelusta ja yhdessäolosta, mutta Paul osaa jo etukäteen kuvitella, minkälainen kauhuilta on syntymässä. Hän ei aina tule toimeen veljensä kanssa, ja on juuri ennen illallista löytänyt teini-ikäisen poikansa Michelin kännykästä järkyttävän videon. Illallisen tarkoitus muuttuu, ja nyt pariskuntien on tarkoitus keskustella teini-ikäisistä pojistaan. Illallisesta ei tule mukavaa yhdessäoloa, ja tunnelma pöydässä kiristyy entisestään jokaisen ruokalajin jälkeen. Juomarahan aikana tilanne riistäytyy käsistä jo ihan kunnolla.

Koch kirjoittaa helposti ja sujuvasti. Minä tempauduin tarinaan mukaan ensimmäisiltä sivuilta lähtien, ja ahmin kirjan loppuun. Koch on tavattoman taitava pitämään kirjassa jännitystä yllä. Hän paljastaa perheen salaisuuksista hieman kerrallaan, antaa pikkuvinkkejä, mutta jättää juuri sopivasti piiloon. Sain taas kerran huomata, kuinka paljon pidän kirjoista, joissa ei pureskella lukijalle kaikkea valmiiksi.

Illallisen henkilöhahmot ovat myös kiinnostavia ja taidolla kuvailtuja. Minä opin tuntemaan epävarman, sosiaalisista vaikeuksista kärsivän Paulin, hänen sympaattisen vaimonsa Clairen, hieman ärsyttävän diivailija-Sergen, sekä hänen arvoituksellisen Babette-vaimonsa. Minä tunnistin teinipoikien vaikeudet ja epävarmuuden, ymmärsin vanhempien huolen. Mielipiteeni henkilöistä vaihtuivat lukemisen aikana useasti, välillä toinen oli toista ärsyttävämpi. Etenkin turhamainen Serge herätti minussa paljonkin tunteita, kaikkea ärtymyksestä ihasteluun.

Illallinen oli kaiken kaikkiaan piristävä, ajatuksia herättävä ja todella mukaansatempaava kirja. Minulle tuli tästä hieman mieleen Poikani Kevin, vaikka Koch toki kirjoittaa vakavista aiheista kuitenkin pilke silmäkulmassa, hienoisella huumorilla höystettynä. Kochin luomat henkilöt, etenkin Paul, osasivat nauraa itselleen kaikkine puutteineen (paitsi nyt ehkä Serge..), ja se sai henkilöt tuntumaan inhimillisiltä. Minä ihastuin tähän kirjaan, vaikka jotain pientä jäi puuttumaan, jotta tämä olisi minulle täydellinen. Hieno, koukuttava ja mieleenpainuva lukukokemus kuitenkin. Seuraavaksi kirja suuntaa äidilleni, hän odottaa jo malttamattomana pääsevänsä lukemaan tätä kehujeni jälkeen.

Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan-haasteeseen ja valloitan kirjallisessa maailmanvalloituksessani Hollannin.

★★★★+

Luukku 9: 16 hienoa kirjaan pohjautuvaa elokuvaa ja toinen adventtiarvonta

Joulukalenterini yhdeksäs luukku paneutuu elokuvien maailmaan. Moni elokuva pohjautuu kirjaan, tässä on listaus omista suosikkileffoistani, joiden käsikirjoitus pohjautuu romaaniin. Suluissa kirjan kirjoittaja.

1. The Cider House Rules (Oman elämänsä sankari/John Irving)
2. Oma taivas (Alice Sebold)
3. Mehiläisten salaisuudet (Sue Monk Kidd)
4. Haikein terveisin (Nicholas Sparks)
5. Tunnit (Michael Cunningham)
6. Revolutionary Road (Richard Yates)
7. Ylpeys ja ennakkoluulo (Jane Austen)
8. Slummien miljonääri (Vikas Swarup)
9. Vettä elefanteille (Sara Gruen)
10. Lukija (Bernhard Schlink)
11. Poika raidallisessa pyjamassa (John Boyne)
12. Häivähdys purppuraa (Alice Walker)
13. Piiat (Kathryn Stockett)
14. Geishan muistelmat (Arthur Golden)
15. Tyttö ja helmikorvakoru (Tracy Chevalier)
16. Virgin suicides (Jeffrey Eugenides)

Tänään vietetään myös toista adventtisunnuntaita, joten on joulukalenterin toisen adventtiarvonnan aika! Säännöt ovat samat kuin viikko sitten, ilmoita kommentissa tämän postauksen kommenttiboksissa mikäli haluat osallistua. Yksi arpa per henkilö, ja arvonta-aika päättyy ensi lauantaina, 15.12 klo. 20.00. Arvon yhden voittajan joka saa alla olevasta listasta valita itselleen kirja-/elokuvapalkinnon. Tällä viikolla palkintoina on kirjoja joiden pohjalta on tehty elokuva, tai sitten juurikin kirjaan pohjautuvia DVD-elokuvia.

Toisen adventtiarvonnan palkinnot:

*Lukija / Bernhard Schlink (pokkari)
*FC Venus / Katri Manninen
*Havukka-ahon ajattelija / Veikko Huovinen (pokkari)

DVD:t:

*The Cider House Rules
*Geishan muistelmat
*Ihanat naiset rannalla
*Järki ja tunteet


Arpaonnea ja lumista adventtisunnuntaita kaikille! ♥

PS! Ensimmäisen adventtiarvonnan voittajaksi Random.org arpoi ensun! Lähetäthän yhteystietosi ja haluamasi arvontavoiton minulle sähköpostitse (luettuablogi(at)hotmail.fi). Kiitos kaikille osallistujille!:)

Luukku 8: 17 kirjaa musiikista

Suomalaisen musiikin päivän ja Jean Sibeliuksen päivän kunniaksi joulukalenterini kahdeksannesta luukusta paljastuu tänään 17 musiikista kertovaa kirjaa. Kaikissa näissä musiikki on jollain tavalla läsnä. Olen lukenut näistä suuren osan, ja lukemattomat kirjat ovat ainakin lukulistallani ja/tai omassa hyllyssä. Muusikoiden elämäkertojahan löytyisi iso kasa, mutta tässä listassa on mukana vain muutama minua kiinnostavaa. Lisäyksiä listaan otetaan vastaan, etenkin musiikkia käsitteleviä romaaneja luen mielelläni (ja toki kiinnostavia elämäkertojakin).




1. Yösoittoja / Kazuo Ishiguro
 (hienoja novelleja joissa musiikki on tiiviisti läsnä)

2. Anna minun rakastaa enemmän / Juha Itkonen
(lukematta vielä!)

3. Siskoni on Madonna / Christopher Ciccione
(Madonnan veljen kirjoittama "paljastuskirja" popdiivasta, kiinnostava!)

4. Jon Bon Jovi / Laura Jackson
 (todella kiinnostava elämäkerta nuoruuden suosikkibändistäni)

5. Aika suuri hämäys / Jennifer Egan
 (ei ihan minun teekupposeni, mutta musiikki tässä on varsin paljon esillä)

6. Kaunis María / Oscar Hijuelos
 (edellisjoulun lomalukeminen, mystistä ja eroottista kuubalaisfiilistä)

7. Pianonsoittaja / Elfriede Jelinek
 (erikoisesta pianonsoitonopettajasta kertova psykologisesti kiinnostava kirja)

8. Trappin perhe / Maria Augusta Trapp
(ihana, ihana kirja ja kirjaan pohjautuva elokuva täynnä kaunista musiikkia)

9. Laulut joita lauloimme / Richard Powers
(lukematta vielä, mutta kiinnostaa kovasti!)

10. Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä / Mikael Niemi
 (leffan olen nähnyt parikin kertaa, kirja vielä lukematta)

11. Oikukas kuolema / José Saramago
(Saramago on mielenkiintoinen kirjailija ja tämän luen häneltä seuraavaksi)

12. Piitles / Mauri Kunnas
(Kunnaksen kirjan haluan lukea ensi vuoden aikana, paljon kehuja saanut)

13. Juliet riisuttuna / Nick Hornby
(tämä Hornby vielä lukematta, muutamasta muusta olen pitänyt)

14. Kultatukka, tähtönen / John Ajvide Lindqvist
 (tämäkin vielä lukematta, mutta kiinnostaa Lindqvistin kirjoista eniten)

15. Heroiinipäiväkirja / Nikki Sixx
(paljon kehuja kavereilta)

16. Tapaus Michael Jackson / Margo Jefferson
(lukematta, mutta kiinnostaa)

17. Cisse Häkkinen / Honey Aaltonen
 (isäni saa tämän joululahjaksi)

Poikani ääni / Chris Cleave

Poikani ääni / Chris Cleave

Gummerus, 2012. 338 sivua.

Alkuteos: Incendiary, 2005.

Suomentanut: Irmeli Ruuska

Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Chris Cleaven romaani Poikani ääni on miehen esikoisromaani. Minä ihastuin varovasti Cleaven kirjoihin luettuani Little Been tarinan, ja odotin tältäkin kirjalta paljon. Poikani ääni -kirja kertoo ajankohtaisesta, tärkeästä aiheesta ja sen idea lupasi koskettavaa ja erilaista lukukokemusta.

Jalkapallostadionille kesken Arsenalin ja Chelsean välisen ottelun tehdyssä terrori-iskussa kuolee paljon ihmisiä, heidän joukossaan mies ja pieni poika. Miehen vaimo ja pojan äiti päättää kirjoitta Osama bin Ladenille kirjeen, jossa hän kertoo kokemuksistaan ja ajatuksistaan sen jälkeen, kun Osama miehineen räjäytti hänen poikansa ja miehensä ilmaan. Poikani ääni on naisen kirje Osamalle, se kuvailee naisen ajatuksia ja tunteita terrori-iskun jälkimainingeissa. Kuinka hän vieraan miehen sylissä sai kuulla tapahtumista, kuinka hän itse joutui pitkäksi ajaksi loukkaantuneena sairaalaan ja kuinka hänelle pikkuhiljaa valkeni, ettei elämä ikinä palaa ennalleen.

Poikani ääni-kirjan idea oli minusta mahtava. Innostuin ja kiinnostuin kirjasta heti, kun kuulin että se on kirjemuodossa. Ajattelin myös, että saan koskettavan ja ravisuttavan, rankan lukukokemuksen jonka aikana koen vahvoja, ristiriitaisiakin tunteita surusta vihaan. Näin ei kuitenkaan käynyt. Poikani ääni jätti minut jostain syystä kylmäksi. En osannut samaistua naisen kohtaloon, en oikein oppinut pitämään hänestä ja näin ollen en myöskään tuntenut kovinkaan paljon sympatiaa häntä kohtaan. Tämä kuulostaa varmaan kauhealta, mutta kirja ei vain onnistunut tulemaan iholle, koskettamaan minua.

Kirjan alusta lähtien minulla tökki kielenkäyttö. Ymmärrän että kirjeessä käytetään puhekieltä, mutta lukujen kirjoittaminen numeroilla (kirjainten sijaan) oli ärsyttävää, kuten oikeastaan myös se puhekieli. Minä luin välillä Poikani ääntä kiinnostavana psykologisena kuvaelmana kriisin kohdanneen naisen päänsisäisestä myllerryksestä, kriisireaktioista ja mielen sortumisesta. Välillä tunsin kuitenkin, että siinäkin kuvailussa oli niin paljon outouksia ja puutteita, että en osannut oikein lukea kirjaa siltäkään kantilta.

Loppujen lopuksi tunsin jo kirjan alkuvaiheessa, että tämä ei nyt ole minun kirjani vaikka tässä olisi pitänyt olla kaikki ainekset siihen. Poikani ääni jätti minut kylmäksi, en tykästynyt kirjan henkilöihin, enkä pitänyt kielenkäytöstä. Aihe on rankka ja kauhea, ja olisin kaivannut hienoa, koskettavaa ja surullista tarinaa. Yksi konkreettinen esine, kuolleen pikkupojan pehmoeläin Herra Pupu, oli tarinan koskettavin tapaus ja toi kirjaan edes hieman kaipaamaani pehmeyttä ja lämpöä.

★ ★ +

Luukku 7: 18 kivaa kirjanmerkkiä

 Joulukalenterini seitsemännestä luukusta paljastuu iso kasa kirjanmerkkejä, nimittäin 18 kappaletta. Käytän nykyään aina lukiessani kirjanmerkkiä, ja mitä kivempi merkki sen parempi. Ennen taittelin kirjojen sivuja hiirenkorville (hyi!) mutta enää en tuota harrasta. Käytän kirjanmerkkeinä paljon postikortteja, mutta viime viikkoina on kesken olevien kirjojen sivuille eksynyt monenlaisia eläimiäkin. Olin viime viikonloppuna lapsenvahtina ja askartelimme tätä ohjetta hieman muokkaillen hauskoja eläinaiheisia kirjamerkkejä. Merkit saa kätevästi sivun kulmaan kiinni ja eläimen korvat pilkistävät kirjasta. Eilen askartelin saman ohjeen mukaan kulmamerkkejä kuviopaperista ja vanhan kirjan sivuista.

Pupu, sammakko, possu ja poro piristävät sivun kulmassa.

Saman eläinmallin mukaan askartelin eilen kuviopaperista ja vanhan kirjan sivuista kirjanmerkkejä aikuisempaan makuun. Tällaisen laitan joululahjaksi antamieni kirjojen väliin odottamaan lukijaa.

Käytän kirjanmerkkeinä myös erilaisia ilmaismerkkejä, joita nappaan mukaani kirjakaupoista ja kirjamessuilta.

Erilaisia kivoja postikortteja käytän todella usein kirjanmerkkeinä. Tässä kuusi viime aikoina käytössä ollutta.

Kirjanmerkkien askartelu osoittautui koukuttavaksi hommaksi, ja taidan ennen joulua tehdä vielä muutaman. Helppoa ja rentouttavaa puuhastelua, suosittelen! :)

Minkälaisia kirjanmerkkejä sinä käytät?