Omenansiementen maku / Katharina Hagena

Omenansiementen maku / Katharina Hagena

Minerva, 2009. 242 sivua

Alkuteos: Der Geschmack von Apfelkernen

Suomentanut: Anne Mäkelä

Kannen suunnittelu: Suvi Sievilä

Mistä minulle? oma ostos

Pieni hehkutuspostaus saksalaisen Katharina Hagenan romaanista Omenansiementen maku, olkaapa hyvät! Olipa ihanaa lukea aika pitkästä aikaa täydellisyyttä hipova kirja, joka jäi tarinaltaan ja tunnelmaltaan näin upeasti mieleen! Ihana yllättyä positiivisesti, sillä lähdin lukemaan tätä täysin ilman ennakko-odotuksia.

Kolmeakymmentä lähestyvä Iris perii isoäitinsä kuoleman jälkeen suvun vanhan omakotitalon. Samassa talossa, mummolassaan, Iris vietti lapsuutensa kesät serkkunsa ja naapurissa asuvan tytön kanssa. Nyt kirjastonhoitajana työskentelevä Iris asettuu vanhaan taloon muutamaksi päiväksi, ja muistot lapsuudesta heräävät eloon. Talo paljastaa pala palalta suvun salaisuuksia ja Iriksen tutkaillessa omaa menneisyyttään ja itseään, selviää myös lähipiirin koskettavatkin kohtalot ja elämäntarinat.

Hagena kirjoittaa kauniisti ja koukuttavasti. Tarina on rakennettu taitavasti. Kaikkia suvun salaisuuksia ei paljasteta kokonaan heti, vaan jonkin henkilön tarinaa raotetaan vähän, sitten siirrytään taas jouhevasti nykypäivään tai muihin aiheisiin ja myöhemmin palataan solmimaan jokaisen tarina siististi kasaan. Pidin todella paljon tästä tyylistä, se piti tarinan kiinnostavana ja teki siitä erittäin koukuttavan.

Kirjassa on monen henkilön elämäntarinat mukana, mutta silti mikään ei jäänyt etäiseksi. Eniten nautin Iriksen omasta tarinasta, hänen suhteestaan serkkuunsa Rosmarieen ja tyttöjen yhteiseen ystävään Miraan. Kolmen tytön sitkeä yhdessäolo lapsuusvuosina sai traagisen päätöksen, mutta tyttöjen ystävyys on vaikuttanut Iriksen elämään suuresti. Kun kuvioihin astuu vielä Miran veli Max, joka toimii perintöasioissa Iriksen asianajajana, muistuu lapsuudesta mieleen paljon asioita, joita Iris jää miettimään.

Omenansiementen maku on tunnelmaltaan varsin hidas, mutta ennen kaikkea erittäin kaunis. Koukuttavan tarinan, kiinnostavien henkilöiden ja koskettavien elämäntarinoiden lisäksi päällimmäisenä tästä jäi mieleeni juuri tuo tunnelma. Rakastan tällaisia kirjoja, lukiessani mieleeni tuli esimerkiksi Susan Fletcherin Irlantilainen tyttö joka oli yhtä kaunis ja ihana tunnelmaltaan kuin tämäkin ja jollain tavalla muistutti tätä muutenkin.

Ihanaa löytää kirjojen joukosta tällaisia helmiä, jotka jäävät mieleen upeina lukukokemuksina. Uskon, että Omenansiementen maku tulee olemaan yksi vuoden parhaimmista lukuelämyksistäni, vaikka vuotta on vielä lähes puolet jäljellä! Kirja on nimeä ja kantta myöten erittäin kaunis kokonaisuus.

★★★★★

Seitsemän päivää ilman / Monika Peetz

Seitsemän päivää ilman / Monika Peetz

Minerva, 2013. 312 sivua.

Alkuteos: Sieben Tage ohne, 2012.

Suomentanut: Maikki Soro

Kannen suunnittelu: ?

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Monika Peetzin romaani Seitsemän päivää ilman kertoo viiden naisen ystäväporukasta, Tiistaisiskoista. Kirja on itsenäinen jatko-osa Peetzin edelliselle romaanille Tiistaisiskot. Minä en ole Tiistaisiskoja lukenut, ja ihan hyvin pysyin kärryillä tässä, joten kyseessä on kyllä itseäinen jatko-osa, kuten luvattukin. 

Tiistaisiskoista itse kukin kaipaa irtiottoa arjesta, ja he päättävät lähteä syrjäiseen linnahotelliin seitsemän päivän paastokuurille. Lomaviikko on todellakin irtiotto arjesta, viikko ilman häiriötekijöitä, ilman miehiä, ilman lapsia, ilman puhelinta, tietokonetta ja stressiä. Ja ilman ruokaa. Viikko sujuu toisilta paremmin kuin toisilta, ja ystäväporukasta Evalla on viikon aikana myös tehtävä suoritettavanaan. Hän haluaa löytää biologisen isänsä, ja hän tietää äitinsä olleen samaisessa linnassa noin yhdeksän kuukautta ennen Evan syntymää. 

Seitsemän päiää ilman oli jo lähtökohtaisesti aiheeltaan ja tyyliltään aika viihdemäinen. Kaipasin kuitenkin kesälomapäivilleni jotain kevyempää luettavaa, ja siihen kirja sopi varsin hyvin. Ei kaikista syvällisin kirja jonka olen lukenut, mutta viihdenälkään tämä sopi varsin kivasti olematta kuitenkaan liian hömppämäinen. 

Viiden naisen ystäväporukka koostui kiinnostavista henkilöistä, ja naisilla oli myös erilaiset tarinansa, erilaiset elämänsä, joka toi kirjaan mielenkiintoa. Pidin kovasti myös maisemista ja tunnelmasta, johon suurin osa kirjan tapahtumista asettui. Saksalainen syrjäinen linnahotelli toi jotenkin muuten varsin pinnalliseen tarinaan ja pinnallisiin tapahtumiin mukavaa maanläheistä tunnelmaa.

Kirjan kieli on helppoa, mutkatonta ja sujuvaa. Suomennos on onnistunut, en ainakaan huomannut virheitä tai outouksia kielessä. Tarina vei myös mukanaan varsin hyvin, ja kirja oli todella nopealukuinen. Henkilöitä oli ehkä kuitenkin hieman liikaa, ja etenkin linnahotellin ja sitä ympäröivän kylän asukkaat ja ihmiset Evan äidin menneisyydestä menivät minulla lopulta sekaisin.

Kokonaisuutena Seitsemän päivää ilman oli ihan mukava, kevyt ja paikoitellen hauskakin välipalakirja. Erityisen syvällistä tai mieleenpainuvaa lukuelämystä en tämän kirjan kanssa kokenut, mutta nyt olen taas valmis lukemaan niitä rankempia tarinoita. Kesäisenä välipalana tämä oli kuitenkin varsin mainio!

★★★

Vaiennettu Anna / Elbie Lötter

Vaiennettu Anna / Elbie Lötter

Minerva, 2010. 227 sivua.

Alkuteos: Dis Ek, Anna, 2004.

Englannin kielestä suomentanut: Leena Mäntylä

Kannen suunnittelu: Susanna Appel

Mistä minulle? nettikirjakauppaostos 

Elbie Lötterin kirja Vaiennettu Anna perustuu tositapahtumiin, kirjailijan omiin kokemuksiin kotimaassaan Etelä-Afrikassa. Elbie Lötter on keksitty nimi, kirjailija ei ole halunnut omalla nimellään tai kasvoillaan julkisuuteen.

Vaiennettu Anna on rankka tarina lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Annan vanhemmat eroavat hänen ollessa kuusivuotias. Äidin uusi mies, Annan isäpuoli Danie tuli kuvioihin pari vuotta myöhemmin. Hän tuntui alussa mukavalta ja huomaavaiselta mieheltä. Hän vaikutti välittävän Annasta, osti tytölle uusia tavaroita ja vaatteita. Mutta pian miehen käytös Annaa kohtaan kuitenkin muuttui. Anna alkoi pelkäämään kauppareissuja isäpuolen kanssa kahdestaan. Isäpuolen käsi vaelteli Annan pikkuhousujen sisään, ja pian myös isäpuolen öisistä vierailuista Annan huoneessa tuli arkipäivää. Anna ei voinut käsittää tai ymmärtää tapahtumia, ja hänen äitinsä vaikutti olevan tietämätön tai ainakin sokea tapahtumille.

Annan biologinen isä oli nuoren tytön pelastus. Viikonloput isän kanssa olivat tytön onnellisimpia hetkiä, siellä kaikki oli hyvin eikä isäpuolen öisiä raiskauksia tarvinnut pelätä. Anna ei kuitenkaan saa nauttia isänsä seurasta kovinkaan kauan, ja hän menettää myös rakkaan koiransa. Anna on yksin, hän on vaiennettu Anna, koska hän ei voi kertoa kenellekään mitä hänen isäpuolensa hänelle tekee.

Vaiennettu Anna kertoo karmean tarinan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, sen aiheuttamasta kärsimyksestä ja sen seurauksista. Kirjassa tuli hyvin esille se pelko ja kärsimys, jota tällaiset kauheat tapahtumat herättävät viattomassa, nuoressa lapsessa, joka ei voi ymmärtää tapahtumia. Kirja on rehellisen tuntuinen ja se herätti minussa lukijana (ja tulevana psykologina) hurjasti ajatuksia ja tunteita. En ymmärrä, miten joku pystyy tekemään tällaisia kauheuksia kenellekään, mutta etenkään viattomalle lapselle. Inhosin paitsi Annan isäpuolta myös Annan äitiä, joka aivan selvästi tiesi jotain tapahtumista, mutta kielsi ne itseltään ja tyttäreltään, ja lopulta päätti aivan selkeästi ottaa miehensä puolen.

Vaikka Vaiennettu Anna on mieleenpainuva ja koskettava tarinaltaan, en kirjana kuitenkaan ihastunut tähän ihan varauksetta. Kieli oli paikoin tönkköä, ja paikoitellen olisin myös kaivannut enemmän tunteiden esiin tuomista, Annan ajatuksia ja tunteita ennemmin kuin tarinan kronologisesti eteenpäin viemistä. Kirja oli mukaansatempaava sillä tavalla, että joudin lukemaan sen yhdeltä istumalta loppuun, koska halusin selvittää miten kauhutarina päättyy, miten Annan käy, saako isäpuoli rangaistuksensa ja miten Annan äiti suhtautuu koko asiaan. Kirjassa ei ole kovinkaan onnellista loppua, mutta kirjan lopussa on kirjailijan haastattelu, jossa hän kertoo että osan kirjan tapahtumista hän on keksinyt itse. Kirjan loppu on siis hieman peukaloitu. En ehkä ihan ymmärrä tätä ratkaisua. Minusta Lötterin tarina olisi ollut aivan tarpeeksi kauhea, traumaattinen ja hirveä ilman tuota keksittyä loppuratkaisuakin...

Kokonaisuutena Vaiennettu Anna oli ajatuksia ja tunteita herättävä, tarinaltaan kamala kirja jota lukiessa minulla oli välillä ihan fyysisesti paha olo. Kirja jää mieleen, mutta enemmän tarinan kuin kirjallisten ansioidensa vuoksi.

Maailmanvalloitus: Etelä-Afrikka

★★★   

Jon Bon Jovi / Laura Jackson

Jon Bon Jovi (Jon Bon Jovi -The Biography, 2003) / Laura Jackson. Minerva, 2011. 261 sivua.

 Ala-asteen diskoissa tanssittiin joka kerta It's my Lifen tahtiin. Bon Jovi oli 1990-luvun lopulla ja 2000 luvun alussa omien suosikkibändieni joukossa ja keräilin bändin levyjä, kuvia ja bändin nokkamiehen Jon Bon Jovin haastatteluja nuortenlehdistä. Minun oli siis ihan pakko lukea tänä vuonna suomennettu Laura Jacksonin kirjoittama kirja Jon Bon Jovi, jonka bongasin aiemmin kesällä Leenan blogista. Leena lähetti minulle oman kirjansa joten pääsinkin heti lukupuuhiin, suuri kiitos, Leena♥

"I just want to live while I´m alive!"

Jackson kertoo kirjassaan John Francis Bongiovin tarinan, kuinka hän taisteli itsensä ja tsemppasi toverinsa maailman kuuluisammaksi rockbändiksi, lähes kaikkien tuntemaksi Bon Joviksi. Kuinka Johnista tuli Jon Bon Jovi, komeaääninen, komeakasvoinen, sympaattinen ja loistava Bon Jovin nokkamies.

John Francis Bongiovi syntyi italialaistaustaisen isänsä Johnin, sekä Playboy-tyttönäkin työskennelleen äitinsä Carolin esikoiseksi, 2. maaliskuuta vuonna 1962. Perhe asui New Jerseyssä ja kotikaupunki on aina ollut Jonille tärkeä, nimesipä hän myöhemmin erään bändin levynkin kaupungin nimellä. Musiikki oli Jonille jo nuorena tärkeää. Koulu oli toisarvoinen asia ja Jonin vanhemmat tsemppasivat kolmea poikaansa ja kannustivat heitä tekemään sitä, mistä he pitivät kaikkein eniten. Alle parikymppisenä Jon oli mukana parissa pienessä bändissä ja teki baariesiintymisiä yhdessä ystävänsä David Rashbaumin kanssa. Jon kaipasi kuitenkin jatkuvasti jotakin suurempaa:

"Mutta Jonissa kasvoi kirkas liekki, eikä hän halunnut jäädä kenenkään muun varjoon. Hän ei halunnut olla jonkin menestyneen artistin uusi kopio, vaan hänelle oli tärkeää menestyä omana itsenään. Eikä hän aikonut jäädä odottelemaan, että mahdollisuudet valuisivat New Jerseyn hiekkaan. Hän halusi luoda oman uransa ja raataa sen eteen sekä yksin että bändinsä kanssa. "

 18-vuotiaana Jon päätti koulunkäynnin ja matkusti New Yorkiin David Rashbaumin kanssa. Jon jätti kotikaupunkiin tyttöystävänsä Dorothea Hurleyn, johon hän oli tutustunut koulussa vuonna 1979. New Yorkissa Jon työskenteli sukulaisensa levytysstudiossa jossa hän myöhäisinä iltoina nauhoitti omia demojaan. Hän perusti pian myös uuden bändin jonka kokoonpano vaihteli jatkuvasti. Ensimmäinen kappale joka oikeasti tuli ihmisten tietoisuuteen, oli vuonna 1983 ilmestynyt "Runaway" joka ilmestyi erään radiokanavan kokoelmalevyllä joka esitteli New Yorkin vielä tuntemattomia bändejä. Runawaystä tuli hitti ja se soi monilla radiokanavilla. Jonin silloinen bändi, "The Wild Ones" ei kuitenkaan pysynyt kasassa, joten Jon alkoi toden teolla kasaamaan bändiä joka haluaisi panostaa kaikkensa menestyäkseen alalla. Pian olikin kasassa Bon Jovi, jonka alkuperäisiä jäseniä olivat Jonin lisäksi Richie Sambora, Tico Torres, Alec Such sekä Dave Rashbaum. Bon Jovin esikoislevy julkaistiin vuonna 1984 ja se myi yli 350 000 kappaletta.

Loppu onkin historiaa. Bon Jovi on vuoden 1984 jälkeen julkaissut monta uutta levyä, tehnyt monta maailmankiertuetta ja soittanut monta hyväntekeväisyyskeikkaa. Jon Bon Jovi meni vuonna 1989  naimisiin nuoruuden rakastettunsa, Dorothea Hurleyn kanssa ja heille syntyi neljä lasta. Bon Jovin kokoonpano on vuosien varrella hieman muuttunut ja bändillä on ollut taukoja erimielisyyksien ja täydellisen uupumisen vuoksi, mutta pahimmat erimielisyydet voitettiin ja bändi porskutti taas eteenpäin. Jon on valittu maailman viidenkymmenen kauneimman ihmisen joukkoon, hän on ollut mukana lukuisissa hyväntekeväisyysprojekteissa, hän on näytellyt elokuvissa ja suosituissa tv-sarjoissa, mutta kaiken julkisuuden ja menestymisen keskellä hän on maanläheinen, perhekeskeinen ja äärimmäisen sinnikäs ja päättäväinen mies.

Laura Jacksonin kirja Jon Bon Jovi kertoo todella laajasti ja yksityiskohtaisesti Jon Bon Jovin elämästä. Kirja antaa hyvän kuvan rankasta kiertue-elämästä, se raottaa myös verhoja kulissien taakse. Bändin erimielisyyksiä, jatkuvan yhdessäolon ja menestymisen nälän varjopuolia. Ennen kaikkea kirja antaa loistavan kuvan Jon Bon Jovista, suositusta rockmuusikosta jonka bändi on myynyt yli 120 miljoonaa levyä, hänen työnarkomaniastaan, sinnikkyydestään ja sitkeydestään joka rankkojen nuoruusvuosien ja kovan työn päätteeksi onneksi palkitaan. Maineen ja mammonan alla Jon on kuitenkin hienosti pitänyt jalat maassa ja hän onkin aivan tavallinen perheenisä New Jerseystä.

"Hän on nykyään musiikin grand old man mutta palaa edelleen halusta kirjoittaa uusia kappaleita. Hän toivoo, että hänen sanoituksensa tavottaisivat ihmiset ruohonjuuritasolta käsin kaikkialta maailmasta, ja viime vuosina hän on myös tullut tunnetuksi hyväntekeväisyystoiminnastaan kerättyään miljoonia dollareita hyviin tarkoituksiin. Hän on aina uskonut lujasti itseensä, ja nauttinut vastuunkantamisesta."

 Kirjana Jon Bon Jovi on sopivanpituinen kurkistus Jon Bon Jovin elämään. Se antaa yksityiskohtaista taustatietoa bändistä, levyistä ja Jonista ihmisenä. Muutamia käännösvirheitä (?) ja toistoja lukuunottamatta hieno ja hyvä kirja jota suosittelen lämpimästi Jon Bon Jovista kiinnostuneille. Kirjan keskellä on kymmenisen sivua valokuvia, jotka ovat mukava lisä lukukokemukselle. Minä suorastaan ahmin tämän tietopaketin!

★★★★